Järjestimme tiimimme kanssa vappu pop-upin 28.4. & 29.4. Myimme pop-upilla mustamakkara hodareita, johon kuului simassa marinoitua punasipulia, creme fraichea, mustamakkara kastiketta. Eikö kuulostakin aika hasardilta? Voin kertoa, että oli aikamoinen makujen maailma, mutta arvosanaksi annan 5/5. Hodarin kylkeen sai itsetehtyä simaa (syvimmät pahoitteluni rakkaille tiimitovereilleni Susanna ja Sini), jota tehtiin litroittain ja ämpäreittäin.  Ja tietysti mitä vappu olisikaan ilman kunnollista sokerimunkkia. Suolainen, makea, rusinat, sekä se helvetin mustakyrsä.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Hienon ja lyhyen intron jälkeen palataan ajassa kuitenkin hieman taaksepäin. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut, että tehtäisiin tiimin kanssa yhteinen projekti, jonka olemme suunnitelleet alusta loppuun itse. Olemme toki tehneet töitä alihankintana, mutta vihdoin oli aika tehdä jotain vähän hullumpaa. Onnekseni (tiimistä en tiedä) minut valittiin tammikuussa business leaderiksi ja sain siitä enemmän innostusta lähteä toteuttamaan yhteistä projektia. Otin itselleni yhdeksi tavoitteeksi, että tulemme tekemään jotain outoa ja ennen kaikkea hauskaa yhdessä. Samoa (joku tuollainen saarivaltio jossakin päin maailmaa), meidän täytyy siis tehdä jotain, missä on huumoria ja pilkettä silmäkulmassa.

Olin pyöritellyt mielessä MM-kisoihin tempausta, Tampere – jääkiekko – Tampere -sanakirjaa, nakkimuki kärryä, saunahattuja ynnä muuta hyvin outoa mitä maan ja taivaan väliltä löytyy. Olimme kuitenkin todella myöhässä MM-kisojen suhteen, sillä kaikki myyntipaikat olivat jo viety ja tuotteiden tekeminen oli jo liian myöhäistä. Päädyin jostain kumman syystä googlen ihmeeseen maailmaan. Etsin vappuherkkuja ja yhtäkkiä etusivulle pongahtaa nauravien nakkien lisäksi k-ruoka -sivujen mainos, mustamakkara hodari. Eihän tällaista vielä myydä missään! Laitoin kuvan tiimimme yhteiseen snapchat ryhmään. Tässä se oli, tämän me teemme.

Ihmisten reaktiot olivat odotettavissa, sillä kukaan meistä ei ole osoittanut syvää intohimoa nakkikioski bisnekseen, uskokaa tai älkää, en edes minä. Tässä olisi kuitenkin aivan älyttömän hyvä paikka, mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, tai kuten joku fiksu joskus mainitsi, oppimisauleelle. Lähdin puhumaan asiasta tiimipöydän äärellä, kunnes sain meidän meemiäijän, eli Karin ja kaikesta innostuvan Annaliinan mukaan. Tästä se sitten lähti…

Mitä sitten tapahtui?

Lähdin keräilemään ihmisten numeroita, joille voisin soittaa ja tiedustella, mitä tarvitsee hommata, jotta tämä onnistuisi. Kontaktoin ensiksi Tapolaa, heiltä saatiin mustamakkarat, myyntiteltta, beachflag, sekä grillitaskuja. Se oli oikeastaan ensimmäinen askel. Tiesin, että aikataulu tulee olemaan hyvin tiukka, jolloin Ville esitteli meidän kehityskeskustelumme aikana termin ’’härkäviikko’’. Otin tiimipalaverissa puheeksi, että nyt härkäviikko (viikot) pystyyn ja lähdetään tekemään. Lähdimme porukalla innovoimaan, mitä kaikkea tarvittaisiin ja minkälaisia määriä. Jaettiin eri osa-alueet, mitä kukin tekee. Milja hoiti markkinointia, Sini teki simaa , sekä myyntipaikkaa ja lupa-asioita, Susanna teki myös simaa ja hoiti hodariin salaisen ainesosan,  eli simassa marinoidun punasipulin Simarin. Rasmus hoiti meille hodari sämpylöitä varten hodari koneen, sekä hoiti logistiikka asioita. Annaliina toimi Saaran kanssa myös logistiikka puolella ja pisti pienen Nissan Almeran kehräämään ympäri Tamperetta. Tapolan lisäksi otin yhteyttä Hakasen leipomoon, josta saatiin munkit myyntikojulle. Iidan kanssa teimme työvuorot, joiden mukaan ei edes loppujen lopuksi menty. Oli niin paljon muistettavaa, kiire ja stressi, että en varmastikaan muista kaikkea, mitä kukakin teki.

Pop-up

Oli hauska huomata, kuinka oma innostumiseni tarttui lopulta muihinkin ihmisiin ja lähdimme toteuttamaan tätä spektaakkelia ’’perkele nyt mennään’’ – mentaliteetilla. Susanna tosin käytti termiä: pakkoinnostaa. Mikä on kyllä ihan totta, eipä muille tiimiläisille paljoa vaihtoehtoja jäänyt. Torstaina lähdimme pystyttämää telttaa koskipuistoon hämeenkadun varteen. Oli perinteinen vappu sää, kylmä, vettä ja räntää satoi vuorotellen. Onneksi meidän myyntitykki Oona sai mahtavan idean, jolla houkutella ihmisiä paikalle, ilmalla täytetty dinosaurus puku. Säästä ja kylmyydestä huolimatta, ohikulkevilla ihmisillä nousi hymy korviin, kun näkivät meidän tanssivan dinosauruksen. Myynti ei tuona päivänä ollut erityisen päätä huimaava, asiat menivät monella tavalla reisille, vitutti ja nauratti samaan aikaan. Kuitenkin tapparan finaali Tampereen Nokia Areenalla pelasti meidän myyntimme, kun ihmiset tulivat pelistä torille juhlimaan.

Perjantaina oli astetta parempi sää. Ei mitenkään erityisen lämmin, mutta aurinko sentään pilkisteli aina silloin tällöin. Tapparan kultajuhlat keräsivät paljon ihmisiä keskustan alueelle ja teimme huomattavasti parempaa myyntiä, kuin edellispäivänä. Päivät olivat erittäin pitkiä, mutta nyt kun katsoo aikaa taakse, niin olihan se jollain kierolla tavalla hauskaakin. Mustamakkaraa en itse tule syömään vuosiin, sillä noiden kahden päivän aikana tuli sitä vedettyä niin paljon, että pelkkä ajatus oksettaa. Suuri kiitos meidän tiimiläisille, jotka lähtivät tähän hullunkuriseen ideaan mukaan. Teitte mahtavaa työtä ja olen ylpeä siitä, mitä saatiin yhdessä aikaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että eiköhän meidän uramme nakkikioski yrittäjinä ollut tässä. Kohti seuraavia yhtä hullunkurisia haasteita!