Historia ja maailman suuret ilmiöt ovat aina kiinnostaneet minua. Lähdin lukemaan Tapio Kuosman kirjoittaman elämänkertakirjan Yhdysvaltain 35. Presidentistä John Fitzgerald Kennedystä. Kirja avaa hyvin koko Kennedyen mahtisuvun historiaa ja toimii samalla hyvänä kertauksena monille peruskoulussa ja lukiossa oppimilleni historian merkittäville käänteille. Siinä käydään myös läpi yksityiskohtaisesti presidentti Kennedyn salamurhaan liittyä teorioita ja salaliittoja. Murha on jälleen viime aikoina ollut otsikoissa aiemmin salassa pidettyjen asiakirjojen julkistamisen takia. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin vain siihen, miten Kennedystä tuli presidentti ja millainen hän oli johtajana.

John F. Kennedy syntyi 29. toukokuuta 1917. Hänen lapsuuttaan varjostivat monet eri sairaudet ja pahimmillaan tulirokkoa sairastaessaan hän oli jopa lähellä menehtyä. Lapsena hän oli todella utelias ja ahmikin itselleen kirjoista tietoa jo varhaisessa vaiheessa opittuaan lukemaan. Vartuttuaan häntä kiinnostivat erityisesti tunnettujen henkilöiden elämänkerrat ja historia. Ymmärrys maailman ilmiöitä kohtaan hänelle kehittyi jo hyvissä ajoin ennen aikuisuuttaan. Urheilua Kennedy harrasti paljon lempilajeinaan jalkapallo, uinti ja golf.

Nuoruusvuosinaan Kennedy matkusteli paljon ja asui myös ulkomailla. Hän halusi laajentaa maailmankuvaansa ja oppia eri maiden kulttuureista. Tämän laaja-alaisen ajattelunsa sanotaan vaikuttaneen merkittävästi hänen presidenttikaudellaan. Hänellä oli pitkään vaikeuksia tehdä päätöstä uravalinnastaan ja hän opiskelikin useassa eri yliopistossa. Hän valmistui lopulta Harvardin arvostetusta yliopistosta.

Opintojen jälkeen Kennedy värväytyi vapaaehtoisena Yhdysvaltain laivaston palvelukseen. Toisen maailmansodan aikaan hän sai komennuksen eteläiselle Tyynellemerelle sotaan Japania vastaan. Hän haavoittui japanilaisen pommikoneen hyökkäyksessä ja joutui käymään läpi pitkän kuntoutusjakson.

Poliittisella urallaan Kennedy eteni nopeasti. Hän tuli valituksi Yhdysvaltain kongressin edustajain huoneeseen vain 29-vuotiaana. Seuraavaksi 35-vuotiaana oli edessä nousu senaattoriksi ja lopulta vuonna 1961 hän aloitti Yhdysvaltain historian nuorimpana presidenttinä vain 43-vuotiaana. Yksi Kennedyn nopean nousun ja onnistuneiden vaalikampanjoiden salaisuuksista oli hänen lähipiirinsä järjestämät useat valtavat teekutsut, joissa kutsutut pääsivät tapaamaan Kennedyä ja joilla kalasteltiin erityisesti naisten ääniä. Kennedyn äidillä Rosella oli tärkeä rooli kutsujen organisoinnissa.

Erityisen merkittävä rooli Kennedyn matkalla kohti presidenttiyttä oli hänen isällään Joe Kennedyllä. Joe Kennedy oli menestynyt liikemies, jolla oli paljon vaikutusvaltaa muun muassa Hollywoodin elokuvabisneksissä. Hän eteni itsekin poliittisella urallaan aivan Yhdysvaltain valtaeliittiin asti ja olikin yksi presidentti Franklin D. Rooseveltin vankimmista tukijoista ja neuvonantajista. Presidenttinä toimiessaan Roosevelt myös nimitti hänet Lontooseen suurlähettilääksi. Hänen suurena unelmanaan oli, että yhdestä hänen pojistaan tulisi jonain päivänä presidentti ja saavuttaakseen sen hän oli valmis tekemään kyseenalaisiakin ratkaisuja. Joe Kennedyllä väitetään olleen hämäriä kytköksiä mafiaan ja hänen jopa hakeneen sieltä lahjoituksia poikansa presidentinvaalikampanjaa varten.

John Kennedyn pikkuveli Robert Kennedy nousi myös korkeaan poliittiseen asemaan ja toimi presidentti Kennedyn hallituksen oikeusministerinä. John Kennedy on sanonut veljensä olleen hänen oikea kätensä, johon hän pystyi luottamaan sataprosenttisesti ja joka oli aina käytettävissä. Robert Kennedy oli itsekin matkalla kohti presidenttiyttä, mutta myös hänen elämänsä päättyi salamurhaan vuonna 1968.

Millainen Kennedy oli presidenttinä?

John F. Kennedy aloitti presidenttinä tammikuussa 1961. Hänen unelmansa oli ajatus paremmasta maasta ja paremmasta maailmasta. Hänen mielestään tärkein asia maan päällä oli maailmanrauhan saavuttaminen. Sotaa hän halusi vältellä viimeiseen asti.

Kennedyn ehdoton vahvuus oli hänen sosiaaliset taitonsa. Häntä on kuvattu vetovoimaiseksi persoonaksi, joka osasi ottaa huomioon ihmiset ympärillään. Hänen huumorintajunsa oli loistava ja ihmiset todella viihtyivät hänen seurassaan. Kiinnostuksensa ihmisiä kohtaan hänen sanotaan perineen äidiltään Roselta.

Kennedy oli taitava diplomaatti, joka osasi ottaa huomioon kaikki näkökulmat päätöksiä tehdessään. Hän oli myös valmis tekemään kompromisseja saavuttaakseen parhaan ja kaikkia osapuolia tyydyttävän tuloksen. Nämä ominaisuudet korostuivat erityisesti Kuuban ohjuskriisin aikana, jolloin USA:n ja Neuvostoliiton vastakkainasettelu oli ajanut koko maailman ydinsodan partaalle. Kennedy pysyi kylmähermoisena eikä halunnut missään nimessä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Joku herkempi johtaja olisi varmasti käynnistänyt kärsimättömyydellään peruuttamattoman kriisin. Neuvostoliiton sen aikainen johtaja Nikita Hrutsov onkin jälkeenpäin osoittanut suurta arvostusta Kennedyä kohtaan. Hän on kuvannut Kennedyn kuoleman olleen suuri menetys koko maailmalle.

Kennedy oli määrätietoinen ihmisoikeuksien puolustaja, joka loi toivoa mustille amerikkalaisille. Hänen tekemä työnsä olikin merkittävässä roolissa mustien oikeuksien parantumiselle Yhdysvalloissa. Kennedyllä oli vankka usko, että hän pystyisi muovaamaan omilla mielipiteillään julkista mielipidettä ja näin lopulta tapahtuikin.

Kaiken kaikkiaan hän oli päättäväinen ja aikaansaava johtaja joka sai lyhyeksi jääneen virkakautensa aikana paljon omia esityksiään vietyä läpi. Kennedy salamurhattiin kesken presidenttikautensa vuonna 1963.

Mitä minä voin oppia John F. Kennedyltä?

Ajatus itsensä vertaamisesta yhteen historian merkittävimmistä henkilöistä tuntuu aluksi vähän hassulta. Pohtimalla tarinaa tarkemmin löytyy kuitenkin monia asioita, joita minä yrittäjänä ja mahdollisena tulevana johtajana voin hyödyntää omassa elämässäni.

Ensimmäiseksi tulee mieleen vahvan turvaverkon luominen ympärilleen. Kennedyllä tuntui olevan poikkeuksellisen kova luottamus lähipiiriinsä ja häntä auttaneisiin asiantuntijoihin. Erityisesti veljeensä ja isäänsä, joilla oli merkittävä rooli koko hänen urallaan. Hän myös luotti asiantuntijoiltaan saamiinsa arvioihin ja uskalsi tehdä niiden pohjalta rohkeitakin päätöksiä. Jopa maailman suurin johtaja voi tuntea olonsa tehtävässään yksinäiseksi, jos oikeat henkilöt eivät ole auttamassa päivittäisessä tekemisessä. Kukaan ei voi pärjätä isossa johtotehtävässä täysin yksin. Tämä korostaa itsellenikin tiimin merkitystä omalla matkallani ja tulevaisuudessa yrittäjänä ja mahdollisesti johtajana.

Toiseksi tunnen jo nyt jakavani saman kiinnostuksen maailman ilmiöiden tutkimiseen kuin Kennedy. Haluan ymmärtää maailmaa laajemmin ja oppia historian merkittävimmistä hetkistä lisää. Vain maailmaa ymmärtämällä ja havainnoimalla ympärillä tapahtuvaa voi oppia muuttamaan asioita ja luomaan uutta. Tieto on arvokasta pääomaa ja kuin hyvä sijoitus, joka maksaa itsensä joskus moninkertaisena takaisin.

Kolmanneksi nostaisin esille Kennedyn kyvyn ottaa vastuun itselleen myös vaikeilla hetkillä. Esimerkiksi Sikojenlahden katastrofiin päättyneen maihinnousun jälkeen Kennedy kantoi julkisuudessa vastuun, vaikka hänen päätöksensä perustui pitkälti asiantuntijoilta saamiinsa virheellisiin arvioihin. Hän oli kuitenkin sen viimeisen päätöksen tehnyt. Erittäin hyvän ja suoraselkäisen johtajan ominaisuus.

Viimeisenä voisin korostaa Kennedyn kykyä pitää merkittäviä puheita. Muun muassa hänen virkaanastujaispuhettaan pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista. Kirjan jälkeen innostuin katselemaan Youtubesta useamman Kennedyn merkittävimmistä puheista. Hyvä selkeä ulosanti ja esiintymiskyky ovat myös yrittäjälle erittäin tärkeitä asioita, joissa minulla itselläni on vielä paljon kehitettävää.