Tampere
22 Jan, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Minä itse ja osuuskuntani



Kirjoittanut: Toni Ryöppy - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Minä itse ja osuuskuntani

Esseen tekijä: Toni Ryöppy

Johdanto
1. Omat saavutukset ja motivaatio
2. Miten olen päässyt niihin?
3. Mitä haluan tulevaisuudelta ja mitä se vaatii minulta?
4. Millainen minä olen johdettavana?

Maaliskuu 2020
Proakatemia
Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus

Johdanto

Mikä on puskenut itseäni eteenpäin, niin akatemian aikana kuin ennen sitäkin? Mikä on ollut eri saavutuksien tulos ja miten olen ne saavuttanut? Mikä motivoi minua? Olisinko tehnyt asioita toisin, mikäli voisin joitakin asioita muuttaa? Mitä teen seuraavaksi, jotta voin saavuttaa tulevaisuudensuunnitelmani?

Omat saavutukset ja motivaatio

Mikä motivoi minua? Minua on aina motivoinut suuresti omat unelmat ja haaveilu niihin unelmiin joskus pääsemisestä. Minua motivoi jonkin työn suorittaminen kunnialla loppuun ja siitä saatu hyvä palaute, eniten mielihyvää tuo kuitenkin se, että olen tuonut jonkin muun henkilön ongelmaan ratkaisun omalla tehdyllä työllä.

Olen huomannut talouspäällikön tehtävissä, että vastuu ruokkii myös tekemistäni ja antaa minulle siten motivaatiota. Olen aina hoitanut mielestäni annetut työtehtävät kunnialla loppuun asti. Mottooni kuuluukin, että tehdään kerralla hyvä, ettei tarvitse kahteen kertaan tehdä. Kuitenkin se vastuu ja tietynlainen ”valta” antaa lisäbuustia omalle tekemiselle, koska koen, että sen vastuun mukana tuleva tietynlainen positiivinen paine tekemiselle ja halu näyttää, että pystyn suorittamaan kyseiset työtehtävät. Siksi olenkin nauttinut suuresti talouspäällikön työtehtävistä ja hieman haikaillen mietiskelen minkälaiset uudet tuulet, puhaltaa sen jälkeen, kun luovutan talouspäällikön pestin seuraajalleni. Uskon kuitenkin, että tiimini Evision osuuskunnassa pystyy tarjoamaan minulle haasteellisia tehtäviä tulevaisuudessakin.

Mitä ovat osuuskunnan sisäiset saavutukset? Koen, että osuuskunta olemme saaneet prosessia eteenpäin joissain määrin ja osuuskunta on kehittynyt tiiminä. Kuitenkin kaikki tämä kehitys on vaatinut aina välillä veronsa ja esimerkiksi sen mukana, kun olemme oppineet tuntemaan ja luottamaan toisiimme paremmin, olemme sen myötä alkaneet olemaan avoimempia ja palautekin on ollut suorasanaisempaa. Sen seurauksena tilanteet ovat saattaneet välillä kärjistyä, mutta sekin on positiivista, että pystymme toimimaan jo näin, vaikka itse kiistelty aihe ei olisi positiivinen.

Toisesta näkökulmasta ajateltuna olemme mielestäni myös ottaneet välillä askeleen eteenpäin tekemisessä ja kaksi askelta taaksepäin siinä samalla. Osuuskuntamme ja tiimimme on iso ja siihen mahtuu monenlaisia mielipiteitä ja näkemyksiä asioihin koskien, jonka seurauksena asiat ja mielipiteet taistelevat keskenään. Ja tämän myötä mielestäni tekemisemme on kärsinyt ja emme ole aina keskittyneet niihin oleellisiin akuutteihin asioihin. Tämä on mielipiteeni ja jotkut jakavat sen kanssani, mutta toisaalta jotkut taas eivät.

Akatemian ja osuuskunnan aikana henkilökohtaisella tasolla saavutukseni ovat rajoittuneet osuuskuntaa kohtien taloustiimiin, talousprosessien ja niiden mitattavien mittareiden viemisen toiselle tasolla. Ja itse koen ehkäpä, että tuon sen tietynlaisen yleispositiivisen ilmapiirin osuuskuntaan ja omasta mielestä olemalla se ”helposti” lähestyttävä kaikkine tatuointineen päivineen. Näin jälkeenpäin olen kuullutkin ja vähän naureskellut sille, kun osuuskuntalaiset ovat kertoneet, että ”ensimmäisellä kerralla kateltiin mikäköhän linnakundi tuo on”. Yritän olla parhaani mukaan se puolueeton kaveri, kenelle on helppo puhua ja kenelle voi aina puhua.

Verrataanko elämän aikana omia saavutuksia akatemian ja osuuskunnan ulkopuolella?

Itse akatemialle pääsy opiskelemaan oli henkilökohtaisella tasolla iso ja ehkäpä se suurin saavutus, josta olen ylpeä ja kiitoksenvelassa akatemiaa kohtaan. Se miten akatemia on muokannut itseäni viimeisen kahden vuoden aikana, on merkittävästi huomioitavissa. Olen kehittynyt niin monella osa alueella, mutta eniten olen kehittynyt sosiaalisissa taidoissa, vaikka olenkin aina ollut hyvä juuri sillä osa alueella. Toisena voin mainita sen tiedon määrän mitä olen imenyt itseeni, kirjoista mitä olen lukenut. En osaa pukea sanoiksi tai välttämättä edes pysty, niitä kaikki pikkuriikkisiä, mutta merkittäviä seikkoja miten ja missä olen kehittynyt. Niitä ahaa elämyksiä kuitenkin tulee, jos ei nyt päivittäin, mutta vähintäänkin viikoittain, kun huomaa, että tätä asiaa ei olisi osannut tai ymmärtänyt ennen akatemialle tuloa.
Ennen akatemialle tuloa merkittävämpänä etappina missä olen oppinut valtavasti, on rakennusalalla, jossa kehityin itse toimimaan tiimissä ja myös johtamaan sitä. Totta kai sisäistin siinä viidessä vuodessa hyvin myös työtehtävät, joita suoritin ja ehkäpä se olikin viimeinen merkittävä seikka, jonka ansiosta päätin hakea akatemialle. Nimittäin akatemia mahdollistaa opiskelun juuri oppimalla käytännön kautta ja siitä tyylistä opiskella, olen nauttinut suuresti rakennusalalla niin kuin akatemiallakin.

Miten olen päässyt niihin?

Kävin valmentajamme Mikaelin kanssa keskustelua opinnoistani ja omasta roolista osuuskunnassa tulevaisuudessa. Keskustelusta heräsi Mikaelin sanoin hienosti kuvailtu kysymys. Tunnetko, että ne sinun omat, heikkoudet ja vahvuudet ruokkivat nykyistä asemaasi ja työtehtävääsi?

Se onkin yksi syy miksi hain nykyiseen rooliini Evisionissa ja miten, ne omat vahvuudet tai saatikka heikkoudet voivat ruokkia nykyistä tehtävääni? Yhtenä vahvuutenani ja samalla heikkoutenani on täsmällisyys ja perfektionismi, joka on joissain tapauksessa mielestäni jopa häiritsevää, mutta kyseisessä tehtävässä suureksi hyödyksi. Pidän todella tarkkaa kirjaa rahaliikenteestä ja päivittelenkin laskutus sähköpostia ja verkkolaskutuksen selainta päivittäin siinä ”toivossa”, että sinne olisi tullut jotakin uutta laskutettavaa tai maksettavaa.
Olen kova poika haaveilemaan. Olen aina ollut kunnianhimoinen, välillä suuriakin riskejä ottava ja siltikin hyvin määrätietoinen henkilö. Kirjaan itselleni muistivihkooni eri etappeja mitä minun pitää saavuttaa, hankkia tai tehdä. Siellä ne ovat olleet joka päivä muistuttamassa minua tulevasta minkä ansiosta olen uskoakseni siinä pisteessä missä olen nyt. Ja ne tällä hetkellä kirjatut asiat muistuttavat minua tulevaisuudesta ja saan joku päivä viivata ne yli.

Lehtimäen Toni piti meille kerran pajan positiivisesta psykologiasta ja muistan meidän käyneen läpi pajassa asiaa, missä Toni oli kertonut ystävälleen vuosia sitten haluavansa saada tietyn tutkinnon suoritettua tulevaisuudessa. Asia jäi hautumaan hänen päähänsä ja vuosia tämän jälkeen hän oli hankkinutkin kyseisen tutkinnon ja havahtunut lopulta siihen, että hän tosiaan kävi tutkinnon mitä hän oli vuosia sitten ystävälleen kertonut käyvänsä vaikkei hän tutkintoa suorittaessa edes sen kummemmin ollut muistanut kyseistä keskustelua edes käyvän. Mielestäni positiivinen psykologi vaikuttaa todella pitkälle alitajunnassamme ja saatamme tehdä kyseisen asian eteen toimenpiteitä edes tiedostamattamme niitä. Foliohatut päähän, kuvitellaanpa esimerkiksi unisiepparit, joita myydään ja uskomme niiden vievät pahat unet pois. Viekö ne unisiepparit todella pahat unet pois vai johtuuko se vain psykologisista syistä, jossa uskottelemme itsellemme, että ne todella vievät pahat unet pois ja täten aivomme tuottavat vähemmän painajaisia.

Edellinen esimerkki saattoi hieman luisua sivuraiteille esseen pääpointista, mutta juurikin näistä edellä mainituista syistä koen, että olen saavuttanut niitä asioita elämässäni mitä olen. Ja koen, että positiivisella psykologialla on ollut suuri merkitys kaikkeen tapahtuneeseen. Kun olen uskotellut itselleni jonkin skenaarion tulevaisuudessa niin olen omien valintojen lisäksi alitajuisesti tehnyt päätöksiä sen eteen.

Mitä haluan tulevaisuudelta ja mitä se vaatii minulta?

Lyhyesti selitettynä:

Mitä haluan tulevaisuudessa osuuskunnalta? Haluan, että osuuskuntamme kehittyisi siihen pisteeseen, että se olisi ihanteellinen alusta jokaiselle toimia yrittäjän ja harjoittaa omia mielenkiinnon kohteita työelämässä ja yrittäjänä.

Lähitulevaisuudessa haluan opintojeni edetä siihen suuntaan, että opin globaalia yrittäjyyttä ja opin ymmärtämään muiden kulttuurien tapoja bisnesmaailmassa mahdollisimman hyvin.

Yhtenä mahdollisuutena pidänkin vaihtoon lähtöä, jolloin se mahdollistaisi juurikin opiskella erilaisten kulttuurien tapoja bisnesmaailmassa ja voisin myös verkostoitua laajemmin mikä auttaa minua globaalin verkoston luomisessa tulevaisuutta varten.
Toivon jo akatemian aikana tai viimeistään opintojen loputtua pystyä työllistämään itseni ja muita omassa yrityksessä tai tiimiyrityksessämme.

Haluan itse kehittyä siinä, että pystyn jakamaan vastuuta pois harteiltani.

Mitä se vaatii minulta? ”Luotetaan prosessiin” -Veli-Matti Kolari

Millainen minä olen johdettavana tai johtajana?

Koen, että olen itse johdettavana erittäin ”helppo”, teen asiat käsketyllä tavalla sen suurempia mutisematta. Toki arvioin tilannetta perus maalaisjärjellä ennen suorittamista, tehtävästä riippuen. Itsejohdettavuuteni on myös mielestäni esimerkillistä, pidän täsmällisyydestä ja rutiininomaisesta työskentelystä ja teen töitä parhaiten omassa rauhassa, mutta se ei toki tarkoita sitä, ettenkö pysty tiimityöskentelyyn tai nauttisi siitä, toki sekin on tehtäväkohtaista, kun taas taloustehtävät teen parhaiten omassa rauhassa. Koen myös, etten mielelläni jaa omaan vastuualueeseeni liittyviä työtehtäviä koska tiedän, että hoidan ne hyvin ja pysyn kartalla asioista täten paljon paremmin itsekin. En kuitenkaan, tarkoita sillä sitä, etten luottaisi jonkun muun taitoihin tai etteikö he voisi tehdä minua niitä paremmin, pidän kuitenkin juuri siitä, että pystyn itse hoitamaan kyseisen työalueen tehtävät, mikäli minulle ne tehtävät on annettu hoidettavaksi.

Armeijassakin johdetaan useimmiten esimerkillä, toki sekin riippuu johtajasta. Vaikken itse ollutkaan armeijassa johtotehtävissä niin voin siellä johdettavana olleena sanoa, että esimerkillä johtaminen on johtajuutta parhaimmillaan. Siitä pääsemmekin siihen, miten itse olen voinut näyttää omia johtamistaitojani, rakennusalalla nokkamiehen tehtävissä, johtaminen miltein aina oli esimerkillä johtamista, kun piti näyttää konkreettisesti, miten jokin asia tehdään ja sieltä se johtamistapa onkin todennäköisesti iskostunut päähäni.
Niin johdettavana kuin johtajana, luottamus on itselleni erittäin tärkeää. Olen hyvin luottavainen ihmisiä kohtaan jopa välillä ehkä liian sinisilmäinenkin. Jos kuitenkin luottamukseni pettää, se on vaikea saada takaisin, vaikka itse asia tai tehtävä olisi hyvinkin vähäpätöinen, se ei välttämättä poista luottamusta henkilöä kohtaan täysin, mutta minun on vaikeampi antaa hänelle silloin tehtäviä tai luottaa siihen, että hän ne kunnialla suorittaisi. Sama pätee johdettavana olemisessa.

Loppusanat

Loppujen lopuksi olen ja olemme osuuskunta kehittyneet valtavasti eteenpäin siitä pisteestä mistä aloitimme ja missä minä olin akatemialle tullessa. Jokainen teistä osuuskuntalaisesta on auttanut minua kehittymään tähän pisteeseen ja toivon, että minäkin olen voinut auttaa jotakin muuta kehittymään henkilökohtaisella tasolla osuuskunnan kehittämisen lisäksi. Kiitos.

Kommentit
  • Antti Eloranta

    Diggaan Toni sun esseistä. Niissä on aina hyvä rakenne ja ne muistuttaa etäisesti oikeen esseen rakennetta. Kuulostaa myös siltä, että pystyt hyvin kertomaan sun kehittymistä ja se tarkoittaa, että sitä on oikeasti tullut. Ihailen myös visioo opintojen aikaisen liiketoiminnan kehittämisestä, joka turvaa taloudellisesti oman työn valmistuttua. JUST NÄI <3

    4.4.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close