Oppiminen on ollut hyvin pinnalla viime aikoina Evisionin pajoissa ja erilaisissa hetkissä Proakatemialla. Luultavasti nykyinen tilanne vaikutta paljon asiaan, kun kohta starttaa viimeinen vuosi Evisionissa. Olen kuullut keskustelua siitä, valmistuuko Proakatemialta liian helposti tradenomin papereilla tai pelätään valmistumista tradenomiksi, kun ei tunnu siltä, että olisi oppinut jotain konkreettista ja uutta. Pelkästään johdantosi sai minut pohtimaan ajatusta, mikä tai mitkä ovat mittarit, millä tätä sitten mitattaisiin. Onko olemassa jokin yleinen raja, milloin voi todeta ylpeästi valmistuvansa tradenomiksi? Vai onko tämä meidän jokin sisäinen ajatusmalli, koska Proakatemia ei vastaa välttämättä normaalia käsitystämme koulumaailmasta luentomaista teoriaa kuunnellen.

Uskallan väittää, että osaamme eri tilanteissa hyödyntää opittua, mutta emme välttämättä tiedosta hyödyntävämme sitä tilanteessa tai hetkessä esimerkiksi Proakatemialta opittua tietoa tai taitoa. Uskon vahvasti, että jokainen meistä on oppinut erittäin paljon Proakatemian aikana, se saattaa vain tuntua tällä hetkellä siltä, että ei olisi oppinut mitään. Ehkä se näyttäytyy myöhemmässä vaiheessa.

Kerrot hienosti oppimisen synnystä. Hämmästelin lukiessani sitä, kuinka hienolta se kuulostaakaan. Kun mainitsit ajatusmallien ja toiminnan muuttamista oppimalla sekä se sisältää paljon virheitä ja on vaikeaa, niin ymmärsinkö oikein, että tätä voisi esimerkkinä verrata vaikka pyörällä ajamiseen. Aluksi pitää löytää tasapaino ja totutella pyörään, jonka jälkeen voi ottaa hieman vauhtia, mutta kaatuminen on herkässä. Toistojen myötä pyörällä ajaminenkin muuttuu sujuvammaksi ja helpommaksi, kunnes lopulta se juurtuu mieleen ja siitä tulee oppi, mikä kulkee ”muistissa” koko elämän. Korjaa, jos ymmärsin aivan väärin, mutta näin tulkitsin tätä kohtaa.

Uusintava ja uudistava oppiminen ovat uusia käsitteitä minulle. Harvemmin termejä tulee käytettyä, mutta avattuna nämäkin tuntuvat maalaisjärjellä ajateltuna loogisilta. Onko molemmat yhtä tärkeitä vai kannattaako panostaa jompaankumpaan? Kumpaa sinä kaipaisit enemmän Proakatemialta?

Samaistun täysin oman tiedon rakentamisessa. Sitä pystyy helposti sivuuttamaan aiheet, mitkä eivät koe merkitykselliseksi ja tärkeiksi oman oppimisen kannalta. Miksi ihmeessä käyttäisin aikaani fysiikan parissa, kun aihealue ei kiinnosta minua lainkaan. Tai miksi lukisin lehdestä kaiken tiedon vain oppimisen kannalta, jos artikkelit eivät puhuttele minua lainkaan. Tuo on niin totta, mitä kerroit tästä. Huomaan usein omassa oppimisessani sen, että jos aihe on liian haastava tai vaatii todella venymistä, niin oppiminenkin rajoittuu. Ei välttämättä jaksa käyttää aikaa siihen tai se tuntuu epämiellyttävältä eikä anna onnistumisen tunteita. Oletko sinä huomannut tällaista omassa oppimisessasi?

Olemme Proakatemialla luultavasti aika onnekkaita, kun voimme hyödyntää tilannesidonnaisuutta. Meillä on ihanteelliset puitteet hyödyntää sekä teoriaa että käytäntöä. Tästä voidaan olla montaa mieltä, onko ne tasapainossa keskenään. Uskon monien kaipaavan teoriaa enemmän ja ehkä se voisi olla vielä meidän viimeisen vuotemme kehityskohta. Hyödynnetään pajat laadukkaammilla teorioilla ja opitaan yhdessä. Käytäntö meillä toteutuukin jo enemmän kuin hyvin.

Pidin pohdinnastasi erittäin paljon. Se kertoo sinusta ja sinun henkisestä kasvustasi äärettömän hyvin. Tätä ajatusmallia olen itse pyöritellyt mielessäni jo pitkään ja pohtinut, miksi niin moni stressaa oppimista, vaikka samaan aikaan olemme oppineet todella paljon. Haluaisin todella kuulla sinun listasi kaikesta siitä, mitä olet oppinut viimeisen puolen vuoden aikana, koska uskon sen listan olevan pitkä. Mieti, olet puolessa vuodessa rakentanut tyhjästä kahvilakonseptin, pyörittänyt sitä menestyksekkäästi vallitsevan pandemian aikana, rekrytoinut, pallotellut talouspuolta ja lukuja, käynyt läpi tiimin sisäisiä haasteita sekä nykyään ravintoloitsijan tittelin kera. En voi muuta sanoa kuin VAU! Edellä mainittuja asioita kun pohdit, ei kannata epäillä hetkeäkään, ettetkö olisi oppinut mitään.

Education is not the learning of facts, but the training of the mind to think! – Albert Einstein

LÄHTEET

Koskinen, I. 2020. Oppiminen haasteena. Proakatemian esseepankki. Luettu 24.11.2020. https://esseepankki.proakatemia.fi/54848-2/