Auttamalla kaikkia maailman ihmisiä, pitämällä kaikki tyytyväisenä, ketään loukkaamatta, onko bisneksellä todella tulevaisuutta? Olen viime aikoina pohtinut omaa jaksamistani sekä tunnollisuuttani paljon, joka varmasti pohjautuu osittain miellyttämisen haluun. Halu näyttää ihmisille, että välittää ja haluaa auttaa, on varmasti sellaisenaan hyviä ominaisuuksia. Onko näille ominaisuuksilla kuitenkaan tilaa yritysmaailmassa? Voiko näitä ominaisuuksia hyödyntää positiivisessa mielessä uusia tuotteita tai palveluita kehiteltäessä. Näitä pohdintoja lähden avaamaan tekstissäni.

Miellyttäminen, este vai hidaste?

Olen huomannut, että miellyttämisen halu rajoittaa monesti tehokasta työskentelyä siinä mielessä, että yrittää pohtia ratkaisua kaikkien, ihan kaikkien näkökulmasta. Tässä ajautuu melko nopeasti tilanteeseen, jossa pyrkii tarjoamaan kaikille kaikkea, mutta ei oikeastaan kellekään mitään. Tällainen pohdinta vie turhaa aikaa ja resursseja sekä kuormittaa.

Uuden innovoinnin tuloksena syntyneen tuotteen markkinoille saattaminen on ollut hyvin pitkäaikainen ja välillä uuvuttavakin prosessi, pois sulkematta sen opettavaisia ja inspiroivia hetkiä. Miten omaa ajatteluaan voisi rajata niin, että hyödyntäisi tämän miellyttämisen tarpeen positiivisella tavalla? Onko kohderyhmän rajaaminen ainoa vaihtoehto, jotta voi keskittyä olennaiseen ja tarjota juuri tälle kohderyhmälle sitä parasta? Toisaalta voisiko tiimin erilaiset persoonat edesauttaa tehokkaamman kokonaisuuden synnyttämisessä? Ehkä ainoa keino saattaa olla se, että lopettaa miellyttämisen…Kysyn paljon kysymyksiä tässäkin tekstissä, sillä nämä kysymykset pyörivät juuri tällä hetkellä mielessä, eikä minulla ole niihin vielä selkeitä vastauksia. Vaikka prosessin aikana on oppinut paljon ja myös kantapään kautta, silti on aina opittavaa ja uskon, että itseään voi myös kehittää tässäkin asiassa.

Mistä miellyttäminen kumpuaa?

Mistä näin suuri miellyttämisen tarve kumpuaa? Onko se mahdollisesti siitä, että etsimme paikkaamme tiimissä ja mikäli meistä tykätään yksilöinä, voimme myös kokea kuuluvamme vahvemmin tiimiin. Yksi ihmisen perustarpeistahan on olla osa jotakin ryhmää ja kokea olevansa osa jotakuta tai jotakin. Kun emme ole varmoja tekemisestämme, kaikki on uutta toiminnan näkökulmasta ja vielä ihmiset ympärillä, joiden kanssa töitä tehdään, ovat uusia tuttavuuksia, en ihmettele, että ideoiden työstäminen vie aikaa ja vaatii myös itsetutkiskelua ja rohkeuden kasvattamista. Tiimioppimisen näkökulmaa, dialogitaitoja ja vertaisjohtajuutta korostetaan Proakatemialla paljon. Välillä näiden ominaisuuksien korostaminen kuitenkin iskoutuu liikaakin opiskelijoiden päähän ja uppoamme välillä miellyttämisen suohon. Kaikkien päätöksien pitää sopia kaikille, kaikkien kanssa on keskusteltava ennen päätöksentekoa, kaikille pitää löytyä sopiva ratkaisu. Entä jos kääntäisimme ajattelun tehokkaampaan näkökulmaan: tarkastelisimme päätöksiä faktojen ja kannattavuuden pohjalta, toimisimme arvojemme ja tavoitteiden mukaan ja valitsisimme tiimiin johtajan, joka puskee tiimin kanssa eteenpäin täyttä höyryä, vaikka se ei kaikkia miellyttäisikään? Millaisia tuloksia tiimi voisivat saada aikaiseksi, kun emme miettisi niin kovasti aina sitä, että ihan jokaista, todellakin aivan jokaista on miellytettävä.

Voitto kotiin

Olen viime aikoina seurannut Diili -ohjelmaa mielenkiinnolla. Diilihän itseasiassa on suora vertauskuva Proakatemian arkeen. Tiimihaasteita, innovointeja, painetilanteita, johtamista, uuden oppimista. Miellyttämisen näkökulmasta Sointu Borg on noussut rytinällä otsikoihin. Sointu on vahva edelläkävijä ja raivasi tiensä Jaajo Linnonmaan kehitysjohtajaksi ohi muiden, kokeneempienkin kilpailijoiden. Sointu olisi toki voinut lähteä miellyttämisen kautta tavoittelemaan voittoa ja varmasti aluksi näin toimikin, mutta epäilemättä voitto ei kuitenkaan olisi hyssyttelemällä tullut. Päämäärätietoinen, sitkeä, rohkea ja avoin asenne veivät Soinnun voittoon ansaitusti. Miellyttämisen sijaan nainen kertoi rohkeasti asioista, joita ei hallitse, mutta on valmis oppimaan ja selviämään haasteista. Hän oli valmis ottamaan vastaan kehittävää palautetta ja otti sen myös tosissaan. Hän oli valmis keskustelemaan asioista ja antamaan muille tilaa. Uskon, että näillä ominaisuuksilla voitto kolahti kyseiseen osoitteeseen. Sointu on räväkkä suustaan, suorapuheinen, ja puhuu avoimesti kohtaamistaan ennakkoluuloista. Haavoittuvaisuuden näyttäminen sekä aitous ovat varmasti kolahtaneet myös tuomaristoon, sillä kuten Sointu haastattelussaan (IL-TV Sensuroimaton Päivärinta 2021) mainitsikin, niin Jaajo on ymmärtänyt mitä saa, sillä Sointu ei ole peitellyt osaamistaan tai osaamattomuuttaan.

”Jos en riitä itsenäni, niin sitten se on heidän häviönsä!” -Sointu Borg (IL-TV Sensuroimaton Päivärinta 2021).

Johtopäätökset

Oma osaamattomuus, kokemattomuus, ulkonäkö tai roisi huumori eivät ole esteenä menestymiselle, mutta niiden peittely, mikäli ne omat omaa itseäsi ovat. Omana itsenään, avoimella mielellä ja rohkealla asenteella voi päästä pitkälle, pitää vain uskaltaa olla tienraivaaja ja kohdata ennakkoluuloja ja näyttää ne vääräksi. Miellyttämällä kaikkia, ei lopulta miellytä ketään.

”Työt loppuu kyllä nopeasti, jos kerrot asiakkaalle totuuksia, mitä he eivät halua kuulla.” (annalunden.fi 2020).

Lähteet:

Annalunden.fi.2020 Älä miellytä asiakastasi. Julkaistu 10.1.2020. Luettu 2.5.2021. Luettavissa: https://www.annalunden.fi/blogi-tyosta/2020/alamiellytaasiakastasi.

IL-TV Sensuroimaton Päivärinta 2021. Videohaastattelu. Katsottu 2.5.2021. Katsottavissa: https://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/a/2cdf5b81-6495-40f9-b560-3b5946ce43f1.

Yle 2017. Ovatko läheisesi tukijoita vai kriitikoita? Tutki lähipiiriäsi - asian tunnistaminen vie elämässä eteenpäin. Luettu: 20.4.2021. Luettavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/05/ovatko-laheisesi-tukijoita-vai-kriitikoita-tutki-lahipiiriasi-asian