Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Mikä hallitsee?



Kirjoittanut: Teemu Petäjistö - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tietynlaiset taipumukset, tavat ja opitut tarpeet seuraavat meitä sukupolvesta ja vuodesta toiseen. Yksi asia joka tuskin koskaan häviää, on se, että aina löytyy kanssaihmisiä, jotka syystä tai toisesta haluavat hallita. Moni haluaa toki hallita elämäänsä ja olla oman elämänsä herra, mutta moni haluaa tehdä niin myös muille. Tällä asialla on kaksi puolta. Millainen ihminen tuon halun takana on ja mitkä ovat hänen motiivinsa? Ja minkälaiset hänen keinonsa ovat.

Hallinta

Ehkäpä yksinkertaisin tapa ajatella hallinnan käsitettä on ajatella ihmiskunnan historian kautta. Nykyinen laajalti käytössä oleva jollain lailla demokratiaan nojaava malli on monimutkainen ja vaikeasti käsitettävä, verrattuna kauan sitten vallinneeseen kuninkaiden, sukujen, yksinvaltiaiden ja päälliköiden aikaan. Itseasiassa olemme tulleet hallintomallissamme niin pitkälle, että sen toimivuus on todellisen uhan alla juuri monimutkaisuuden ja vaikeutensa takia. Yhteiskuntamme hallintorakenne on niin laaja ja monimutkainen, ettemme pysty sitä juurikaan tällä hetkellä parantamaan tai luomaan siihen uutta. Kaikki aikamme menee kahlatessa sen eri tasoilla korjatessa sen toimimattomuuksia.

Valtio

Valtioiden hallinto on monimutkainen asia. Nykyinen systeemi on niin laaja ja monimutkainen, ettemme pysty hallitsemaan omaa elämäämme. Lähtökohtaisesti nykyinen demokraattinen malli haluaisi tuoda hallinnan yksilötasolle, pois diktaattorin käsistä ihmisten haltuun. Mutta koko koneisto on kasvanut niin valtavaksi, että yksittäinen ihminen on ainakin minun mielestäni välillä kuin huokaus tuulessa, vailla isompaa vaikuttamisen mahdollisuutta.

Valtion hallinnassa ei ole kyse vain sinne äänestettyjen ihmisten tavasta hallita ja päättää. Monesti jää huomioimatta, että äänestäessään omaa ehdokastaan, ihminen äänestää myös tämän verkostoa. Tälle ryhmälle tämä ihminen saattaa olla tilivelvollinen ja sen suunnalta saattaa tulla voimakastakin vaikuttamista päätöksentekoon. Paranneltu versio nykyisestä mallista voisi toimiakin, mutta lähtökohtaisesti sen pitäisi olla myös täysin läpinäkyvä. Sitä se ei tällä hetkellä ole. Itseasiassa hyvin kaukana siitä. Hallintaan liittyy aina taho, jota halutaan hallita ja joka haluaa hallita. Kenellä loppujen lopuksi on oikeus hallita ja mitä. Onko nyky-yhteiskunnassa meillä ihmisillä lopulta isommassa kuvassa minkäänlaista vaikutusvaltaa tähän asiaan? Ja jos on, niin mitkä reitit sinne johtavat. Tällä hetkellä tuntuu, että monimutkainen rakenne palvelee juuri niitä, jotka haluavat mahdollisimman vähän muutosta ja tehdä omat toimensa sopivasti piilossa. Monimutkaisuus kääntyy niiden voitoksi, jotka haluavat hallita.

Hallinta Proakatemialla

Litteän rakenteen tiimit toimivat läpinäkyvästi ja yhteisten arvojen pohjalta. Palautetta saa ja pitää antaa. Asioihin voi ja halutaan puuttua, koska tekemistä ohjaa halu ja intohimo. Mutta toki tiimi rakentuu yksilöistä. Jos jollain yksilöllä on tarve hallita ja tehdä niin täysin omista tarpeistaan katsoen, vaikeutuu tiimin toiminta samalla. Mutta tiimitoiminnan läpinäkyvyys on erinomainen tapa pitää toiminta oikeanlaisessa kurssissa. Proakatemian malli ei ole yksinkertainen oppia ja sovittaa ihmisten ajatuksiin, mutta siinä on toimiessaan valtavasti hyviä puolia. Se ei perustu ottamiseen, vaan antamiseen.

Hyvä hallinta

Lähtökohtaisesti sanalla ”hallinta” on minulle negatiivinen merkitys. Hallinta tarkoittaa jollain tavalla rajoittamista ja toisten kontrolloimista. Mutta hallinta ei itsessään ole paha. Hallitsemista ohjaa moraali, sitä tekee ihminen, joka voi vaikuttaa sen luonteeseen. Olemme kulkeneet valtavan matkan hyvää kohti entisestä hallintomallista. Yksinvaltiaiden ja aiemmin hallinneiden tarve ja halu oli kerätä itsellensä varallisuutta, ottaa muilta pois oman halun takia. Nykyinen malli pyrkii lähtökohtaisesti keräämään varoja ja luovuttamaan ne yhteisen hyvän ylläpitoon ja takaisin ihmisille vaikkapa erilaisten palvelujen muodossa. Mutta tässä törmätään jälleen hallinnan eettiseen puoleen. Mitä nuo edellä mainitut asiat tarkoittavat ihmisille?

Kuluttajan hallinta

Kirjassa on erittäin mielenkiintoinen luku kuluttajan osasta kaikessa tässä. Olin hämmästynyt, kuinka kauan kuluttajan toimintaa on tutkittu laajoilla ja monimutkaisillakin tieteellisillä tutkimuksilla ja mihin kerättyä tietoa on käytetty. Tietysti sitä on suurimmalta osin käytetty tuotteiden mainostamiseen ja kulutustarpeiden luomiseen. Tämä on liiketaloudellisestakin näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen asia. Millainen kuluttajan hallinta menee jo liian pitkälle? Toki kerättyä tietoa voitaisiin käyttää myös hyvien asioiden ajamiseen, mutta usein markkinatalouden toimijoilla on käytettävissään suurimmat taloudelliset resurssit kuluttajien ohjaamiseen.

Luulempa, että liian laajan tiedon ja lähes rajattomien resurssien yhdistelmä muokkaa maailmasta homogeenisemman ja isojen tahojen ympärille muodostuvan maailman. Ketjut ja ylikansalliset tuottajat voivat tarvittaessa käyttää niin paljon enemmän resurssejaan ihmisten hallintaan, että maailmasta tulee pikkuhiljaa heidän haluamansa näköinen.

Millerin ja Rosen kirja on mielenkiintoinen, mutta se on kirjoitettu varsin raskaasti ja se ei toivomallani tavalla saanut ajatuksiani liikkeelle.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close