Mikä on oppimisen tulevaisuus?

Viktoriaaninen koulumalli

”Yritin selvittää, mistä oppimistyyli, jolla opimme kouluissa, mistä se sai alkunsa? Voi katsoa kauas menneisyyteen, mutta jos katsoo nykypäivän opetusta sellaisenaan, on aika helppoa selvittää mistä se syntyi. Se syntyi noin 300 vuotta sitten, ja sen synnytti viimeinen ja suurin imperiumi tällä planeetalla. Kuvitelkaa yrittävänne johtaa, yrittävänne hallita koko planeettaa, ilman tietokoneita, ilman puhelimia, tieto kirjoitettuna paperinpalasille, ja laivat matkustusmuotona. Mutta viktoriaanisena aikana niin tehtiin. Mitä he tekivät oli hämmästyttävää. He loivat maailmanlaajuisen tietokoneen ihmisistä. Se on yhä keskuudessamme. Sen nimi on byrokraattinen hallintojärjestelmä. Sen pyörittämiseen tarvitaan paljon ihmisiä. He loivat toisen järjestelmän tuottamaan näitä ihmisiä: koulun. Koulut tuottaisivat ihmisiä, joista tulisi osia byrokraattiseen hallintojärjestelmään. Heidän täytyy olla keskenään identtisiä. Heidän täytyy osata kolme asiaa: Heillä täytyy olla hyvä käsiala, koska tieto on käsinkirjoitettua; heidän täytyy osata lukea; ja heidän täytyy osata tehdä kertolaskua, jakamista, lisäämistä ja vähentämistä päässään. Heidän täytyy olla niin samanlaisia, että valitsemalla yhden Uudesta Seelannista ja lähettämällä hänet laivalla Kanadaan hän olisi välittömästi käytettävissä. Viktoriaanisen ajan britit olivat erinomaisia insinöörejä. He rakensivat järjestelmän, joka oli niin vahva, että se on yhä keskuudessamme tuottaen jatkuvasti identtisiä ihmisiä järjestelmään, jota ei enää ole. Impeuriumia ei ole enää, mitä siis teemme mallilla, joka tuottaa näitä identtisiä ihmisiä, ja mitä tulemme tekemään seuraavaksi, jos ikinä teemme mitään muuta sen kanssa?”        (Sugata Mitra, TED, 2013)

Nykyisen koulutusmallimme ongelma on juuri se mistä Mitra puhui, se on vanhentunut ja suunniteltu täysin erilaiseen maailmaan missä elämme tällä hetkellä. On tietysti tärkeää opettaa perus taitoja koulussa kuten lukemista mutta onko nykyään opeteltavat aineet enää oleellisia muuten? Nykymaailmassa kaikki tieto on aina saatavilla. Ennen opettajat sanoivat, että et tule aina kantamaan mukanasi laskinta, joten kertotaulu on tärkeää osata ulkoa. No, kaikki kantavat nykyisin mukanaan laskinta ja mikä vielä parempaa, he kantavat mukanaan laitetta jolla voi koska tahansa päästä käsiksi kaikkeen tarvittavaan tietoon. En tietenkään tarkoita, että älypuhelimet korvaavat koulun millään tavalla mutta ne haastavat ikivanhan tavan opiskella ja käyttää tietoa. Onko nykyisin enää tarpeellista muistaa asioita ulkoa, vai pitäisikö keskittyä siihen, kuinka tietoa pystyy hankkimaan, kun sitä tarvitaan?

Mitra haastaa puheessaan nykymuotoisen opettajuuden ja tuo esille toisenlaisen vaihtoehdon jossa opettaja ei opettaisikaan, vaan hän vain kysyisi kysymyksen ja ottaisi askeleen taaksepäin. Silloin lasten tulisi itse hankkia tietoa jota he tarvitsevat. Tässä tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lapset oppivat itse hakemaan tietoa kun he sitä tarvitsevat sekä he oppisivat samalla. Tämän opiskelutavan hyviä puolia on myös se että se että lapset saadaan aktivoitua ja he kiinnostuvat oppimisesta. ”Jos opetusprosessin annetaan järjestää itse itsensä, oppiminen nousee pintaan. Oppimista ei pidä teettää. Vaan sen pitää antaa tapahtua.” (Sugata Mitra, TED, 2013)

Nykyisessä oppimismallissa on myös toisenlainen ongelma. Siinä oppiaineet ovat eriarvoisia. Matemaattisia aineita ja kieliä arvostetaan selkeästi eniten, toisena tulee humanitääriset aineet ja viimeiseksi jää taide aineet. Ihmiset ovat erilaisia ja tasapäistämällä heidän opiskelun myös heidät tasapäistetään eikä luovuuden anneta kukkia.

Tappaako koulut luovuuden?

Lapset ovat luonnostaan innovatiivisia. He kokeilevat asioita, he piirtävät, tanssivat, rakentavat ja luovat leikkejä tyhjästä. Myös jotkut aikuiset tekevät näitä asioita mutta entä ne kaikki muut jotka ovat nämä tavat unohtaneet? Onko niin että ihmiset kasvavat ulos tästä innovatiivisuudestaan vai johtuuko se kenties siitä mitä meille kerrotaan ja mitä meidän oletetaan olevan? Kun olet innovatiivinen ja teet jotain uutta otat aina riskin, otat riskin, että epäonnistut ja olet väärässä. Tämä on asia jota aikuiset pelkäävät kuollakseen, he pelkäävät epäonnistumista.

Tämän hetkinen oppimismalli valmistaa ihmisiä muistamaan asiat ulkoa kokeita varten. Jos et osaa kokeessa, sinua rangaistaan jokainen virhe mitä teet ja jokainen rangaistus mitä virheestä annetaan nakertaa pala palalta sitä luovuutta ja erilaisuutta jota sinussa on ollut. Tämä johtaa siihen että pyritään olemaan samanlaisia ja olemaan erottumatta joukosta. Koulujärjestelmäämme tulisi kehittää siten että se huomioisi paremmin yksilön erilaisuuden ja antaisi mahdollisuuden kasvaa ihmisenä sellaiseksi kun yksilö haluaa, ei sellaiseksi tasaiseksi massaksi jota nykyjärjestelmämme tuottaa.  Koulujen tulisi siis taata oppimisympäristö joka tukee innovatiivisuutta ja erilaisuutta siinä missä se myös valmistaa meitä tulevaan. Tämän yhtälön varmasti vaikein kohta on tulevaan valmistaminen sillä tulevaisuuden ennustaminen viiden vuoden päähän on lähes mahdotonta ja silti meidän tulisi pystyä kehittämään uusi koulutusmalli joka valmistaa tulevaan josta emme edes vielä tiedä mitään.

Lähteet:

.https://www.ted.com/talks/sir_ken_robinson_bring_on_the_revolution/transcript

.https://www.ted.com/talks/ken_robinson_says_schools_kill_creativity/transcript?language=fi#t-41324

.https://www.ted.com/talks/sugata_mitra_build_a_school_in_the_cloud/transcript