Huomaatko usein vältteleväsi asioita viime tinkaan asti? Tiedät, että ne pitäisi tehdä ja ehkä haluaisitkin tehdä asiat valmiiksi ymmärtäen, että niistä on sinulle paljon hyötyä ja iloa, mutta et vaan saa aikaiseksi aloittaa tai viedä asiaa loppuun. Opparia tehdessä, tiskit on tiskattu ja kämppä kiiltää tai youtube-videot vievät nopeasti huomion projektisuunnitelmalta. “Miksi en taaskaan voi keskittyä ja hoitaa asioita, nyt vain päätän ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloitan, mutta kun ei, se ei siltikään suju niin kuin haluaisi, miks mä en saa mitään aikaseksi”. Näiden  tiedostaminen vie kaiken lisäksi valtavasti energiaa ja aiheuttaa itseruoskintaa tekemättömistä asioista.

Kyseiselle toimintamallille on oikein oma sanakin Prokrastinaatio. Se tarkoittaa, että tietää, että pitäisi tehdä, mutta ei saa tehtyä tai tekee jotain muuta, vaikka se voikin myöhemmin kostautua. Prokrastinaatio eroaa laiskuudesta sillä, että se lisää stressiä ja nostaa ahdistustasoa, joka kasvaa mitä pidempään viivyttelee aloituksen kanssa. Tämä ei tarkoita, ettei tekisi mitään, vaan juuri sitä että tekee kaikkea muuta mitä pitäisi.

Itse huomaan tekeväni tätä usein. Vaikka etsin innoissani tietoa, pohdin asioita, suunnittelen toteutusta ja olen todella motivoitunut menemään eteenpäin, huomaan jääväni tälle asteelle ilman kykyä saada valmista aikaiseksi. Kirjaesseet ovat hyvä esimerkki; aloitan aina ajoissa, luen ja tutkin paljon, mutta kun alan kirjoittamaan, saatan kirjoittaa kymmeniä sivuja tekstiä saamatta esseetä päätökseen. Tämä keskeneräisyys painaa mieltäni ja vie energiaa, mutta silti en saa kiteytettyä kirjoitustani julkaisukuntoon asti. Näin ollen joudun aina palaamaan samaan asiaan uudestaan ja uudestaan, jolloin käyttämäni aika ja energia tuplaantuu tai jopa triplaantuu.

Viivyttely näkyy eri ihmisillä erilaisissa tilanteissa, mutta sen läsnäolo on yleistä. Varsinkin yliopistomaailmassa ja luovilla aloilla niin sanottu lykkääminen on tavallista, koska tavoitteet ovat suuria ja palkinto odottaa vasta pitkän ajan päässä.

Tyypillisiä verukkeita (joita kuulee myös akatemialla):

Toimin paremmin paineenalla

Olen tehokkaampi juuri ennen dead-linea

Odotan inspiraatiota

Huomenna olen paljon motivoituneempi / saan paljon enemmän aikaiseksi

En ole nyt sillä tuulella, että työstä tulisi laadukas

Mikä avuksi välttelyyn?

Opettele huomaamaan oman toiminnan kaava eri tilanteissa. Vetkuttelu on tapa.

Jokaisella on omat kiusauksensa.

Tartu työhön tunteista välittämättä.

Pura isot tavoitteet pienen pieniin etappeihin.

Sovi kaverin kanssa yhtä aikaa opiskelusta, vaikka opiskelisittekin ihan eri asioita.

Kokeile tehdä vähiten epämieluisa asia ensin

Jaa asian tekeminen pienempiin osiin > aloita viidestä minuutista.

Tee tehtävästä niin mieluisa kuin mahdollista.

Palkinnon saaminen tekemisen jälkeen motivoi todella paljon.

Jätä suosiolla tekemättä ne hommat, joita et kuitenkaan tule tekemään.

Hyväksy epätäydellisyys

Tuntuu turhalta kokea stressiä ja käyttää energiaa, johonkin mitä vain yrittää vältellä, mutta on ihan ymmärrettävää, että haluttu, mutta haastava asia aiheuttaa välttelevää toimintaa omassa tekemisessään. Toivottavasti jokainen löytää omat  keinonsa nujertaa vitkastelu ja näkee sen syyt, jotta uskaltaa mennä kaukana siintäviäkin tavoitteita kohti.