Millainen johtaja haluan olla?

Olen aina ajatellut, että jos joku minulle suuri auktoriteettihenkilö vaatii minulta paljon olemalla ankara, mutta kannustava ja haluaa puskea minua koko ajan parempiin suorituksiin, olen hänelle tärkeä. Kuten myös Henrik Dettmann kirjassaan sanoo: ”vaadin pelaajiltani niin paljon siksi, että arvostan heitä niin paljon”. Kuten urheilussa varmasti myös työelämässä moni kokee ”liiallisen vapauden” usein työnantajan välittämisen puutteena; saan tehdä mitä minua huvittaa eikä kukaan ole kiinnostunut tekemisistä antamalla esimerkiksi rakentavaa palautetta. Minulle tällainen johtaja luo tunteen merkityksettömyydestä ja arvostuksen puutteesta olla johtamassa minua vaativampiin suorituksiin ja sitä kautta kehittymään.

”Vain aito ihmisyys synnyttää todellista luottamusta” on mielestäni yksi tärkeimmistä lauseista Dettmannin kirjassa. Kuinka ihminen voi johtaa toista ihmistä, jos välillä ei ole luottamusta? Jos johtaja ei pysty näyttämään omaa inhimillisyyttään työntekijöille, kuinka työntekijät voivat toimia pelkäämättä virheitä? Jokainen meistä tekee virheitä, mutta pointti on siinä, kuinka virheet käsitellään ja otetaanko niistä opiksi. Haluaisin jonain päivänä olla johtajana sellainen, joka rohkaisee ja kannustaa muita kokeilemaan omia rajojaan pelkäämättä virheitä. Eräs valmentaja sanoi minulle joskus aikoinaan koripalloharjoituksissa, että en yritä tarpeeksi, jos minulta ei karkaa pallo käsistä. Virheitä siis saa tehdä ja pitääkin, jotta tulee haastettua itsensä äärimmilleen ja myöhemmin ottaa niistä opikseen. Kun niitä virheitä tulee, haluan johtajana purkaa ne yhdessä työntekijöiden tai tiimin kanssa ja mielestäni tärkeintä on näyttää ja kertoa ne tunteen mitä on herännyt ja niiden kautta käsitellä asiaa.

Johtajana, kuten myös tiimeissä, on tärkeää kuunnella muita, yksinään kukaan meistä ei pärjää tässä maailmassa. Johtaja johtaa parempiin suorituksiin, kun ajatusmaailma on me ei minä. Tällä tavalla voidaan kunnioittaa muita ja johtaja ansaitsee kunnioituksen tiimin tai työntekijöiden sisällä.  Kunnioitus ei pelkästään päde ihmisiin vaan myös tekemiseen; jos kunnioitat sitä mitä teet, teet sen varmasti suurella intohimolla ja palolla, mikä ajaa niin yksilöitä kuin tiimiä eteenpäin parempiin ja kovempiin suoriksiin. Mielestäni hyvällä johtajalla kuuluu olla juuri intohimo, palo ja rakkaus tekemiseen, itsepäisyyttä, mutta myös kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osata kuunnella muita tasa-arvoisesti. Sekä yksi tärkeimmistä asioista on osata sanoa joskus myös ei. Kaikkia ei voi miellyttää, minkä vuoksi rajojen ja sääntöjen asettaminen on tärkeä osa tiimityötä.

Se miten johtaja motivoi työntekijöitään antamaan kaikkensa esimerkiksi erilaisissa projekteissa on, kuinka yhtä tärkeää kuin myös palautteen anto. Dettmann sanoo kirjassaan, että palaute kuuluu antaa aina suoritukselle eikä ihmisestä, mistä olen täysin samaa mieltä. Mikään yksittäinen suoritus ei määritä sinä hetkenä millaisia olemme ihmisinä, sillä ketään ihmistä ei kuulu arvostella tai kritisoida omina itsenämme. Palautetta ei tule antaa pelkästään negatiivisista asioista vaan ehdottomasti myös positiivisista, sillä onnistumiset ruokkivat itseluottamusta, mikä taas lisää työntekijöiden uskallusta tavoitella suurempia päämääriä. Johtajan tulee määrittää projekteissa yhdessä tiimiläisten kanssa päämäärä ja jokaiselle tiimin jäsenelle oma tehtävä. Johtajan arvot välittyvät mielestäni usein tiimiläisille ja kuten yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä koripallovalmentajista, John Wooden, sanoi aikoinaan ”hyvät arvot houkuttavat hyviä ihmisiä”. Haluan tulevaisuudessa olla johtaja, jonka arvot pitävät, luovat yhteistä hyvää ja tuovat minulle parhaat työntekijät.

Millainen johtaja sinä haluaisit olla?

Lähde: Saarikoski, S. 2015. Dettmann ja johtamisen taito. Helsinki; WSOY.