Tampere
22 Jan, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

Millainen johdettava olen?



Kirjoittanut: Waltteri Kolkka - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Paras mahdollinen joukkuepelaaja
Patrick Lencioni
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Johtaminen ja johdettavuus ovat olleet usein esiin nousevia aiheita Evisionissa, ja sovimme yhdessä, että jokainen tekisi myös esseen aiheesta tänä keväänä. Olenkin yrittänyt pitää asiaa tietoisesti mielessäni, kun toimin näissä tilanteissa, jotta pystyisin mahdollisimman hyvin tuomaan esille todellisia piirteitäni. Usein kun tällaisiin kysymyksiin vastaa, saattaa todellisuus hieman hämärtyä, ja tulee vastattua asioita joita haluaisi olla, sen sijaan, että tiedostaisi myös kehityskohtiaan ja antaisi niille tilaa itsearvioinnissaan.

Arvointia avustamaan nappasin Patrick Lencionin kirjan “Paras Mahdollinen Joukkuepelaaja” (2016). Sen mukaan kolme parasta tiimipelaajan ydintaitoa ovat nöyryys, nälkäisyys ja älykkyys. Ilahduin, kun huomasin miettiväni, että minullahan on paljon näiden taitojen mukaisia toimintatapoja. Vai hetkinen, tarkoittaako tämä nyt sitä, että nöyryydessä olisi vielä tekemistä?

Totuushan on se, että todella harva meistä on täydellisen valmiita tiimipelaajia, jotka toimivat tasapainoisen hyvin kaikissa tehtävissä. Eikä näin kuulukkaan olla, sillä vahvuudet ja niiden erilaisuus tekevät tiimeistä tarpeellisia. Alle olen kuitenkin listannut muutamia asioita johdettavuudessani, joita pyrin kehittämään.

Raportointi – En ole maailman järjestelmällisin tyyppi, ja ajatus siitä, että joka päivä pitäisi täytellä Excel-taulukoita ja muita listoja, on hieman vastenmielinen minulle. Nykyään tosin ketterien työkalujen avulla olen kehittynyt tässä, ja esimerkiksi jokaperjantainen HOPS:n täyttö ei enää tuota tuskaa. Huomaan kuitenkin, että työtuntien merkkaaminen on edelleen työn takana, ja siihen tarvitsisin uuden systeemin. Joka johtaakin seuraavaan kohtaan.

Epätasaiset työajat – En ole aamuihminen, vaikka pystynkin työskentelemään melkein koska vaan. Ongelmani on se, että työtapani ovat jotakuinkin bipolääriset. On hyviä päiviä, ja sitten on todella huonoja päiviä. Hyvinä päivinä pyrin tekemään mahdollisimman paljon, ja aikataulujen salliessa minua ei haittaa tehdä vaikka yli 12 tunnin työrupeamaa. En väitä, etteikö jonkinlainen rutiini tekisi hyvää, mutta en myöskään usko, että se ainakaan parantaisi työni laatua. Johdonmukaisuutta korkeintaan. Uskon, että tämä osaltaan tekee minusta hankalan johdettavan. Verkkotallissa olemme kuitenkin käsitelleet tätä ongelmaa mielestäni hyvin. Usealla meistä on erilaiset päivärytmit, ja varsinkin etätöissä huomaa, että työryhmäämme saattaa sadella viestejä kellon ympäri. Stressiä ja 24 h velvollisuudentunnetta välttääksemme päätimme, että jokainen on ns. “linjoilla” klo 12-16, eikä muina aikoina ole pakollista olla kännykän ääressä, kunhan hommat tulee tehtyä. Tiimipalavereja pidämme kahdesti viikossa, ja asiakaspalaverit sovimme virka-ajalle. Tämä on mielestäni toimivaa, ja vapaus parantaa työn laatua.

Itsekriittisyys – Työskentelen mielelläni yksin, ja yksi syistä on se, että en mielelläni näytä keskeneräisiä tuotteita muille. Tämä piirre heijastuu myös dialogiin sekä ryhmätöihin. Keskeneräiset, hitaasti kypsyvät ajatukset on hankala tuoda esiin ja pukea sanoiksi. Tähän kuitenkin on auttanut dialogin harjoittelu tiimissä sekä luottamuksen rakentuminen. Pidän työtapojani hieman normeista poikkeavina, joten toisinaan minua nolottaa näyttää prosessejani muille. Samalla kuitenkin ymmärrän, että en ole yksin tällaisten ajatusten kanssa, ja että niiden jakamisesta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa sekä luottamuksen että opin kannalta. Minua ei haittaa, mitä muut sanovat tai jos joku korjaa töitäni. Asia joka minua pidättelee on enemmänkin ajatukset asioista jotka jätetään sanomatta. Johtajalle tämä saattaa pahimmillaan näkyä laiskuutena, mutta onneksi tulokseni usein puhuvat puolestaan. Valmiista luonnoksista otan palautetta vastaan helpommin.

Kehityskohtien vastapainoksi keksin onneksi myös hyviä puolia itsestäni johdettavana. Evisionissa ollessani olen oppinut reilusti itsestäni tiimipelaajana, ja olen myös kehittynyt monilla osa-alueilla positiiviseen suuntaan. Olen pyyteetön auttaja etenkin tiimiläisiäni kohtaan, ja pyrin olemaan melko puolueeton konfliktinratkoja sitä vaativissa tilanteissa. Minulla on hyvä työmoraali, enkä suostu palauttamaan huonoa työnjälkeä. Koen tulevani toimeen lähes kaikkien kanssa, ja loppujen lopuksi olevani kuitenkin melko helppo johdettava. Kun kyseenalaistan jotain, teen sen syystä, en ärsyttääkseni. Nykyään olen oppinut myös haastamaan toisten ajatuksia, jos huomaan asioissa parantamisen varaa, tai jos mielestäni asioita ei olla mietitty tarpeeksi pitkälle. Nämä ovat tärkeitä oppeja, ja kiitän tiimioppimisympäristöä siitä, että näitä asioita on ollut helpompaa tuoda käytäntöön, kuin esimerkiksi hierarkisessa työpaikassa. En tiedä, pystyisikö kaikkea tätä edes tekemään ympäristössä, jossa tanssitaan vain tietyn pillin mukaan, mutta otan tavoitteekseni, että en koskaan joudu työpaikkaan jossa rehellisyyttä ja luottamusta ei sallita.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close