Tampere
29 Mar, Friday
9° C

Proakatemian esseepankki

Miksi minä toimin aina näin?



Kirjoittanut: Miisa Hiltunen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta
Kimmo Takanen
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto ja tunnelukko 

Taas yksi turhan päiväinen riita, jota en kuitenkaan saa pois mielestäni. En saa pois mielestäni typerää käyttäytymistäni tai sitä, miten reagoin niin impulsiivisesti. Turhauttaa. Harmittaa. Kiukuttaa. Miksi minun täytyy toimia ja reagoida aina näin? Turhautuminen saa minut tarttumaan Kimmo Takasen kirjoittamaan kirjaan “Tunne lukkosi”, josta olen paljon kuullut, mutta jonka pariin en syystä tai toisesta ole vielä eksynyt. Nyt on siis sen aika.

Mikä tunnelukko on? “Tunnelukko on lapsuudessa opittu ja sisäistetty malli, jonka mukaan reagoimme tunteita herättävissä tilanteissa” (Takanen 2011, 22). Tunnelukko syntyy, kun lapsen emotionaaliset perustarpeet eivät tyydyty. Tähän syntymiseen lapsi ei voi itse vaikuttaa. (Takanen 2011, 22.) Takanen (2011) kuvaa, että tunnelukko aktivoituu herkemmin, mitä vahvempi se on. Tunnelukot ovat siis mielemme malleja, joista puhutaan nimellä skeema. Skeema on sisäinen malli tuntea ja reagoida tietyissä tilanteissa. Skeema ikään kuin käynnistyy tietyissä tilanteissa ja saa meidät toimimaan. Tunnelukot saavat meidät toimimaan kuten lapsuudessakin. Erona on kuitenkin, ettei tunnelukon luoma toiminta johda tarpeiden tyydyttymiseen, sillä toiminta on syntynyt lapsuuden tilanteisiin selviytymiskeinoksi. (Takanen 2011, 21-23.) 

Tein tunnelukkotestin ja vahvimmat tunnelukkoni olivat:

Alistuminen: “minun on pakko alistua”
“Puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi” (Takanen 2011, 55). Takanen (2011) kuvailee, että alistumisen tunnelukon omaavan henkilön kanssa on muiden helppo tulla toimeen, sillä ristiriitatilanteita ei pääse syntymään. Alistumisen tunnelukon omaava henkilö on joustava ja kiltti. “Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia, että oikeuksiasi kunnioitetaan.” Checkcheckcheck. Tunnistan edellä kerrotut asiat vahvasti itsessäni. Koen, että ei ole ihmistä, joka ei tulisi toimeen kanssani, tai näin ei ainakaan ole vielä ehtinyt tapahtua. Yllä olevat pitävät vahvasti paikkansa, sillä olen aina lähes huomaamattani myötäillyt muita ja pyrkinyt mukautumaan muiden ajatuksiin. Tämä näkyy erityisesti päätöksentekotilanteissa. Olen tiedostanut tämän kuitenkin melko pitkään ja puhuin tiimiläisille tästä jo ensimmäisessä oppimisopimuksessa. Olenkin nyt opetellut oman mielipiteen muodostamista ja rohkeasti sen kannattamista. Tiedostan myös, etten osaa asettaa rajoja. En aina edes tiedosta, että niin kuuluisi tehdä. Luotan siihen, että kyllä kaikki aina jotenkin lutviutuu. Entä jos joskus ei lutviudukaan? Mitähän silloin teen, sillä luotan siihen kuuluisaan prosessiin varmaan liikaakin. “Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän – kuin ihmeen kautta” (Takanen 2011, 56). “Kyllä minulta aikaa löytyy” “Ehdin minä katsoa asiaa x nopeasti”. Olen välillä aivan mahdoton ja pelkään välillä, että en herää ajattelemaan rajojani ennen kuin jotain sattuu. “Kyllä minä saan viimeiset esseet ulos ajallaan, vaikka kävisin lounastreffeillä ja hoitaisin muita akuutteja asioita”, ajattelin, mutta eiköhän kello ole kaksi yöllä ja hion vieläkin viimeisiä kirjaesseitä. Miten tämä on aina mahdollista?

Takasen (2011) mukaan alistumisen tunnelukon avautuessa tiedostan omia tarpeitani ja ilmaisen itseäni paremmin, enkä pelkää ristiriitoja tai seuraamuksia. Tunnelukon hellittäessä osaan myös pitää puoliani paremmin ja uskallan antautua myös konfliktitilanteisiin. 

Hyväksynnän haku: “toiset määrittävät arvoni”
Testin mukaan minulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät minusta, ventovieraatkin. Hyväksynnän haussa nousee myös esille muiden mielipiteisiin mukautuminen ja muiden miellyttäminen. Tämä tunnelukko liittyykin vahvasti alistumisen tunnelukkoon, jossa on paljon samoja elementtejä, kuten muiden seuraan muuntautuminen. Takanen (2011) kuvaa, että kun tämä hyväksynnän tunnelukko aukeaa, uskallan olla oma itseni rohkeammin ja uskallan toimia omien taipumusteni mukaan. Tällöin myös ohjaudun vähemmän toisten mielipiteiden tai asenteiden mukaan

Uhrautuminen: “tehtäväni on palvella toisten tarpeita” 
Aivan kuin edellisissä, tässäkin korostetaan sitä, kuinka huomioin muiden tarpeet omieni sijaan. Erityisesti seuraava lainaus pitää kohdallani paikkansa: “Saatat olla luonnostasi empaattinen etkä halua muiden kokevan mielipahaa” (Takanen 2011, 70). Olen aina ollut erittäin empaattinen ihminen ja tuntenut todella syvästi. En kestä sitä, jos muilla on paha olla, vaan yritän parhaani mukaan olla avuksi. Niinkuin otsikossakin kerrotaan, tehtäväni on siis palvella toisten tarpeita. Toisaalta saatan välillä jopa esittää, etten huomaa toisen pahaa oloa, sillä toisen tunteet vaikuttavat myös minuun niin vahvasti. Tällaisessa tilanteessa minun on usein vaikea olla, sillä tunnen toisen tunteet niin vahvasti sisälläni ja se tuntuu jopa pelottavalta. Ahdistun tästä pahan olon tunteesta ja lamaannun. 

 Muiden “palvelemisen” takia minun on hankala pyytää neuvoja tai apua, sillä roolinihan on auttaa muita (Takanen 2011, 71). Takasen (2011) mukaan tunnen kuitenkin sisälläni vaille jäämisen tunteita, sillä salaa toivoin saavani samanlaista tarpeiden huomioimista toisilta. Uhrautumisen tunnelukon omaavalle on ominaista sinnitellä eteenpäin niin kauan, kunnes voimat loppuvat kesken ja tulee romahdus. Toisten jatkuva huomioiminen uuvuttaa ja turhauttaa pidemmän päälle, jos samanlaista vastakaikua ei tule. (Takanen 2011, 71.) 

Testin mukaan läheiseni pitävät minua vahvana, sillä olen tottunut pärjäämään itse. Olen mielestäni myös oppinut pärjäämään itse jo lapsuudessa, sillä aina apua ei ole ollut mahdollista saada, vaan muiden tarpeet on ollut laitettava etusijalle. 

Tämän tunnelukon avautuessa uskon ja näen, että minullakin on oikeus saada omat tarpeeni tyydytetyiksi. En näyttäydy enää liian vahvana, vaan uskallan ilmaista tarpeitani ja pyytää apua. Antaminen ja saaminen on paremmin tasapainossa, kun myös minusta pidetään huolta. (Takanen 2011, 71-72.)

Takasen (2011) mukaan tunnelukkoja vältellessämme kavennamme samalla omaa elämäämme. Eihän kukaan lähtökohtaisesti pidä epämukavista tunteista tai tilanteista. Meissä olevat tunnelukot saavat meidät ottamaan tietynlaisia rooleja. Esimerkiksi uhrautumisen tunnelukon omaavana pidän yllä roolia, jossa kuuntelen ja kannan vastuita. Tunnelukot myös saavat meidät ottamaan rooleja elämissämme. Uhrautumisen tunnelukko saa minut ottamaan kuuntelijan ja vastuunkantajan roolin samalla, kun alistumisen tunnelukko saa minut toimimaan kiltin ja alistujan roolin mukaisesti. (Takanen 2011, 79.)

Miten avata tunnelukko? 

Ensin on selvitettävä tunnelukon syntyperä. Tunnelukot syntyvät lapsuudessa, joten tutkimalla lapsuutta voi päästä ymmärtämään solmuja ja avaamaan niitä. (Takanen 2011, 102.) Apukysymyksiä tähän pohdintaan ovat esimerkiksi: Miten emotionaaliset tarpeesi tyydyttyivät lapsuudessa? Saitko toteuttaa itseäsi? Saitko turvallisuutta? Tuettiinko sinua omana itsenäsi? Jäätkö tänä päivänä vaille samoja asioita, kuin lapsena? Ne tunteet ja tarpeet, jotka lapsena jäivät tyydyttämättä, ovat samoja tarpeita, jotka jäävät aikuisiällä tyydyttämättä. Jos aikuinen ei ole nähnyt ja validoinut lapsen tarpeita, ei tunteen kohdannut osaa itsekään toimia sen mukaan. Esimerkiksi, jos vanhempasi näki, että olit väsynyt ja kaipasit lepoa, hän auttoi sinua saamaan tarvitsemasi levon. Tällöin aikuisenakin osaat tunnistaa levon tarpeen etkä rasita itseäsi liikaa. Jos näin ei ole tapahtunut, et välttämättä itse tunnista levon tarvetta etkä näin osaa vetää rajoja. (Takanen 2011, 115.)

Vanhemmilla on siis suurin vaikutus tunnelukkojen syntymiseen. Kun tunnelukko aktivoituu, voimme pakenemisen sijaan sukeltaa tutkimaan tunteitamme (Takanen 2011, 167). Tärkeintä on pystyä olemaan itse vastuullinen aikuinen omalle sisäiselle lapselleen ja vahvistaa vastuullista aikuista. Tällöin tulee kuunnella, tukea, suojella ja lohduttaa sisäistä lastaan. (Takanen 2011, 176).  

Miten vahvistaa vastuullista aikuista itsessäsi? 

Erilaiset menetelmät auttavat ymmärtämään omaa kokemusta, tunteita ja toimintaa. Menetelmien tarkoituksena on johdattaa sinua kokemaan itseäsi vuoroin aikuisena vuoroin lapsena. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi kirje aikuiselta sisäiselle lapselle, jossa puidaan lapsuutta tai vaikkapa yhtä lapsuuden tapahtumaa tai yleistä elämäntilannetta. Samanlaisen tavan voi toistaa myös kirjeessä sisäiseltä lapselta aikuiselle. (Takanen 2011, 210-212.) Muistutuskortteja on myös hyvä hyödyntää oman toiminnan muuttamisessa. Muistutuskorttiin voi kirjoittaa muistutuksen jotain toistuvaa tai tulevaa tilannetta varten. Kortissa voi muistuttaa itseään omista oikeuksista ja velvollisuuksistaan. Muistutuskortti voi auttaa selviämään jännittävästä esityksestä, sillä voit katsoa korttia ennen esitystä ja laittaa sen vaikkapa esityksen ajaksi taskuun, jolloin se on lähellä sinua. (Takanen 2011, 223.) Yksi oiva tapa käsitellä asioita, on kirjoittaa kirje vanhemmille. “Voit ajatella kirjettä ikään kuin viimeisenä tilaisuutenasi kertoa siitä kaikesta, mitä olet kokenut”. (Takanen 2011, 225.) Itse kirjoitin tällaisen kirjeen omalle vanhemmalleni lukiossa äidinkielen kurssilla, jonka aiheena oli vaikuttaminen. Tehtävänantona oli kirjoittaa vaikuttava puhe, esitys tai kirje jollekin. Aiheeni oli itsessään jo niin voimakas ja tunteita herättävä, että kirje oli vaikuttava jo senkin takia. Kirjeen kirjoittaminen kuitenkin helpotti ymmärtämään omaa haavoittuneisuutta sekä sanoittamaan omia tunteita ja toimintatapoja. Opettajani antoi kirjeestä henkilökohtaisen palautteen, ja kertoi, miten hän oli itkenyt kirjettäni lukiessa, vaikkei kirjeeni ollut omistettu hänelle. Takanen (2011, 226) neuvookin, että kirjeen sisällön tulee antaa tulla ulos niin raakana ja mitään suodattamatta kuin vain on mahdollista.  

Kun oppii tunnistamaan oman sisäisen lapsen tunteita ja tarpeita, voimme tehdä tietoisia päätöksiä toimia uudenlaisilla tavoilla automaattisen reagoinnin sijaan. Käyttäytymisemme muuttuu, kun vastuullinen aikuinen sisällämme, vahvistuu ja on enemmän läsnä. (Takanen 2011, 239.Tässä apuna voi käyttää yllä mainittuja menetelmiä ja mm. Tunne lukkosi –kirjan testejä, joiden avulla voi saada enemmän ymmärrystä omasta itsestään ja omista tunnelukoistaan. Tunnelukkojen avaaminen vahvistaa vastuullista aikuista ja mahdollistaa elämän rakentamisen pitkällä aikavälillä niin, että sisäisen lapsen tarpeet tyydyttyvät. (Takanen 2011, 239.) 

 

Lähteet: 

Takanen, K. 2011. Tunne lukkosi. Helsinki: WSOY. 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close