Viimeksi tämän vuoden alussa kirjoittamassani esseessä olen pohtinut, onko yrittäjyys uhka vai mahdollisuus (aiempi essee täällä https://esseepankki.proakatemia.fi/yrittajyys-u-m/). Silloin totesin, ettei sitä tiedä ennen kuin kokeilee. Aiemmassa esseessäni olin tehnyt myös leikkimielisen yrittäjä-testin. Onko tulos muuttunut vuodessa? Entä muuten ajatukseni yrittäjyydestä?

Mistä on hyvä yrittäjä tehty?

Tänä vuonna olen saanut kunnian tavata monenlaisia yrittäjiä eri aloilta. Tehdessäni Proakatemian 20 -vuotissyntymäpäiviä olin yhteydessä moneen akatemian alumniin ja heidän yritykseensä. Vielä nyt loppuvuoden aikana olen tehnyt Y-kampukselle markkinointia Salla Niemisen kanssa ja olemme saaneet haastatella montaa pitkän linjan yrittäjää. Nämä tapaamiset ovat olleet poikkeuksetta erittäin antoisia. Lähes kaikki ovat todenneet, kuten itsekin arvelin aiemmassa esseessäni, että yrittäjän yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on asenne. Yrittäjyys ei ole mitään rakettitiedettä eikä ole mitään tiettyjä ominaisuuksia, jotka yrittäjällä olisi oltava onnistuakseen. Jokainen voi onnistua ja menestyä yrittäjänä, jos vain haluaa.

Olen kumminkin nähnyt joitain yhteneväisyyksiä tapaamissani yrittäjissä. Heillä on sinnikkyyttä, intohimoa, näkemystä ja saada toiminnallaan aikaan jonkinlaista muutosta. Heillä on iso kuva hallussa ja toisaalta vahva tukiverkko, josta löytyy niin mentoreita, sparraajia kuin ystäviäkin. Mutta uutena asiana olen oppinut sen, että erilainen yrittäjyys vaatii erilaisia taitoja. Yksinyrittäjä on vastuussa vain itselleen ja voi olla siinä mielessä vapaampi toimissaan, että saa vapaasti tehdä päätökset oman päänsä mukaan. Mutta yksinyrittäjällä ei välttämättä ole kunnollisia mahdollisuuksia palauttavaan lomailuun. Tai ainakin silloin yrityksen rahahanat ovat kiinni, kun yrittäjä lomailee.

Jos taas on yrittäjänä isommassa firmassa ja työllistää muita, onkin vastuussa ennen kaikkea alaisilleen. “Sinusta on johtajaksi, jos olet valmis ottamaan vastuun siitä, että alaiset saavat palkan joka kuukausi ja laittamaan toisten asiat omasi edelle. Palkat pitää maksaa, hoidat ihmisille ruuan pöytään. Pitää ymmärtää se, ettei alainen voi koskaan rakastaa yritystä yhtä paljon kuin omistaja” (Raiskio 2019), näin sanoi haastattelemani Johanna Raiskio, kun kysyin, mitä ominaisuuksia yrittäjältä vaaditaan. Raiskion sanojen mukaan yrityksen kannattavuus mitataan tosissaan vasta siinä kohtaa, että onko varaa maksaa työntekijöille palkkaa. Jos ei ole, ei bisnesidea ole tarpeeksi kannattava.

Haastattelun jälkeen jäin miettimään, että olisiko minusta siihen, että kantaisin harteillani vastuun myös alaisista. Voi olla, että sellainen vastuu olisi minulle liikaa. Ainakin yksin kannettavaksi. Raiskiohan toteuttaa yrityksessään Unfair kahden johtajan mallia yhtiökumppaninsa Taru Kumpulaisen kanssa. Ehkä minäkin pystyisin paremmin jaettuun vastuuseen. Kummallakin olisi oma tontti, jolla toimia, omien vahvuuksien mukaan tietysti.

Raiskion lisäksi haastattelin Esa Nikkilää, All Day Entertainmentin toista perustajaa. Haluaisin yrittäjänä ottaa oppia Raiskiosta ja Nikkilästä; he kumpikin haluavat korostaa sekä johtajan että henkilöstön onnellisuutta, hyvinvointia ja lomia, itsensä kehittämistä ja uuden oppimista unohtamatta. All Dayn visioonkin onnellisuus on kirjattu: “Visiomme on olla arvostetuin ja onnellisin kotimainen ohjelmatoimisto.” (All Day n.d.)

Tuntuu, että yrittäjäkulttuurissa on liian kauan ollut vallalla työn määrän ihannointi. Mitä enemmän olet paukuttanut työtunteja viikossa niin sitä arvostetumpi olet ollut. Tai niin ainakin olet voinut itsellesi uskotella ja yrittänyt nostaa sitä kautta jalustalle. Kuuntelin Suppla-palvelusta Yrittäjän podcastin ja siellä oli haastateltu palvelujohtamisen konsulttina yhden miehen yritystä pyörittävää Jaakko Marinia (Yrittäjän podcast 2019). Myös hän totesi haastattelussa, että yrittäjän ei kannata tehdä liian pitkää päivää, koska se on pitkällä aikavälillä kestämätön valinta. Kahdeksan tuntia päivässä pitää riittää, tai jos ei riitä, niin jossain on vika. Se on osa itsensä ja ajankäyttönsä johtamista, että osaa jaksottaa työnsä viisaasti.

Entäpä minä sitten?

Jos lähtisin yrittäjäksi niin tärkeintä minulle silloin olisivat arvot. Minun täytyisi ensinnäkin toimia jollain sellaisella toimialalla, joka vastaa omia arvojani. Arvomaailmaani kuuluu ekologisuus, vastuullisuus, läpinäkyvyys, aitous ja perhekeskeisyys. Jos ala ei täyttäisi näitä kaikkia arvoja tai toimintatavat ja sidosryhmät olisivat jollain lailla ristiriidassa niiden kanssa, niin joutuisin pohtimaan omia motiivejani yrittää aika tarkkaan.

Törmäsin termiin shared value eli jaettu arvo, eli kuinka luoda taloudellista arvoa tavalla, joka samalla luo arvoa yhteiskunnalle vastaten sen tarpeisiin ja haasteisiin. Yrityksellä on kolme tapaa tuottaa jaettua arvoa:

1. tuotteiden ja markkinoiden uusi ymmärtäminen (millaisia tarpeita yhteiskunnalla oikeasti on esim. asumisen, ruokailun suhteen; kehitysmaiden näkeminen potentiaalisena markkinana jne.)
2. tuotantoketjun tehokkuuden uudelleenmäärittely (firman ulkopuolisina nähdyt haitat, esim. liiallinen muovijäte ylipakkaamisesta, aiheuttavat myös sisäisiä kustannuksia yritykselle)
3. paikallisten klustereiden kehittäminen (koostuu paitsi muista yrityksistä myös esim. alueen koulutusohjelmista; yritykset ovat menettäneet paikallisuuttaan globalisaation myötä, alueen ongelmat vaikuttavat kuitenkin myös yritykseen, läpinäkyvä ja avoin markkina parantaa kaikkien yritysten tehokkuutta) (Piha 2017, 53.)

Voisin hyvinkin nähdä itseni pyörittämässä yritystä, joka nimenomaan tuottaisi jaettua arvoa. Omia vahvuuksiani ovat muun muassa organisointikyky, kokonaisuuksien hahmottaminen, kirjoittaminen sekä ihmisten kanssa toimeen tuleminen. Kyllä tuollaisilla vahvuuksilla jo jonkinlaista bisnestä pyörittäisi.

No mutta entäpä se leikkimielinen yrittäjä-testi. Mikä tulos on nyt, melkein vuosi edellisen testin jälkeen? Edelleen sama. Sen mukaan olisin asiantuntija, jossa on potentiaalia yrittäjäksi. Pienellä koulutuksella, rohkaisulla, tuella ja sparrauksella minusta voisi tulla menestyvä yrittäjä. Kaikkia noita edellämainittuja olenkin vuoden aikana saanut ja onneksi minulla on koko loppuelämä aikaa saada aina vain lisää.

LÄHTEET:

All Day. N.d. Luettu 14.12.2019. https://allday.fi/.

Piha, K. 2017. Konflikti päivässä – Kulttuuri ratkaisee yrityksen kohtalon. Liettua: Balto Print.

Raiskio, J. 4.12.2019. Henkilökohtainen haastattelu. Unfair -markkinointitoimisto. Tampere.

Yrittäjän podcast. 13.11.2019. Jaakko on jatkuvan rekrytoinnin kohteena. Kuunneltu 13.12.2019. Podcast. Suppla.