Mikä on elämän tarkoitus? Kysymys, jonka eteen varmasti jokainen ihminen pysähtyy vähintään kerran elämässään. Tuntuu että säännöllisin väliajoin pysähdyn tarkastelemaan elämääni ja sitä, miksi elän. Mikä on elämäni tarkoitus? Minkä vuoksi herään joka aamu uuteen päivään? Frank Martelan kirjoittama opus ”Elämän merkitys – suuntana merkityksellinen elämä” ei anna vastausta yhteen elämän suurimmista kysymyksistä mutta antoi pohtimisen aihetta, joihin pureudun hieman lisää tässä esseessäni.

”Haluaisin vain olla onnellinen”

Onnellisuus on yksi länsimaisen kulttuurin hehkutetuimmista tavoitteista (Martela 2020, 30). Onnellisuudesta on tullut tavoite, joka helposti asetetaan myös elämän tarkoitukseksi. Onko elämässä tarkoitus olla jatkuvasti onnellinen? Elämässä onnelliseksi voi tehdä hetkellisesti raha, rakkaus, menestys ja monet muut ulkoiset tekijät. Onnellisuutta hyödynnetään myös bisneksessä, sillä onnellisuudesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja, sen pohjalta järjestetään mindfulness- kursseja ja muuta materiaalia, jonka avulla ihminen pystyy tavoittelemaan onnellisempaa ja täydempää elämää. Onnellisuuden tavoittelulla voi kuitenkin olla päinvastainen lopputulos. Ihminen, joka etsii epätoivoisesti täydellistä onnellisuutta elämäänsä, voikin lopulta päätyä silkkaan onnettomuuden tunnetilaan.  Jokainen on varmaan kuullut lausahduksen ”ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella”. Tämä pätee myös onnellisuuden tavoitteluun. Kun tavoittelee jatkuvasti onnellisuutta, ei välttämättä mikään onnellisuus riitä vaan aina pyrkii etsimään parempaa onnellisuutta ja parempaa huomista tulevaisuudessa. Psykologisten tutkimusten mukaan ihmiset, jotka keskittyvät oman onnellisuutensa maksimointiin, ovat keskimääräistä kyvyttömämpiä nauttimaan elämästä. Myös kulttuurissamme vallitseva onnellisuuden normi, jonka mukaan kaikkien tulisi olla onnellisia, aiheuttaa elämän tyytymättömyyden hetkien sietämisen vaikeutumista.

”Jos minulla olisi rahaa tarpeeksi, elämäni olisi täydellistä”

Raha, tuo onnen loppumaton lähde. Myönnän itsekin kuvitelleeni rahan tuovan elämään onnea, merkityksellisyyttä ja tarkoitusta. Jos vain omistaisin tarpeeksi rahaa, olisin huoleton ja voisin elää vapaasti ja onnellisena. Valitettavan läheltä olen nähnyt, ettei raha takaa onnea. Raha ei myöskään takaa ystäviä, rakkautta tai muita elämän merkityksellisyyteen liittyviä asioita. On tutkittu, että raha lisää onnellisuuden tunnetta vain alimmissa tuloluokissa. Tietyn tulotason jälkeen raha ei enää merkittävästi nosta onnellisuuden tasoa. Tämän totesin myös omassa elämässäni, kun edellisessä työpaikassani päätin vaihtaa kokoaikaisen työsopimukseni osa-aikaiseen ja tein vähemmän työpäiviä ja tunteja viikossa. Palkkani laski mutta minulla oli aikaa toteuttaa itseäni, harrastaa mieluisia asioita ja kokea onnistumisen tunteita harrastuksissani. Huomasin, ettei jatkuva raataminen sopinut minulle eikä raha toiminut siinä hyvänä motivaattorina. Rahalla ei tee mitään, jos muuten voi huonosti. Pienemmällä pärjää, jos elämässä on muuten merkityksellisiä asioita, jotka aiheuttavat onnellisuutta ja merkityksellisyyden tunteita.

”Tee sitä, mitä sydämesi eniten halajaa”

Kun mietin elämän tarkoitusta, pysähdyin kirjassa erityisesti kohtaan, jossa puhuttiin aidosta kutsumuksesta. Tee sitä, mitä aidosti haluat. Elämässä kukaan ei ole vastuussa lopulta kenellekään muulle kuin itselleen. Vaikka hyväntekemisen on todettu lisäävän ihmisen merkityksellisyyden tunnetta, ei silti omalla kustannuksella toisten edelle pistäminen ole terveellistä. Tähän pohjautuu myös sanonta ”Kuuntele sydäntäsi”. Kun kuuntelemme sydäntämme, esiin nousee missio, jonka kautta elämän kokonaisuus paljastuu ja loksahtaa yhtäkkiä paikoilleen, niin että elämä on tulvillaan selkeyttä, varmuutta ja merkityksellisyyden tunnetta (Martela 2020, 68).

Tietynlainen elämän erityisyys ja väliaikaisuus sekä kuoleman tiedostaminen lisäävät elämän merkityksellisyyttä. Ajatus siitä, että elämämme on vain hetkellistä saattaa nostaa ajatuksia siitä, onko elämällä lopulta mitään merkitystä? Merkityksellisyyden kokeminen kuitenkin tapahtuu tässä ja nyt. Se voi olla jokin hyvin arkinen asia, kuten pehmyt jäätelö kesällä, joka muistuttaa jostakin lapsuudessa olleesta ihanasta hetkestä. Se voi olla hetki, jolloin kannat naapurin muorin ruokaostokset hänen kotiovelleen. Pienet asiat tekevät elämästä merkityksellistä. Tietoisuus kuolemasta voi saada aikaan suuremman merkityksellisyyden ja ainutlaatuisen arvokkuuden tunteen. Jos ihminen sairastuu vakavasti, hän saattaa asettaa elämässään asiat uuteen arvojärjestykseen ja tekemään suuriakin muutoksia. Joskus elämme elämäämme aivan päinvastoin, kuin oikeasti haluaisimme sitä elää.

Merkityksellisyys on lopulta hyvin henkilökohtainen asia. Se on jokaiselle erilainen. Se, miten joku haluaa elää elämäänsä ja kokee sen tärkeänä ja merkityksellisenä, ei välttämättä hetkauta toista tippaakaan. Elämämme perustuvatkin arvoihin; asioihin, joita arvostamme ja pidämme tärkeinä. Näistä meille tärkeistä asioista syntyy merkityksellisiä. Jos pystymme toteuttamaan elämässämme asioita, jotka ovat meille tärkeitä, syntyy elämän merkityksellisyyttä. Ei siis ole vain yhtä oikeaa vastausta siihen, mikä on merkityksellistä elämässä ja millainen on merkityksellinen elämä. Näin ei myöskään ole yhtä oikeaa vastausta siihen, mikä on elämän tarkoitus. Frank Martela kirjoittaa mielestäni loistavasti painavahkon pohdintansa loppukaneetiksi, että ”Älä pohdi elämän tarkoitusta vaan keskity elämän merkityksellisyyteen”. Ja kuten aiemmin mainitsin, ei ole olemassa yleistä, yhteistä merkityksellisyyttä ja merkitystä, on olemassa sinun merkityksellisyytesi, sinun elämäsi.