Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Mikä ihmeen kestävä kehitys?



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Kestävä kehitys on tänä päivänä muodikas sana, jota kuulee monessa yhteydessä. Selvää on, että järkiperusteet sille, että elämäntapamme tulisi olla tasapainossa ympäristömme kanssa ovat olemassa. Ympäristönsuojeluun liittyy kuitenkin paljon mielikuvia, väittämiä ja tunteenomaisia kannanottoja puolin ja toisin. Ihmiset ovat nykyään tietoisempia ympäristöstä kuin ennen ja se on hyvä uutinen meidän kaikkien kannalta. Kestävä kehitys on ehkä siirtynyt juhlapuheista jo enemmän käytäntöön, yhä useampien ymmärtäessä sen olevan käyttökelpoinen ajattelutapa. Ekokatastrofien maalailu on siinä mielessä hyödytöntä, että varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa, eikä mikään kauhukuva toteudu sillä tavalla kuin hurjimmissa kuvitelmissa. Muutokset ovat pieniä, hitaita ja monimutkaisen järjestelmän käyttäytymistä on hankala ennustaa tarkasti. Selvää kuitenkin on, että olemme riippuvaisia ympäristöstämme, eikä ole merkityksetöntä miten toimintamme vaikuttaa siihen. Nykypäivänä omaa kantaa ei kuitenkaan enää tarvitse muodostaa erilaisten eturyhmien lobbauksen perusteella, vaan tutkittua tietoa on kaikkien saatavilla ja jokainen voi muodostaa sen perusteella oman näkemyksensä. Tässä esseessä tarkastellaan ihmisen suhdetta ympäristöön ja yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa aiheuttamaansa kuormitukseen.

Ekosysteemit ovat elämän verkostoja

Tietty alue, jonka lajisto on suhteellisen yhdenmukainen, luokitellaan ekosysteemiksi. Ekosysteemien perusta on jokin energianlähde, yleisimmin perustan luovat yhteyttävät kasvit, jotka ovat ravintoketjun perusta. Ekosysteemissä mikään ei mene hukkaan. Se on järjestelmä, jossa kaikki eliöt ovat keskinäisesti riippuvaisia ja jolle ympäristö asettaa rajat. Koko maapallo voidaan ajatella yhtenä suurena ekosysteeminä, joka kattaa kaikki alasysteemit. Ekosysteemissä kaikki on raaka-ainetta jollekin toiselle ekosysteemissä tapahtuvalle prosessille. Toimiva ekosysteemi on tasapainossa ympäristön kanssa, kun kantokyvyn rajat tulevat vastaan, systeemin toiminta taantuu ja tasapaino palautuu. Tapahtumaa ei ohjaa mikään yliluonnollinen tarkoitushakuinen prosessi, kymmenen litran ämpäristä ei saa ammennettua yli kymmentä litraa vettä, eikä rajallisessa ympäristössä voida käyttää rajattomasti resursseja.
Ekosysteemissä lajit ovat riippuvaisia toisistaan. Kuuluisa esimerkki on mauritiuksendodo, jonka merimiehet söivät sukupuuttoon 1600-luvulla. Dodon kadottua alkoi myös samalla alueella kasvanut tambaloque-puu taantua, koska sen siementen täytyy itääkseen kulkea dodon ruoansulatuksen läpi. Ekosysteemissä saattaa olla jokin avainlaji, jonka katoaminen johtaa koko ekosysteemin toiminnan häiriintymiseen.

Ekosysteemit ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne nykyään ovat vuosimiljoonia kestäneen luonnonvalinnan seurauksena. Luonnonvalinta on mielenkiintoinen prosessi. Se ei ole päämäärätietoinen, vaan pikemminkin lukemattomista mahdollisuuksista yrityksen ja erehdyksen kautta vallitseviin olosuhteisiin riittävän hyvin sopivat ominaisuudet valikoiva optimoimisalgoritmi. Darvinin ”survival of the fittest” käännetään usein väärin vahvimman selviytymiseksi, vaikka oikea käännös olisi sopivimman selviytyminen. Hämmentävää on se, miten tarpeeksi pitkän ajan kuluessa eliöt sopeutuvat ympäristöönsä todella hyvin, vaikka pohjimmiltaan kyse on täysin sattumanvaraisesta tapahtumasta. Jotkin lajit kehittävät monimutkaisia yhteistyön ja yhteiselon muotoja. Viime vuosina on tutkittu esimerkiksi ihmisten kehoissa eläviä mikrobikantoja ja Pasteurin ajoista vallinnut bakteerikammo on pikkuhiljaa väistynyt uudenlaisen ajattelun tieltä. Mikrobimme ovatkin kehittyneet yhdessä meidän kanssamme, ne ovat symbioosissa kanssamme, niin kuin sienirihmastot puiden juurten kanssa.

Ihminen ja ekosysteemi

Ihminen muokkaa toiminnallaan ympäristöä poikkeuksellisen paljon. Puhutaankin, että elämme antroposeeniä. Maapallon kehityksen kautta, jona ihmisen vaikutus planeettaan on niin suuri, että vaikka katoaisimme kokonaan tältä pallolta, aiheuttamamme muutokset näkyisivät vielä miljoonien vuosien kuluttuakin. Emme ole enää niin riippuvaisia luonnonvoimista kuin ennen ja kykenemme venyttämään ympäristömme rajoja.

Jotkin muutokset, joita olemme ympäristöömme tehneet ovat olleet hyödyllisiä. Ruantuotanto, rakennetut elinympäristöt ja vedenjakelu ovat parantaneet ihmisten elinoloja merkittävästi. Toiset vaikutukset, pääasiassa ympäristön pilaantuminen ja luonnonvarojen ylikäyttö, ovat olleet huonoja. Vaikka ekosysteemien vaikutus ihmisten elämään on vähentynyt, emme ole vielä niistä täysin erillisiä. Ympäristöämme kuormittavat kasvihuonekaasut, muovijäte, vedenkulutus ja maankäyttö. Elinympäristöjen pirstaloituminen ja lajimäärän köyhtyminen uhkaavat myös ympäristön tasapainoa.

Moni hyödyllinen ja elämää helpottava keksintö, kuten polttomoottoriautot, eivät ole alun perin olleet ongelma. Tai ongelmia ei olla havaittu, ennen kuin ratkaisut on skaalattu koko planeetan mittakaavaan. Ympäristön pilaantuminen ei ole ollut täysin tuntematon ilmiö ennenkään. Vanhojen korkeakulttuurien metallisulattamoiden maaperästä on mitattu vielä tänä päivänäkin korkeita lyijypitoisuuksia.

Nykyään olemme riippuvaisia teknologiasta, eikä ole mahdollista enää palata siihen tilanteeseen, jossa huomattavasti nykyistä pienempi ihmispopulaatio eli vuosituhansia sitten. Siksi on tärkeää kehittää uusia ratkaisuja ja tarkastella nykyisiä niin, että niissä olevat ongelmat voidaan ratkaista. Täysin ongelmattomaan tilanteeseen tuskin päästään koskaan, mutta keinot esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat pääosin jo olemassa, ne täytyisi vain ottaa käyttöön.

Kun yhteiskunnat kehittyvät, ne teollistuvat ja teollistumisella on vaikutuksia ympäristöön. Ympäristön kunto puolestaan vaikuttaa ihmisten elinmahdollisuuksiin ja terveyteen. Viime vuosina Kiinan suurkaupunkien ilmanlaatu on noussut otsikoihin. Niissä ilmanlaatu on toisinaan niin heikko, että ihmiset eivät voi liikkua ulkona. Lähempänä meitä puhutaan Itämeren saastekuormasta, joka uhkaa sen elinkelpoisuutta. Teollistumisen varjopuolena on kaikkialla ollut ilman, veden ja maaperän saastuminen. Välillisesti lisääntyvä kulutus johtaa myös jätemäärien kasvuun ja aiheuttaa haasteita jätehuollolle.

Kestävä kehitys

Kestävän kehityksen osa-alueet ovat ekologinen kestävyys, taloudellinen kestävyys, sosiaalinen kestävyys ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen idea onkin, että pyritään turvaamaan nykyään elävien ihmisten perustarpeet ja mahdollistamaan mielekäs elämä, kuitenkaan vaarantamatta tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia.

Teollistumisen alkuajoista, 1700-luvun loppupuolelta saakka, ollaan oltu tietoisia teollistumisen haittavaikutuksista ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Yhteiskunnallisen murroksen aiheuttamien sosiaalisten ongelmien hoitamisen vain katsottiin olevan tärkeämpi asia. Moni vielä tänäkin päivänä kädenvääntöä aiheuttava asia sai alkunsa siitä, kun koneet veivät ihmisiltä työt ja entisistä käsityöläisistä tuli työttömiä, tehdastyöläisiä ja kuluttajia.

Ympäristönsuojelun ja talouden ei olla aina ajateltu sopivan samaan pöytään, mutta osa kestävää kehitystä on myös se, että talouden on pystyttävä tuottamaan tarpeeksi, että ihmisillä on mahdollisuus elää mielekästä elämää. Ympäristön suojeleminen on pohjimmiltaan sen varmistamista, että tämä on mahdollista tulevaisuudessakin. Järjestöt kuten WHO ja YK ovat pyrkineet viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan luomaan ohjelmia, joilla parannetaan sekä ympäristön kuntoa että ihmisten terveyttä.

Ruohonjuuritason ympäristöliikkeen merkitystä on kritisoitu paljon. Joku on saattanut kuulla puhuttavan ”viherpipertämisestä”, joka luultavasti hyväntahtoisesti tulkittuna tarkoittaa sitä, että vaikka vähäpäästöisiin kulkupeleihin siirtyminen ja kasvissyönti ovat kiistatta hyviä keinoja vaikuttaa yksilön ympäristövaikutuksiin, niiden kyky muuttaa suuria linjoja on rajallinen. Kritiikin kärki ei liene siinä, etteikö ympäristöliikettä tarvittaisi tai etteikö se tekisi hyvää. Ainoastaan siitä, että sen pitäisi pystyä herättämään laajempaa keskustelua ja tarjota myös ratkaisuja globaalin mittakaavan ympäristöongelmiin. Suuren mittakaavan ongelmien edessä ihmismieli on taipuvainen omaa näkökulmaa vahvistaviin kehäpäätelmiin ja ongelmien kieltämiseen, koska niiden mittakaava on päätä huimaava.
Kestävän kehityksen sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus on vielä hankalampi pala purtavaksi. Kestävän kehityksen yksi ulottuvuus on ihmisten tasa-arvo. Köyhyys, nälänhätä ja erilaiset sosiaaliset ongelmat kumpuavat usein siitä, että osa ihmisistä on pysyvästi alisteisessa asemassa. Epätasa-arvo johtaa suurempaan kuolleisuuteen köyhillä alueilla. Afrikassa on alueita, joilla väestön elinikäennuste 40-vuotta. Naisten alisteinen asema laskee heidän elinikäennustettaan ja kaventaa heidän mahdollisuuksiaan esimerkiksi ansaita omaa rahaa tai jopa päättää omasta kehostaan. Pohjoimaissa ollaan tasa-arvokehityksessä pitkällä, mutta kehitys ei ole, eikä ole ollut, suoraviivaista. Esimerkiksi sukupuolikiintiöitä arvostellaan siitä syystä, että palkkaamisen perusteena pitäisi olla pätevyys eikä sukupuoli. Sama argumentti käy myös kiintiöiden puolustamiseen.
Antiikin kreikkalaisten ajattelumaailman mukaan ihmiset eivät olleet yksilöitä, vaan kulttuurinsa tuotteita ja edustajia. He perustivat ajatuksen sille, että kaikki ajattelemamme ajatukset on saatu muilta ja että todella omaperäiset ajatukset ovat harvaisia kuin taruolennot. Nykypäivänä olemme länsimaissa tottuneet korostamaan yksilön merkitystä ja olemmekin luoneet yksilöille paljon tapoja, joilla lisätä omaa riippumattomuuttaan ja vapauttaan. Emme ole kuitenkaan täysin poistaneet kulttuurin vaikutusta. Edelleen pätee se, että kun lasket ympäriltäsi viisi ihmistä, joiden kanssa eniten vietät aikaasi, on hyvin todennäköistä, että olette miltei kaikesta kutakuinkin samaa mieltä keskenänne. Kulttuuri luo vaivihkaa viitekehyksen, jonka mukaan hahmotamme maailman ympärillämme ja vaikkemme sitä tiedostaisikaan, moni omaperäinen ajatuksemme ja ainutlaatuinen maaginen kokemuksemme elämästä on kulttuurimme värittämää. Siksi myös kulttuurin kentällä erilaiset ajatukset kilpailevat keskenään vaikutusvallasta, sillä vain sellaisia asioita, joita pidetään kulttuurin piirissä normaaleina, voidaan alkaa suuressa mittakaavassa toteuttaa.

Mitä me voimme tehdä asialle?

Kuten tässä tekstissä jo aikaisemmin mainitaan, että kestävä kehitys on paljon muutakin kuin biojätteen lajittelemista kotona. Meidän on otettava huomioon taloudellinen kestävyys, ekologinen kestävyys sekä sosiaalinen ja kulttuurillinen kestävyys. Nämä kaikki ovat tekemisissä toistensa kanssa keskenään ja kun toista varjellaan toinen saattaa kärsiä. Esimerkkinä vaikka tänä päivänä paljon pinnalla ollut lapsettomuuden kasvu. Monet ajattelevat, etteivät halua tehdä lapsia ympäristön kuormittavuuden takia. Kuten uutisissa on nyt mainittu, että suomen lapsettomuus on uhka Suomen taloudelle. Lapsettomuus saattaa siis säästää jollain tapaa ympäristöä, mutta ei ole taloudellisesti kestävä ajatusmalli. Esimerkkejä vastaavanlaisista tilanteista on paljon, minkä takia ihmiskunta pureutuu liian pieniin paloihin kerralla. Olisi tärkeää miettiä asiaa isompana kokonaisuutena, jonka kautta voit löytää tavan elää kestävän kehityksen näkökulma mielessä.
Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa käytämme uusiutuvat luonnonvarat loppuun maalis-huhtikuun aikana. Kuormitamme ympäristöä siis hyvin rankasti, eikä muutos tapahdu kädenkäänteessä. Palataksemme aikaisempaan: tällä hetkellä maailmassa on paljon kehitysmaita, joissa ihmisten elinikäennuste on 40-vuotta. Ihmisillä siellä on siis hyvin vaatimattomat olot, eikä siellä ole mahdollisuutta elää onnellista elämää. Mistä nämä maat ottavat tai ainakin haluaisivat ottaa mallia? Meistä. Hyvinvoivista länsimaista, joissa kulutustuotteita on saatavilla kaikille. Olemme siis esimerkin voima, jonka takia olisi tärkeää tehdä valintoja kestävän kehityksen takaamiseksi. Ajattelutapa siitä, että muualla niitä muutoksia tulisi tehdä on siis mielestämme hölmöä. Maapallo on meidän kaikkien yhteinen asuinpaikka ja kuormitamme kaikki samoja luonnonvaroja, jotkut enemmän ja jotkut ehkä vähemmän. Ongelma on kuitenkin yhteinen, mikä tarkoittaa vastuun olevan meillä kaikilla. Me, joilla on taloudellisesti asiat hyvällä tolalla on myös helpompaa tehdä vastuullisia valintoja. Ai niin. Me myös kulutamme luontoa enemmän kuin he, joilla sitä vaurautta vähemmän.

Ilmastonmuutos on nykyään paljon pinnalla oleva puheenaihe, jota nostetaan esiin juhlapuheissa ja vastaavanlaisissa tilanteissa. Ilmastonmuutosta on meidän myös hyvin vaikea käsittää täältä Suomesta, koska sen näkyvyys meidän arjessa on hyvin minimaalista. Kaikki meistä on ehkä huomannut, että talvet ovat leudompia ja sää muutenkin hyvin vaihtelevaa verrattuna 2000-luvun alkuun. Me tiedämme sen, jotka olemme eläneet sen ajan lasketellen pulkkamäissä monta kuukautta talvesta. Jouluna oli poikkeuksetta lunta, eikä ollut tietoakaan mustasta joulusta. Nykypäivän lapset eivät tiedä sitä, koska he eivät ole sitä kokeneet. Heille on normaalia, että lumi tulee maahan silloin kuin se on tullaksen, tai sitten sitä ei tule ollen kaan. Esiin nousee sosiaalinen ja kulttuurillinen kestävyys, millä tarkoitamme nyt valistamista näille lapsille. Heidän on hyvä tietää millaisia talvet ovat ennen ollut, mutta ympäristön luonnonvarojen ylikuormittaminen on aiheuttanut muutoksen ilmastossamme. Ymmärrys siitä, että ympäristö pystyy uusiutumaan tietyn verran vuodessa on hyvä esimerkki. Käytämme luonnonvaroja kaikessa arjen askareissamme jokaikinen päivä, minkä takia meidän on myös hyvä pitää huolta ympäristöstämme. Pienistä puroista kasvaa isot joet ja niin edelleen. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi tehdä kaikki valinnat sen kautta, että ympäristömme säästyisi. Silloin kuitenkin, kun pystyt tekemään sen valinnan on se ympäristöllemme hyväksi. Emme pysty esimerkiksi Suomessa ykslöautoilua poistamaan, eikä meidän tarvitsekaan. Kaupungissa voimme kuitenkin miettiä voimmeko kulkea kahden kilometrin matka kävellen, vai onko meidän kuljettava se matka autolla.
Olisi hienoa, että kasvavat nuoret ymmärtäisivät kestävän kehityksen kaikki näkökulmat. Heistä tulee tulevaisuudessa isojen yrityksien päättäjia ja johtajia, jotka voivat omalla tietämyksellään tehdä vastuullisia valintoja.

Pyrkikäämme siis siihen, että teemme vastuullisia valintoja sillä tavalla kuin kykenemme. Opetetaan nuoret ajattelemaan ympäristöä ja kestävää kehitystä, jotta he voivat hyödyntää sitä tulevaisuudessa. Näin emme junnaa paikallaan vaan vastuulliset valinna tulevat näkymään isommin tulevaisuudessa.

LÄHTEET

Landon M. Environment, health and sustaineble developement

Niemelä J, Furman E, Halkka A, Hallanaro E-L, Sorvari S. Ihminen ja Ympäristö. Gaudeamus Helsinki, 2011

http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys#Lähestymistapoja

http://kestavakehitys.fi/etusivu

Tapani Kudjoi ja Miikka Koskinen

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close