Olin mukana 21-22.11.2019 Opettajasta tiimivalmentajaksi -valmennuksessa Hämeenlinnan Kielorannassa. Valmennukseen oli ilmoittautunut noin 20 Åbo Akatemian opettajaa ympäri Suomea.

Minua ja tiimiystävääni Salla Vaittista pyydettiin mukaan tähän kahden päivän valmennukseen päivän varoitusajalla. Olimme kummatkin suorittaneet Tiimiakatemia Globalin järjestämän tiimimestari tutkinnon, jonka laajuus on 45 opintopistettä. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääsimme mukaan tämän laajuiselle valmennukselle ja se jännitti meitä kumpaakin hurjasti.

Valmennuksen vetää Proakatemian yksi valmentajista ja me toimimme apuvalmentajien roolissa. Saimme kuitenkin nopeasti vastuuta ja osallistuimme kaikkeen toimintaan normaalisti.

Kahden päivän valmennuksen jälkeen minä innostuin kovasti tiimivalmennuksesta ja sen tuomista erilaisista työllistymismahdollisuuksista. Minulle kuitenkin tyypillistä on innostua nopeasti, nähtäväksi aina jää onko innostus pysyvää vai ei. Tässä innostuksessa osansa tuo varmasti se, että pääsemme Sallan kanssa suunnittelemaan seuraavaa kertaa ja valmentamaan enemmän. Tykkään tarttua haasteisiin ja opetella uutta niin tämä sopi minulle oikein hyvin.

Mielessäni kuitenkin pyörii paljon, että millainen valmentaja minusta voisi kuoriutua? Niin kuin kerroin niin innostun helposti ja saan myös muut innostumaan mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Koen, että minun pitäisi osata kysyä parempia kysymyksiä ja saada valmennettaville aikaan oivalluksia. Oivalluttamisessa piilee se, että silloin myös valmennettavan motivaatio tekemiseen kasvaa ja näin he oppivat itse. Se, että antaisin myöskään valmiita vastauksia ei mielestäni ole hyvä asia, koska niin toimitaan liian monessa yrityksessä tai oppimisympäristössä. Näiden valmennuksien avulla juuri pyritään tästä tavasta pois.

Huomasin valmennuksen aikana, että vaikeinta minulle oli olla hiljaa. Se oli yksinkertaisesti kaikkein vaikeinta, kun sanat ovat jo tulossa ulos suusta valmiina ohjeina tai toimintatapoina niin pitääkin vain kauniisti niellä sanat ja antaa tiimille vieläkin enemmän aikaa oivaltaa itse. Totuus on, että aina se oma ajatus tulee jonkun muun suusta ulos, varsinkin jos on päässyt kysymään oikean kysymyksen. Se mikä tiimivalmentajan suurin työ mielestäni on, että osaa kysyä oikeat kysymykset oikeaan aikaan.

En tiedä onko valmentaminen minun tulevaisuuteni työ. Tämän hetken tavoite olisi, että valmentaminen voisi olla työn ohella tehtävää työtä. Me olemme opiskelijoina oppineet tiimimallin kautta valmistumishetkellä kolme vuotta. Väitän, että monesta Proakatemialaisesta olisi kyllä valmentajaksi kokemuksien, tiedon ja taitojen puolesta.

Nähtäväksi jää millainen valmentaja minusta on tulossa. Nyt on onneksi kaksi kuukautta aikaa valmistella itseään, omaa mielenmalliaan ja hakea oppia kirjoista ja erilaisista tiimivalmennukseen kuluvista teorioista. Minä tykkään sanonnasta ” tekemällä oppii”. Uskon, että tämä tulee olemaan ohjenuorani sekä opettajasta valmentajaksi-valmennuksen aikana, että oman valmentaja minäni etsimisessä.