Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Miksi käsite “paskaduuni” on olemassa?



Kirjoittanut: Jesse Niemi - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Proakatemian marraskuun prosemman vierailevana puhujana oli Saila Tyni, joka tuli Kotipuhtaaksi Oy:sta. Puhuja oli opiskellut aiemmin Proakatemialla ja valmistunut sieltä joitakin vuosia sitten. Koti Puhtaaksi Oy on Suomessa kovasti mainetta ja kunniaa niittänyt siivousalan yritys, joka on voittanut muun muassa vuonna 2019 Suomen parhaan työpaikan palkinnon ja oli tänä vuonna myös Euroopan yhdeksänneksi paras työpaikka.

Saila sanoi prosemmassa avoimesti, että siivousta pidetään hyvin usein ”paskaduunina” ja tällaisia ammatteja, joista paskaduuni nimitystä yhä käytetään, on muitakin. Sana itsessään on hyvin ikäväsävytteinen ja viittaa allekirjoittaneen mielestä matalapalkkaisiin töihin, joissa ajatellaan olevan vain vähän tai ei ollenkaan etenemismahdollisuuksia ja joissa työmäärä on korkea ja työ myös melko raskasta henkisesti ja/tai fyysisesti. Sailan puhe siitä, kuinka hänen mielestään paskaduuni käsitettä ei pitäisi olla enää olemassa ollenkaan, herätti minutkin ajattelemaan nimitystä. Johdan OneStop renkaanvaihtoyritystä ja moni voisi pitää renkaiden vaihtoakin paskaduunina. Halusinkin pureutua paskaduuni nimitykseen ja siihen, miten mielikuvaa paskaduuneista voisi purkaa.

 

Mikä sitten tekisi paskaduunista vähemmän huonon ja arvostetumman työpaikan? Saila Tyni nosti esiin ensimmäiseksi korkeamman palkan. Esimerkiksi Koti Puhtaaksi Oy maksaa hänen mukaansa työntekijöilleen korkeampaa palkkaa, kuin mitä työehtosopimuksen minimi määrä on. Palkkataso voisi siis vaikuttaa työn arvostettavuuteen ja se on varmaan aina ollut näin. Ilmiselvä muutos paskaduunista paremmaksi on siis palkankorotus. Mutta voiko yleisen palkkatason nostaminen omassa ”paskaduuniyrityksessä” nostaa työpaikan ja työtehtävän imagoa, vai onko työnhakijoiden hakeminen kyseiseen tehtävänimikkeeseen aina haastavaa?

 

Joillakin toimialoilla palkkatasot ovat matalia, mutta loppujen lopuksi työntekijän tuntihinnan pitäisi määräytyä työn arvosta, jota hän tekee. Työn arvon taas määrittelee yritys omien palveluidensa hinnoittelulla. Jos esimerkiksi renkaiden vaihtamisesta tai siivoamisesta saisi 25 euron tuntipalkkaa, tulisivatko kaikki töihin sellaiseen paikkaan ja unohtuisiko paskaduuni nimitys? Uskon, että työnhakijoita tulisi ainakin huomattavasti enemmän. Ainoa tapa, millä siivoamisesta tai renkaiden vaihdosta kuitenkin voi saada 25 euron tuntipalkkaa on se, että yrityksen palvelu muotoillaan niin houkuttelevaksi ja asiakkaita hyödyttäväksi, että heillä riittää halua maksaa palvelusta enemmän kuin nykyään. Miksi siivouksesta sitten ei makseta nykyistä enempää? Vastaus on palvelun arvostuksessa. Onko siis lopulta niin, että paskaduunista tekee paskaduunin vain se, että ihmiset eivät pidä esimerkiksi siivousta tai renkaiden vaihtoa tärkeänä ja eivät siten ole valmiita siitä maksamaan? Uskoisin, että jos esimerkiksi yrityksen toimistotilat jätettäisiin yhtenä viikkona siivoamatta, pitäisi yritys ja sen työntekijät hyvin pian siivoamista tärkeänä. Toinen esimerkki voisi olla henkilö, joka on nuukuudessaan päättänyt vaihtaa itse omat renkaansa ja rengas tippuu kesken ajon irti autosta. Siinä kohdin, kun auton kulma kolahtaa maahan ja asiakas pelästyy asiaa pahasti, madaltuu varmasti kynnys maksaa seuraavasta kerrasta ammattiliikkeessä. Miten asiakkaille sitten voisi tuoda paremmin palvelun arvoa esiin ja miten palvelun arvoa voisi nostaa?

 

OneStopilla renkaiden vaihtopalvelun arvoa on lähdetty nostamaan B2B puolella siten, että palvelulla itse asiassa säästetään yritykseltä rahaa työntekijöiden työtuntien säästämisen myötä. Kun renkaiden vaihto tehdään yrityksen työntekijöiden puolesta erikseen sovittuna aikana, ei työntekijän tarvitse käyttää omien leasing-autonsa renkaiden vaihtoon työnantajalle kallista työaikaa. Tuonkin ajan voi käyttää laskutettavaan työhön, joka hyödyttää enemmän yritystä. Tästä syystä yritys on valmis maksamaan renkaiden vaihdosta ja varastoinnista sievoisenkin summan. B2C kaupassa asiakkaalta taas säästetään aikaa, kun asiakas voi käyttää renkaiden vaihtoon kuluvan ajan tarpeellisten ostosten tekemiseen. Aina löytyy niitä, jotka käyvät renkaanvaihtopisteillä kiukuttelemassa hinnasta, mutta 9 asiakasta kymmenestä maksaa 35 euroa renkaiden vaihdosta mielihyvin, kun se säästää heiltä parhaimmillaan monta tuntia.

 

Jos siivoajan työstä voisi muodostaa yrityksen tai kuluttaja-asiakkaan arkea erityisesti helpottavaa, oltaisiin tästäkin ehkä valmiita maksamaan. Uskonkin, että kuluttaja-asiakkaat, jotka ostavat siivouspalveluita omiin koteihinsa, ovat valmiita palvelusta maksamaan kohtuullisen summan. Siivouksessa on hinnoittelussa enemmän ongelmia yritysten kanssa, jotka keskittävät siivoamisen palveluita isoille yrityksille monissa eri kaupungeissa ja polkevat siten hintoja. Tämä kävi ilmi Gronlundin 24H loppuhaasteen toimeksiannosta, jonka Eventa teki. Heidän ongelmansa oli juuri asiakkaiden häviäminen, koska suuret siivousketjut veivät asiakkaat yritysten hintakilpailutuksen myötä. Ongelma asiakkaiden häviämisestä ratkottiin Eventan toimesta uudella brändillä, jossa siivoojia yhdistettiin eri kaupungeista ja eri pienyrityksistä saman yhteisen franchising-tyylisen brändin alle. Tämä on hyvä alku suurten kilpailijoiden taklaamiseen, mutta rinnalle voisi vielä kehitellä jotain lisäpalveluita, joilla yritysten elämää helpotettaisiin lisää ja työstä oltaisiin täten myös valmiita maksamaan enemmän.

 

Kuitenkin varmasti yhtä paljon kuin työstä saatava palkka, vaikuttavat työn imagoon työolot. Koti Puhtaaksi Oy on palkittu vuoden 2019 koko Suomen parhaaksi työpaikaksi, eli ainakin kyseisessä ”paskaduunipaikassa” on asiat työntekijöillä oikein mallillaan. Saila kyllä kertoi puheessaan prosemmassa, että moni heille tuleva työntekijä ei halua välttämättä koko elämäänsä olla siivoojana. Tämä on kuitenkin käännetty vahvuudeksi heillä ja työntekijää nimenomaan tuetaan tulevaisuuden haaveiden täyttämisessä, vaikka se tarkoittaisikin pois siirtymistä siivousfirman palveluksesta. Työntekijöitä kannustetaan kertomaan omista unelmistaan ja niihin halutaan tarjota kaikki mahdollinen apu unelmien täyttämiseksi. Tämä on mielestäni ihailtavaa ja sama toimintatapa pitäisi olla nykyaikana kaikilla yrityksillä, jotka haluavat menestyä. Nuoret työnhakijat alkavat olla jo tottuneita siihen, että työelämä on hyvin paljon ajan mukana muovautuvaa ja työpaikkoja ja tehtäviä voi olla nykypäivän työuralla todella monia erilaisia. Tästä syystä juuri tukea ja apua tarjoava työnantaja voidaan kokea kaikkein parhaimmaksi. Vaikka alana esimerkiksi siivouksessa työntekijän ei ajatella olevan samassa työpaikassa pitkään, on erittäin olennainen osa tehdä tämäkin työntekijä kaikin puolin tyytyväiseksi. Hyvin kohdeltu työntekijä kertoo työpaikasta positiivista asiaa ulospäin, jos työpaikka on onnistunut ylittämään odotukset. Tämä johtaa suositteluihin ja rekrytoinnin helpottumiseen. Voisi kuvitella, että Koti Puhtaaksi Oy:llä ei ole suuremmin ongelmia rekrytoinnissa, kun yritystä on noteerattu niin hienoilla palkinnoilla juuri työntekijöiden tyytyväisyyden mittapuulla.

 

Myös työn mielenkiintoisuus vaikuttaa siihen, onko kyseessä potentiaalinen paskaduuni vai ei. Mielenkiintoisuudessa taas on kyse ehkä enimmäkseen trendeistä. Nykypäivän trendikäs työpaikka on ehkä jokin asiantuntijatyö. Miksi jotain työtä ei sitten pidetä mielenkiintoisena? Esimerkiksi renkaanvaihtokonseptistamme opinnäytetyötä tehdessä, tein haastatteluja Turun Bisnesakatemian ja Oulun Terwa-akatemian valmentajille. Kummassakin paikassa haastatteluissa pyrittiin syventymään siihen, onko sesongeittain toimiva renkaanvaihtokonsepti hyvä projekti pyöritettäväksi amk-tason yrittäjyyden opiskelijoille. Erot kahden kaupungin valmentajien mielipiteiden välillä olivat hyvin merkittävät. Oulussa projektiin suhtauduttiin hyvin myönteisesti ja avoimesti, kun taas Turussa projekti sai negatiivisemman vastaanoton. Turun valmentajien haastatteluista oli rivien välistä kuultavissa selvästi, että projektia ei pidetä kovin mielenkiintoisena. Kumpikin valmentaja nosti esiin, että projektia pitäisi kehittää ns. seuraavalle tasolle ja siihen pitäisi tuoda uusia ulottuvuuksia, jotta se kelpaisi heidän opiskelijoilleen. Kumpikaan ei kuitenkaan keksinyt kovin konkreettisia kehitysehdotuksia ja ainoat konkreettiset asiat, jotka nousivat esiin projektista, olivat jo toteutuksessa tai toteutuneet projektissa.

Olen samaa mieltä valmentajien kanssa siitä asiasta, että pelkkä renkaiden vaihtaminen ei ole amk-opiskelijalle riittävän vaativa työ ammatillisen osaamisen lisäämiseksi. Uskon kuitenkin, että käsitys renkaiden vaihdosta paskaduunina vaikutti valmentajien mielipiteisiin myös siitä, minkälaisia renkaiden vaihtamisen ulkopuolella olevat työt ovat. Näitä töitä ovat mm. markkinointi, työntekijöiden rekrytointi ja perehdyttäminen, yhteistyökumppanuuksien hoito jne. Lista jatkuu pitkälle, kun projekti on siinä mittakaavassa, missä se Tampereella on. Nuo luetellut työtehtävät ovat yhtä arvokkaita opin kannalta, kuin mitä ne olisivat monessa mediaseksikkäämmässäkin toimialan toimeksiannossa. Jos olisimme ehdottaneet franchising-bisnestä jonkin uuden mobiilisovelluksen tai kehityshankkeen parissa, olisi vastaanotto voinut olla erilainen.

 

Paskaduuni mielikuva vaikuttaa siis herkästi koko kuvaan tehtävästä projektista. On huolestuttavaa, että yrittäjyyden oppilaitoksessa oleva valmentaja pitää jotakin työtä heti alkujaan mielenkiintoisuudeltaan riittämättömänä. Jos käsiään ei suostuta enää amk-tasolla likaamaan ollenkaan, miten mitään vanhempaa toimialaa voidaan uudistaa? Vai onko tulevaisuuden kaikki amk-opiskelijat työllistettynä IT-firmoissa? On totta, että esimerkiksi hyvän johtajan tehtävä on nykypäivän yrityksessä usein vain johtaa työntekijöitä, ei niinkään osata heidän töitään. Mielestäni kuitenkin johtajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky asettua työntekijän asemaan. Tämä voidaan saavuttaa vain aloittamalta pohjatasolta. Kaikkea työntekijän tekemää työtä ei johtajan tarvitse osata, mutta käsitys ainakin työn rankkuudesta on oltava. Jos amk-tasolta kasvatetaankin vain yrittäjiä, jotka pitävät osaa nykypäivän ammateista paskaduuneina, eivät he halua sellaisia yrityksiä myöskään johtaa tai perustaa tulevaisuudessa. Tämä edesauttaa vääjäämättä tiettyjen alojen kangistumista kaavoihinsa vielä nykyistäkin pahemmin. Lopulta, jos ala kangistuu kaavoihinsa riittävän pahasti, ei toiminnan pyörittämiseen löydy enää johtajaa, saati sitten työntekijöitä. Tällöin jokin toimiala voi lopulta kuolla pois, vaikka asiakkailla ja yhteiskunnalla olisi palvelulle tai tuotteelle kysyntää. Varsinkin nykyisellä väestörakenteella, jossa tekijät vähenevät vuosi vuodelta, olisi tärkeää pitää kaikkien alojen mielenkiintoa yllä nuorille. Ainakin aloilla, joiden palveluille on vielä kysyntää.

 

Loppuveto olisikin, että paskaduuni käsitteestä päästään tarkastelemalla kaikkia aloja avarakatseisesti ja uudistus mielessä. Tulevaisuuden työelämä ja suomalaisen työvoiman väheneminen tulee uudistamaan monia aloja voimakkaasti tulevaisuudessa. Myös esimerkiksi siivousalaa täytyy uudistaa, muuten toimistorakennuksia ei siivoa kohta enää kukaan. Työntekijän hinnan pitäisi taas määrittellä tarjottu palvelu. Jos palvelu on hyvä, suostutaan siitä maksamaan enemmän. Tällöin myös työntekijän pitäisi reilussa yrityksessä saada enemmän palkkaa. Tulevaisuuden siivooja voikin olla alansa harvoja valittuja, jolla on riittävä osaaminen tehtäväänsä. Kun timanttiseen siivousosaamisen lisätään yrityksen puolelta asiakkaan tarpeita korostava palvelu ja joustavuus, sekä arjen helpottaminen, voi tulevaisuuden siivoojan palkka olla 25 euroa tunnissa. Työhönsä tyytyväinen, uraansa ja alaa aktiivisesti kehittävä siivooja ei enää työskentelekään paskaduunissa, eikä kukaan enää mieti hänen ammatistaan siten, koska kaikki tarvitsevat häntä niin kipeästi.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close