Tampere
26 Sep, Sunday
12° C

Proakatemian esseepankki

Mikä syö yhteisöä?



Kirjoittanut: Lotta Lehtikevari - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Proakatemian yksi suurimmista voimavaroista ja ylpeyden aiheista on jo kauan ollut yhteisö. Vuorovaikutusta tapahtuu suuntaan ja toiseen ja keskenään vaikuttavia tekijöitä ei yhdellä kädellä pysty edes laskemaan. On tiimejä, yksilöitä, projektiryhmiä, koulua johtavia tiimejä, valmentajia ja vaikka mitä muuta. Proakatemia luo niin fyysisenä paikkana, poikkeavana koulutus-mallina kuin myös uudenlaisena opiskelijoiden osallistajana kuuluvuuden tunnetta ja sitoutumista. Yhteisön voimalla on saavutettu menestystä ja mahdollistettu mielettömiä opiskelu-kokemuksia. Yhteisö on koettu merkitykselliseksi ja siksi siinä halutaan olla osana jopa valmistumisen jälkeen. Yhteisö on siis jotain spesiaalia, vaikka sitä ei välttämättä aina havaita tai osata arvostaa.

Yhteisöllisyyden tunne ja yhteisöt ovat ihmisen olemassa ololle välttämättömiä. Usein ihminen mieltää perheen, suvun tai esimerkiksi kylän yhteisöksi. (Sitra, 2020) Nykypäivänä kuitenkin yhteisön hyödyt pystytään tuomaan myös kouluille ja työpaikoille sekä jopa virtuaaliseen muotoon. Yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten myötä yhteisö linkittyy yhä useammin aiheen tai vaikkapa ajattelutavan ympärille. Usein myös esimerkiksi harrastuksen ympärille rakentuu oma yhteisönsä. Ihminen siis kiinnittyy helposti erilaisiin yhteisöihin tai ryhmiin ja se on olennainen osa ihmisyyttä.

Yhteisö-aihetta penkoessani tutustuin Sirpa Petrasen, Heidi Pietisen ja Laura Saukon kirjoittamaan opinnäytetyöhön ”Hyvinvoiva kouluyhteisö – kaikkien vastuulla”. Opinnäytetyö keskittyy alempiin koulutus-asteisiin ja niiden oppilashuollon yhteisöllisen puolen kehittämiseen, mutta työssä oli paljon ammennettavaa myös Proakatemian kaltaiseen yhteisöön. Yhteisö kuin yhteisö nimittäin rakentuu samojen perus-pilarien päälle ja tarvitsee tietynlaista toimintaa mahdollistaakseen hyvää osallisilleen. 

Vaikka yhteisöjä löytyy lähes joka puolelta, niiden kannattelevuus, tiiviys ja jatkuvuus voivat vaihdella suuresti ihmisistä ja tilanteista riippuen (Petranen, Pietinen & Saukko, 2019, 8) Yksikään yhteisö ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen. Proakatemia varmasti usein mielletään kouluksi, joka vain jollakin maagisella tavalla sattuu olemaan hyvin yhteisöllinen paikka. Tämä ei kuitenkaan ole totuus, sillä yhteisön eteen täytyy tehdä jatkuvasti töitä. Yhteisöjä ei synny itsestään, eikä ne myöskään anna parastaan, ellei muutoksiin ja tilanteisiin reagoida. 

Proakatemian johtoryhmä onkin ollut tänä vuonna suuren haasteen äärellä. Vallitseva maailman tila ja siitä seuraavat muutokset ja asenteet ovat syöneet yhteisöä sisältä päin. Tärkein voimavara on hiipunut ja olemme huolissaan siitä, ettei yhteisöstä enää saada samankaltaista hyötyä irti. On ollut havaittavissa muutoksia yhteisön jäsenten ajattelutavoissa ja käyttäytymisessä. Korona on etäännyttänyt ihmisiä ja Proakatemialla tuntuu vallitsevan varsinainen katoamis-ilmiö. Yhteisön tiiviyden kärsiminen näkyy vähäisinä osallistumismäärinä ja selkeänä arvostuksen vähenemisenä. Yhteisöä ei uskalleta, osata tai haluta ehkä hyödyntää samalla tavalla, kuin monina aiempina vuosina. Kokemusta yhteisöstä ei ole päässyt uusille opiskelijoille välttämättä edes vielä muodostumaan ja se on huolestuttavaa. 

 

Mikä sitten yhteisön tiiviyttä ja kannattelevuutta syö? 

Yhteisö voi muodostua minkä tahansa aiheen tai toiminnan ympärille, mutta vuorovaikutus ja yhteisön sisällä näkyvät suhteet ja siteet luovat yhteisön (Petranen ym., 2019, 11). Yhteiskunnan tasolla puhutaan usein käsitteestä väestösuhteet. Hyvillä väestösuhteilla on suuri merkitys yhteisön kannattelevuuden ja tiiviyden osalta. Niillä voidaan lisätä eri ryhmien välistä vuorovaikutusta ja siten vaikuttaa muun muassa turvallisuuden tunteeseen, asenteisiin ja sitä kautta osallisuuteen yhteisössä. (Petranen ym., 2019, 8).  

Oikeusministeriön (2018) mukaan hyvien väestösuhteiden toteutumisen osatekijät ovat asenteet, turvallisuus, vuorovaikutus ja osallistuminen. Kaikki lähtee omasta asenteesta. Positiivinen suhtautuminen muita kohtaan yhteisössä mahdollistaa turvallisen tilan ja sitä kautta vuorovaikutusta pääsee syntymään, joka taas synnyttää halua olla osallisena.

Vallitsevan pandemian myötä asennoitumisessa on ollut havaittavissa muutoksia Proakatemian yhteisössä. Jatkuva epävarmuus, muutokset ja rajoitukset vaikeuttavat asioihin suhtautumista positiivisesti. Pelokkuutta on ymmärrettävästi havaittavissa. Harmitus vallitsevasta maailman tilasta ja siitä seuranneista rajoituksista luovat kitkaa yhteisöön. Pienetkin haasteet nähdään negatiivisina, eikä innostusta yhteisön eteen tekemiseen löydy. Etäilykin väsyttää ja siinähän vasta onkin kierre. Yhteisöstä ei jakseta välittää, koska siinä ei nähdä arvoa, eikä yhteisö voi tuottaa arvoa, jos sitä kohtaan asennoidutaan negatiivisesti. 

Asennoitumisen myötä vuorovaikutus vähenee. Spontaaneja keskusteluja ei käydä, kun läsnäoloa koululla rajoitetaan. Harva jaksaa kutsua satunnaisia ihmisiä teams-puheluun juttelemaan niitä näitä. Vaikka vuorovaikutukseen on mahdollisuus edelleen, se ei tunnu luonnolliselta ja siihen suhtaudutaan vastahakoisemmin. Myöskään tapahtumien aikana normaalisti tapahtuva vuorovaikutus on mahdotonta toteuttaa samalla tasolla kuin aikaisemmin. Asennoituminen tapahtumia kohtaan on siis jo valmiiksi huono ja tapahtuman aikana yhteisön voimaa ei pääse myöskään samalla tavalla kokemaan, joka vaikuttaisi taas positiivisesti kokemukseen yhteisöstä. 

 

”Osallistuminen on merkki ihmisten kokemasta hyvästä vuorovaikutuksesta”

 

Vuorovaikutuksen tason ja määrän heiketessä, myös osallistuminen ei tunnu enää tärkeältä. Tämä on siis jatkuva kierre. Yleinen asennoituminen maailman tilan ja muutosten myötä on heikossa hapessa ja hyvän vuorovaikutuksen vähenemisen myötä yhteisöön osallistumista ei koeta niin merkitykselliseksi. 

 

Mikä avuksi?

Tämä tilanne on paikka nähdä ja todeta, että jokaista yksilöä tarvitaan nyt Proakatemian yhteisössä enemmän, kuin koskaan. Asennoituminen on jokaisen yksilön vastuulla, vaikka johtoryhmä voikin siihen pyrkiä omalla esimerkillään vaikuttamaan. Yhteisön tila jatkaa hiipumista, jos asenteisiin ei saada muutosta ja sitä kautta merkityksellistä vuorovaikutusta lisättyä. 

Väestösuhteiden tarkoitus on myös havainnoida sitä, miten yksilö näkee oman asemansa ja vaikutusmahdollisuutensa yhteisössä (Petranen ym., 2019, 9). Vallitsevassa tilanteessa olisi tärkeää korostaa jokaisen mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Asennoituminen voi muuttua, jos oma osuus yhteisössä aletaan tuntea merkityksellisemmäksi. 

Mallin näyttäminen on yksi avain muiden opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien löytymiseen. Proakatemian johtoryhmä on muun muassa pohtinut pyrkivänsä lisäämään solutoimintaa Proakatemialla, jotta muutkin rohkaistuisivat järjestämään rennolla otteella keskustelu-hetkiä yhteisön muiden jäsenten kanssa. Alkuun helpoksi tehty vuorovaikutus lisää positiivista suhtautumista. Jos solu-toiminnalla saadaan aikaan merkityksellistä vuorovaikutusta, myös osallistuminen yhteisön muihin tapahtumiin saattaa muuttua. 

Ihmisten asennoitumista täytyy siis muuttaa hienovaraisesti. Proakatemian johtoryhmän tehtävänä onkin mielestäni osoittaa, mitä voimaa yhteisössä voi edelleen tänäkin aikana olla. Toki kokemus syntyy jokaisessa yksilössä itsessään, mutta mahdollisuuksien rakentaminen on avain muutokseen. 

Kun yhteisön voimaa aletaan taas huomata, yhteisö alkaa voimistua muutenkin. Vuorovaikutus osallistaa ja positiivisen kokemuksen myötä asennemuutos tuo lisää yhteisön rakentajia Proakatemialle. Muutetaan asennetta siis yksi merkityksellinen keskustelu kerrallaan.  

 

 

Lähteet:

Sitra 2020. Yhteisöllisyys – Pitää yhteiskunnat koossa. Ei julkaisupäivämäärää. Luettu 22.11.2020. (https://www.sitra.fi/aiheet/yhteisollisyys/#mista-on-kyse)

Petranen, S.; Pietinen, H. & Saukko, L. 2019. Hyvinvoiva kouluyhteisö – kaikkien vastuulla. Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma. Saimaan ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/261255/Petranen_Pietinen_Saukko.pdf?sequence=2&isAllowed=y)

Kommentit
  • Emilia Kovanen

    Hei Lotta!

    Ihailen tapaasi luoda tekstiä. Essee on todella helppolukuinen ja se sisältää selkeän punaisen langan.
    Lukijana kokemus oli miellyttävä ja aihe on nyt todella pinnalla.

    Olen ollut viime aikoina hieman sekaisin ja oloni on ollut todella ristiriitainen yhteisön suhteen. En opintojen alussa oikein koskaan ymmärtänyt Proakatemian yhteisön hehkuttamista ja koin etten itse “päässyt siihen sisään”. Olen myös sanoittanut kokemaani itselleni siten, että se ei haittaa etten ole jonkinlainen tai tunne samalla tavalla kuin moni muu koulussamme tuntee yhteisöä kohtaan. Olen kuitenkin potenut siitä huonoa omaatuntoa.

    Kirjoitat: “Yhteisöstä ei jakseta välittää, koska siinä ei nähdä arvoa, eikä yhteisö voi tuottaa arvoa, jos sitä kohtaan asennoidutaan negatiivisesti”. Pohdin, mitä arvoa Proakatemia on tuottanut minulle ja olenko ollut sille arvolle vastaanottavainen. Miksi jarruttelen, enkä ole antanut sille aina mahdollisuutta?

    Yhteisöä todellakin koetellaan, koska jo itse tiimeissä on jo hankalaa koronan takia, ja luonnollisen keskutselun ja oleilun eteen tulee nähdä vaivaa. Kuinka kurottaisimme hieman ylemmäs ja näkisimme laajan kokonaiskuvan? Mitä yhteisö antaa meille koronan aikana? Kuinka pidämme motivaation yllä? Tunteeko jokainen itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi tiimissä? Ja voiko sitten vasta tuntea olonsa tärkeäksi myös koko yhteisössä?

    Essee herätti myös ajatuksen vuorovaikutuksista ja väestösuhteista. Miten voisimme laajentaa käsitystämme hyvää oloa ja eteenpäin vievästä vuorovaikutuksesta ja nähdä itse vaivaa sen eteen, että kohtaisimme ihmisiä yli tiimien. Ja lisätä yhteenkuuluvuutta? On myös aina yhtä hetkauttavaa, kuinka kaikki lähtee yksilöstä ja omasta asenteesta.
    Sain enemmän esseesi avulla kiinni huolesta, mitä Proakatemian johtoryhmä kantaa, suuri kiitos siitä. Se kolahti jotenkin uudella tavalla tavalla.
    Toivon että mahdollisimman moni proakatemialainen lukee esseesi, jotta tulemme tietoisemmaksi jälleen asenteista ja huolesta, joka on yhteinen.

    Merkityksellisiä keskusteluja ja kohtaamisia rakentaen ja niitä innolla odottaen,
    Emilia

    25.11.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close