Tampere
24 Sep, Friday
10° C

Proakatemian esseepankki

Mieli huijasi minua, olenko sittenkin perfektionisti?



Kirjoittanut: Emilia Kovanen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Lähdin lukemaan perfektionismista ja eksyin itsevarmuuskouluttajan Jevgeni Särjen Elä Paremmin yrityssivuille. Särki kirjoittaa blogitekstissään, että perfektionismi voi olla monenlaista ja kaikki perfektionistit ovat keskenään erilaisia. Se on yksilöllistä. Hän jakaa perfektionismin kolmeen eri luokkaan: vaativuuteen muita kohtaa, vaativuuteen itseään kohtaan ja ympäristöstä tulevaan vaativuuteen.

 

Särki käsittelee myös lapsuutta ja tapaa millä olemme saaneet hyväksyntää nuorina. Hyväksynnän kokeminen on ollut joko liian vaikeasti tavoiteltavissa, tai aivan liian helppoa. Voimme myös ihailla jotakuta niin paljon että haluamme olla kuten toinen, tai toisaalta, voimme torjua jonkun niin rajusti, että haluamme olla hänestä täysin vastakohta. (Elä Paremmin.) Se mitä vaikutteita ja malleja imemme ympäristöstämme, vaikuttaa meihin paljon: ketä ihailemme, ja millaisia emme ainakaan halua olla.

 

Särki mainitsee kirjoituksessaan myös luonteenpiirteet ja pelot. Tietynlainen neuroottisuus ja tunnollisuus voivat liittyä perfektionismiin ja hyväksytyksi tulemiseen. Ihmiselle on tyypillistä välttää kipua, joten saatamme ohjata toimintaamme pelosta käsin. Tällöin perfektionisti on “hallinnassa” ja kontrollissa täydellisen toiminnan avulla ja välttää  pelkojaan. (Elä Paremmin.)

 

Perfektionistinen ihminen voi suojella ja kontrolloida itseään tekemällä paljon töitä ja olemalla jatkuvasti liikkeessä. Mieli kokee asioiden ja elämän kulkevan täydellisesti, vaikka totuus pinnan alla on eri. Yhteisöt rakastavat perfektionisteja, koska tälläiset tekijät sattuvat olemaan yleensä tunnollisia ja luotettavia (Elä Paremmin). Toisenlainen perfektionismi on lamaantumista ja ahdistumista. Koen, että perfektionismi liittyy vahvasti itsensä kohtaamiseen ja näkyvänä olemiseen tietyssä ympäristössä. Esseen tarkoituksena on pohtia ja purkaa omaa lamaantumista vaativuuden näkökulmasta. 

 

Mitä on ollut mielessä?

Olen pohtinut pitkään alkaisinko järjestämään erilaisia tapahtumia matalalla kynnyksellä. 

Huomaan myös olevani todella ankara itselleni. Toistan kysymyksiä päässäni:

  1. Voinko itse alkaa tekemään niitä asioita, joista pidän ja nautin?
  2. Mikä on motiivi kaiken sen takana, että haluan jakaa saamiani kokemuksia ja antaa muille mahdollisuuden kokea samaa?
  3. Perspektiivi. Maailmassa on kamalia haasteita ja ongelmakohtia. Mikä on palvelun tuottama merkitys itselleni, ja riittääkö se?
  4. Onko tämä varmasti sitä, mitä haluan tehdä? Kuinka paljon mielenkiinnon kohteeni tulevat ympäristöstä ja mitä egoni sanoo?

 

Kaiken tämän perusteella olen tullut tulokseen, että vaadin itseltäni aivan liikaa. Enkä todellakaan tiedä mistä se johtuu. En ole uskaltanut vieläkään lähteä yrittämään kunnolla, koska pelkään että jään sokeana jumiin väärän asian tai toiminnan pariin. Kiitos mieli kun omaat näin vilkkaan mielikuvituksen. En ymmärrä mistä paineet tulevat. Koen aiheet itselleni todella tärkeinä ja oleellisina, mutta tiedostan myös sen, että nämä aiheet saavat minut myös pysymään paikoillaan. Mitään ei tapahdu, enkä ole koskaan tarpeeksi tyytyväinen. 

 

Särki käsittelee blogitekstissään myös myönteistä ja haitallista perfektionismia ja käyttää esimerkkinä työntekoa ja sen sopeutumista ympäristöön, kuten aikarajoihin. Haitallinen perfektionismi vaikuttaa siis ympäristöön ja muihin ihmisiin, esimerkiksi tekemättömät työt ja deadlinet. Perfektionismi kasvaa niin laajaksi, että työhön kohdistuva vaativuus räjähtää käsiin. Olen jopa epäillyt omaa tunnollisuuttani, koska se vaihtelee todella paljon. Enkö ole tunnollinen?

 

Yksi projekteistani Proakatmialla on taide, sen tuottaminen ja myyminen. Siihen liittyy vahvasti itseilmaisu, josta olen pitänyt. Olen kokenut tekemiseni projektissa mieluisaksi ja olen nimenomaan harjoitellut siinä keskeneräisyyttä ja näkyväksi tulemista. Kokemukset saavat minut uteliaaksi, koska tekemisen laatu on aivan erilaista verrattuna esim esseiden tekoon tai muihin projekteihin. Sen testaaminen on ollut hauskaa ja minulle erittäin tärkeää. Se on yksi projekteista mikä on tietyllä tapaa onnistunut, koska olen sallinut sen itselleni, pyytänyt siihen apua ja saanut myös paljon kannustusta tiimistä ja sen ulkopuolelta. Tämä on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, miten tekemisen tulee sisältää into ja miellekyys. Miksi minulle on niin vaikeaa nähdä joidenkin asioiden tuottamaa arvoa, jos ne eivät välittömästi sytytä tai tunnu omilta jutuilta? Muistan Tommy Hellstenin joskus puhuneen nuoren naiiviudesta, eli siitä, kuinka haluamme kaiken olevan “kivaa”. Kysymys kuuluu, olenko naiivi ja kuinka tarpeellista on opetella työskentelemään myös sellaisten asioiden parissa, jotka eivät sytytä niin paljon?Ja miksi se on niin haastavaa hellittää ja luoda armollisuutta itseään kohtaan.

 

Suorittaminen

 

Olen myös kaihtanut yhteisössämme paljon suorittaja keskeisiä ihmisiä. Ajoittain on todella haastavaa hyväksyä näkemäänsä, ja uskoa pyyteettömästi siihen, että he voivat hyvin ja osaavat asettaa omat rajansa. Aikomukseni ei todellakaan ole keskittyä siihen mitä muut tekevät, koska fokus on hyvä pitää omassa tekemisessä, mutta siitä kieltämättä koen huolta.

Ymmärrän myös sen, miten olen luonut mieleeni kauhukuvia tekemisestä ja ettei se vahingossakaan ajaudu suorittamiseen. Olen siis pelästynyt suorittamista ja sitä mitä se ihmisissä aiheuttaa, ja halunnut olla täysin vastakohta siitä.

Nytkin huomaan esseetä kirjoittaessani, etten ole siihen tyytyväinen. En ole tyytyväinen faktan laajuuteen, aivan kuin tarvitsisin täydellisen analyysin tilasta ja kaikesta mikä perfektionismia aiheuttaa, ja minkälaista se on minun kohdallani. Tuntuu, että laitan itseäni boxiin, koska kaikki voi olla aivan eri tavalla jo huomenna. On erittäin vaikeaa hyväksyä sitä, että tekstin tarkoitus on olla pohdiskeleva, sekä herättää ajatuksia. Sen ei tarvitse olla täydellinen totuus tilanteestani juuri nyt. Esseiden kanssa olen perfektionisti, koska pidän niitä piilossa koneellani viimeistelyä vailla valmiina. Ja kun palaan viimeistelyyn, tuntuu että aihe on elänyt jo sen verran, että halausin muokata esseetä loputtomiin. Huikeaa, miten oman keskeneräisyyden käsittely voi olla näin yksinkertaista ja konkreettista! Ihan kamalaa.

 

Onko perfektionismi syy omaan edistykseen? Vai vaaditko sinä itseltäsi liikaa että työt jäävät helposti tekemättä? Vai oletko aivan hukassa ja et muuta tee kuin suorita elämää? Oletko edes tarpeeksi motivoitunut?

 

Lähteet:

Jevengi Särki, Elä Paremmin. Julkaistu 3.8.2019. Perfektionismi: syyt, seuraukset ja hoito. Luettu 15.11.2020. https://elaparemmin.fi/blogi/perfektionismi/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close