Miksi virheiden tekeminen ja niistä oppiminen on tärkeää?

Johdanto

On lähes mahdotonta elää täysin virheetöntä elämää, eikä se oikeastaan edes kannata. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja kaikilla meillä on omat heikkoutemme. Virheiden tekeminen voi olla ahdistavaa tai tuntua pahalta, ja siihen liittyy häpeän tunnetta ja usein epäonnistumisia yritetään piilotella. Varsinkin jos epäonnistuminen tai virhe näkyisi ulkopuolisille ihmisille, häpeän tunne voi olla suuri. Omia mokia voi olla joskus jopa vaikea hyväksyä; olipa kyseessä ensimmäinen tai viideskymmenes kerta, kun sotket tärkeitä laskelmia tai et päässyt haastattelua läpi, on helppo ottaa jokapäiväiset epäonnistumiset henkilökohtaisesti. Mutta miksi? Virheiden tekeminen voi oikeastaan joskus olla avaintekijä menestykseen, tai ainakin moni tärkeä asia voi jäädä ymmärtämättä.

Miksi virheiden tekeminen on tärkeää?

Epäonnistuminen tarjoaa korvaamattomia oppimis- ja kasvumahdollisuuksia, minkä vuoksi niiden tekeminen ei ole paha asia, ja voikin oikeastaan olla todella tärkeää. Kuitenkin tällaisten oppien poimimiseksi meidän on analysoitava epäonnistuneen tuloksen lisäksi myös itse epäonnistuminen. Virheet voivat auttaa sinua tuntemaan itsesi paremmin; oli kyse sitten uudesta työpaikasta, jossa huomaat että tämä työ ei sovi sinulle lainkaan, tai ravintolassa uuden ruuan kokeilua josta tuleekin uusi lempiherkkusi. Kun teet asioita, joista et ole täysin varma, opit samalla jotain itsestäsi.

Pienestä pitäen ihminen oppii erilaisia asioita maailmasta, usein yrityksen ja erehdysten kautta. Lapset tykkäävät kokeilla syödä ja koskea kaikkeen mahdolliseen vain huomatakseen, että kaikkea ei kannata tehdä. Teoillamme on aina jonkinlaisia seurauksia – yleensä hyvä tai huonoja, mutta kaikesta voi ottaa opiksi. Kaikkea ei toki tarvitse itse kokea. Myös muiden tekemistä virheistä on mahdollista oppia, miten elämässä kannattaa toimia. (Jantunen. 2016)

Muistatko kun aikoinaan teit virheen matematiikan kokeessa, ja saatoit vastauksia tarkistaessasi oivaltaa, mitä oikeastaan olit tehnyt väärin? Tällaista virheistä viisastumista tapahtuu myös myöhemmin elämässä, kunhan vain jaksat pohtia tekemiäsi valintoja ja niiden seurauksia. Paitsi että epäonnistumisista voi ottaa oppia, niistä saa elämäänsä usein myös huumoria. Mokista voi jälkeenpäin tulla hauskoja sattumuksia, joita muistellessa naurulta ei meinaa tulla loppua. (Jantunen, 2016.)

Kolme epäonnistumisen päätyyppiä

Avain epäonnistumistemme tehokkaaseen analysointiin on Amy Edmonsonin mukaan sen ymmärtäminen, että kaikki epäonnistumiset eivät ole samanlaisia. Hänen tutkimuksensa mukaan epäonnistumisissa on kolme eri tyyppiä – joista osan pitäisi oikeutetusti herättää itsensä kyseenalaistamista tai hämmennystä, ja joidenkin ei pitäisi.

1. Estettävissä olevat epäonnistumiset.

Ensimmäinen ja ilmeisin epäonnistumisen tyyppi on “ehkäistävissä oleva epäonnistuminen”, joka on pohjimmiltaan sitä, miltä se kuulostaa: epäonnistumiselta, joka sinulla oli tieto ja kyky estää.

Edmonsonin mukaan ehkäistävissä oleva epäonnistuminen voi olla huonon arvosanan saaminen kokeesta, jota et ole opiskellut, vaikka ymmärsit asian. Tai suututtaa kämppäkaveriasi jättämällä pesemättä kylpyhuoneen pesuallas, vaikka se oli sinun vastuullasi. Huono olo tällaisen epäonnistumisen jälkeen on järkevää ja usein välttämätöntä, koska virhe johtuu yleensä laiskuudesta, oikeudesta tai haluttomuudesta noudattaa ohjeita.

2. Monimutkaiset virheet 

Monimutkaisia ​​epäonnistumisia syntyy, kun meillä on hyvä tieto siitä, mitä on tehtävä. Meillä on prosesseja ja protokollia, mutta sisäisten ja ulkoisten tekijöiden yhdistelmä muodostaa epäonnistumisen. Tällaisia ​​epäonnistumisia tapahtuu jatkuvasti esimerkiksi sairaalahoidossa, jossa ympäristössä on tarpeeksi vaihtelua tai monimutkaisuutta, jotta asiat vain tapahtuvat.

Edmondson kertoo, että monimutkaiset epäonnistumiset voidaan ymmärtää myös väistämättömiksi epäonnistumisiksi, mikä vaikeuttaa vastuun jakamista niistä. Niitä voi tapahtua, kun ilmenee erityinen tarpeiden, ihmisten ja ongelmien yhdistelmä, jota ei ole koskaan aiemmin esiintynyt. Nopeasti kasvavan startup-yrityksen käynnistäminen voi aiheuttaa monia arvaamattomia tilanteita, aivan kuten potilaiden tutkiminen sairaalan päivystyshuoneessa. Edmondson kertoo, että on haitallista pitää tämäntyyppisiä epäonnistumisia “huonoina”, koska tämän tyyppisten pienten vikojen havaitseminen estää tulevia virheitä.

3. Älykkäät virheet

Kolmas ja mehukkain epäonnistumisen muoto oppimispotentiaalin kannalta on älyllinen epäonnistuminen. Tämä on sellainen epäonnistuminen, josta Piilaakson yrittäjät puhuvat, kun he edistävät “epäonnistumista nopeasti” tai “epäonnistumista eteenpäin”. Edmondson kertoo, että älyllisiä epäonnistumisia tapahtuu, kun kokeilu on tarpeen, “kun vastauksia ei tiedetä etukäteen, koska tätä tarkkaa tilannetta ei ole kohdattu ennen eikä ehkä koskaan tulekaan”. Usein nämä epäonnistumiset tapahtuvat, kun työskentelemme aloilla, joilla meillä ei ole asiantuntemusta, tai aloilla, jotka ovat tuntemattomia laajassa, teollisuuden laajuisessa merkityksessä.

Esimerkiksi älyllinen epäonnistuminen on tapahtunut, kun lanseeraat uuden tuotteen, jota ei ole koskaan julkaistu, ja se epäonnistuu. Tai jos etsit uusia lääkkeitä, luot radikaalisti uusia yrityksiä tai testaat asiakkaiden reaktioita uuteen tuotteeseen, eikä kokeilu suju hyvin. Näissä olosuhteissa sinun tulee kertoa epäonnistumisestasi kaikille, Edmondson sanoo. Jos emme keskustele älykkäistä epäonnistumisista, on todennäköistä, että muut ihmiset toistavat täsmälleen samat virheet, mikä tekee organisaatioista ja yksilöistä jatkuvasti tehottomia.

Viime kädessä kaikki epäonnistumiset tulee harkita, ei jättää huomiotta. Ja vaikka huono itsetunto on joskus perusteltua, sen ei pitäisi koskaan olla pysyvää. Useimmiten epäonnistuminen on tapa oppia jotain, jota et tiennyt ennen – ja kuten suuret aina sanovat, tieto on valtaa.

Virhe kehittymisen avaimena

Virheiden kautta voidaan saavuttaa suuri onnistuminen. Se ei ole suinkaan helppoa, mutta ei mahdotonta. Moni menestys ja innovaatio perustuu virheisiin, esimerkiksi post it-lappu on siitä erinomainen esimerkki: sen taustalla on virhe, huono liima joka antoi uusia mahdollisuuksia. Kaikki epäonnistumiset eivät ole suinkaan näin mehukkaita. Jotkut virheet maksavat paljon eivätkä ne ole kenenkään eduksi. Esimerkkinä maailman historiasta voisi kertoa Tsernobylin onnettomuudesta. Siinä tapahtui testauksen aikana virhe, jonka seuraukset ovat osa maailman historiaa. (Mattila 2016.)

Mattila kertoo, että virheiden vähentämiseen tulee pyrkiä, mutta niistä ei saa muodostua estettä itse tekemiselle. Virheet voivat olla tärkeä signaali tulevista muutoksista. Ne voivat olla ensimmäisiä signaaleja, jotka kertovat ympäristön ja liiketoiminnan muutoksesta. Asia, joka oli tänään hyvää ja kelvollista, onkin tulevaisuudessa hieman virheellistä. Tämä virhe pitää saada kiinni, jotta menestys voi jatkua.

Virhe voikin olla viisautta. Virheisiin liittyvä hyljeksiminen, kieltäminen tai poissulkeminen voi olla erittäin haitallista organisaatiollesi. Usein työpaikallakin voidaan sanoa ”älä tee enää tuota virhettä”, kun pitäisi kysyä ”mitä sinä ja mitä me opimme tuosta virheestä?”. Virheestä rankaiseminen johtaa virheitten   piilottamiseen, korjaava palaute ja tuki jatkossa parempaan toimintamalliin tuottaa enemmän ja lisäksi vaatii jatkossa organisaatiolta vähemmän resursseja. (Mattila 2016.)

Virheen muuttaminen viisaudeksi on johtajan ammattitaitoa parhaimmillaan. Virheiden vähentymiseen auttaa parhaiten, kun ihmiset oivaltavat virheen todelliset syyt ilman syyllisyyden tunnetta. Tämän seurauksena kontrolloinnin kustannukset pienenevät ja samalla työhyvinvointi paranee. Työhyvinvoinnin parantuminen vaikuttaa suoraan organisaation tuottavuuteen ja tulokseen. Virheen kautta löytynyt uusi ja parempi ratkaisu antaa työntekijälle innostusta ja sitoutuneisuuta paljon pidempään ja voimakkaammin kuin palkankorotus. (Mattila 2016.)

Psykologinen turvallisuus luo hyvän ympäristön tehdä virheitä

Amy Edmondson loi termin psykologinen turvallisuus, ja määrittelee sen “uskomukseksi, että ihmistä ei rangaista tai nöyryytetä siitä, että hän puhuu ideoista, kysymyksistä, huolista tai virheistä.” Kun tiimissä koetaan olevan psykologinen turvallisuus, virheitä tai niiden tekemistä ei tarvitse piilotella tai häpeillä. Edmonsonin mukaan tiimit, joilla on vahva psykologinen turvallisuus, pelkäävät vähemmän negatiivisia seurauksia, jotka voivat johtua esimerkiksi älykkäiden riskien ottamisesta, virheiden tekemisestä, mielipiteiden jakamisesta tiimin sisällä tai rehellisyydestä toisillensa. Tämän vuoksi nämä tiimit jakavat todennäköisemmin mielipiteensä, kun ne eroavat toisistaan (esimerkiksi välttävät ryhmäajattelua) ja ovat aloitteellisia, kun sillä on eniten merkitystä. Edmondson, 2019)

Tarkemmin sanottuna, kun ihmisillä on psykologinen turvallisuus työssä, he tuntevat olonsa mukavaksi jakaessaan huolensa ja virheensä pelkäämättä häpeää tai kostoa. He ovat varmoja, että he voivat puhua, eikä heitä nöyryytetä, jätetä huomiotta tai syytetty. He tietävät, että he voivat kysyä kysymyksiä, kun he ovat epävarmoja jostakin. Heillä on tapana luottaa ja kunnioittaa kollegoitaan. Kun työympäristössä on kohtuullisen korkea psyykkinen turvallisuus, tapahtuu hyviä asioita: virheistä ilmoitetaan nopeasti, jotta korjaaviin toimiin voidaan ryhtyä ripeästi; saumaton koordinointi ryhmien tai osastojen välillä on mahdollista, ja jaetaan mahdollisesti peliä muuttavia innovaatioideoita. Lyhyesti sanottuna psykologinen turvallisuus on tärkeä arvon luomisen lähde monimutkaisessa, muuttuvassa ympäristössä toimivissa organisaatioissa. (Edmondson 2019, 93.)

Pohdinta

”Tekevälle sattuu”-sanonta kuvastaa hyvin sitä, että virheitä ei voi välttää. Eikä epäonnistumisen tunne saisi olla esteenä tekemiselle. Siksi Proakatemialla kannustetaan tekemiseen ja tavallaan myös sitä kautta virheisiin. Virheistä oppii, ja siksi niitä on tärkeää joskus tehdä ja oppia käsittelemään ne. Huomaan kyllä silti epäonnistumisen pelon rajoittavan montaakin ihmistä, myös minua. Eikä sekään tunne ole väärin, mutta siitä voi halutessaan päästä pois.

Se, että muidenkin virheistä voi oppia, on oikeastaan yksi arvokas asia, mitä Proakatemia mahdollistaa. Proakatemia on polku, jossa jokaisen matka on erilainen, mutta usein kamppailemme samojen asioiden ympärillä ja jaamme ainakin jokseenkin yhteiset tavoitteet. Ei varmastikaan ole mahdollista saavuttaa täydellistä psykologista turvallisuutta koko Proakatemian yhteisön kanssa, mutta silti koen yhteisön kulttuurin sellaiseksi, että virheistä puhuminen ja kertominen on kohtuu avointa ja joskus sitä tehdään mielellään. Eli ei muuta kuin kohti seuraavia epäonnistumisia!

Lähteet:

Shana Bosler. 2021. 9 Strategies to Create Psychological Safety at Work

Amy Edmondson. 2019. Failure’s Mixed Bag. Youtube-video. Viitattu 1.11.2022. https://www.youtube.com/watch?v=VH9Y3-lCigM

Kari Mattila. 2016. Blogi. Miksi virhe on viisautta tärkeämpää?

Amy C. Edmondson. 2019. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth