Kirjoittanut Ida Valtti & Emilia Joki 

Suomen työkyvyttömyyseläkkeistä 53,2% on mielenterveysperusteisia ja vähintään joka viides kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä. (Tilastot.etk.fi) Kuka tahansa meistä voi sairastua mielenterveydelliseen sairauteen, kärsiä uniongelmista, uupumuksesta tai pitkittyneestä stressistä. Erityisesti näiden vaikeiden viimevuosien tuomien haasteiden myötä Suomessa on taas kerran herätty siihen, että todella moni sairastaa ja sairastuu, eikä valtiolla ole varaa tarjota kaikille apua tarvitseville heidän tarvitsemaansa hoitoa.  

Mielenterveyden erilaiset haasteet ovat läsnä meidän arjessamme, halusimme tai emme. Ne tulevat vastaan työpaikoilla ja niin myös täällä Proakatemialla, kuten olemme saaneet huomata. Halusimme kirjoittaa tämän esseen nimenomaan siksi, että me molemmat olemme viimevuosina kärsineet tämän kaltaisista ongelmista ja olleet sairaslomalla opinnoistamme. Haluamme tämän esseen myötä tarkastella tilanteitamme objektiivisesti. Mitä voimme oppia kokemastamme? Miten Proakatemialla on suhtauduttu mielenterveyden haasteisiin, miten tiimeissä meidät on otettu vastaan ja miten voisimme itse jatkossa helpottaa mahdollisesti oloamme työyhteisössä tällaisten tilanteiden sattuessa.  

Mielenterveys näkyy osana työyhteisöä 

Jokaisella yksilöllä on omat tarinansa, haasteensa ja tapansa. Olemme erilaisia, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Mielenterveysongelmia sairastavilla voi olla haasteita sosiaalisissa tilanteissa tai esimerkiksi tavallisen työpäivän rytmittämisessä. Jaksaminen voi olla erilaista, kuin terveillä työkavereilla. Jotkin mielenterveysongelmat oireilevat jaksoissa, jolloin puhutaan hyvistä jaksoista ja huonoista jaksoista. Mitä paremmin yksilö tuntee omat ominaisuutensa, sen helpompaa on omista tarpeista ja toiveista kertoa työkavereille tai Proakatemian yhteydessä tiimitovereille.  

Työelämän hyvinvointia luodaan joka päivä arjessa erilaisin tavoin. Sitä rakennetaan työpaikan kaikilla eri tasoilla: toimivalla työnjaolla ja johtamisella, työpaikan ohjeilla ja normeilla ja arjen käytännöillä. Myös jokainen työntekijä omalla toiminnallaan ja käyttäytymisellään rakentaa työhyvinvointia. Työyhteisössä mielenterveyttä tukee avoin ja keskusteleva työyhteisö ja –ilmapiiri. 

Mitä yksilö voi tehdä oman työhyvinvoinnin edistämiseksi? 

Psykologinen palautuminen on tärkeä osa työhyvinvointia, niin työn aikana kuin vapaa-ajalla. Yhtenä merkkinä hyvästä palautumisesta voidaan pitää sitä, ettei työn kuormitus häiritse jatkuvasti vapaa-aikaa tai ihmissuhteita. (Virtanen, 2021.) Palautumisen ja rentoutumisen ei tulisi olla vain harvoin tapahtuvia lomia tai arjesta erottuvaa hemmottelua, vaan sen olisi oltava jokapäiväistä, jottei syntyisi palautumisvajetta. Pitkittynyt palautumisvaje ja stressi voivat oireilla monin tavoin, vaikkapa unen, muistin tai tunne-elämän ongelmina. Myös epämääräiset tai selityksettömät fyysiset oireet kuten päänsäryt, ruuansulatusvaivat tai flunssakierre voivat kertoa pitkittyneestä stressistä. 

Unta pidetään kaiken palautumisen ja hyvinvoinnin olennaisimpana osana. Sitä seuraa hyvä ravinto ja säännöllinen liikunta. Vähintään kolmena yönä viikossa ilmenevästä unettomuudesta kärsii joka viides aikuinen ja unettomuusoireista kärsivistä 62 % sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä (THL, 2019). Laadukkaaseen ja riittävään uneen panostamalla helpottaa omaa palautumistaan sekä siten työhyvinvointia. Tietenkin huono ja riittämätön uni toimii sitten juuri päinvastoin. 

Noiden kolmen peruspilarin ollessa kunnossa voidaan paneutua tarkemmin psykologiseen palautumiseen. Annika Virtanen esittelee kirjassaan Psykologinen palautuminen (2021) DRAMMA-mallin, jonka on rakennettu 363 sitä aiemmin julkaistun artikkelin perusteella. Mallissa yhdistyvät useat psykologisia tarpeita käsittelevät teoriat sekä psykologisen palautumisen empiirinen tutkimus (Virtanen, 2021).  

DRAMMA koostuu kuudesta palautumiskokemuksesta: 

1. Työstä irrottautuminen (Detachment) 

1. Rentoutuminen (Relaxation) 

1. Omaehtoisuus/autonomia (Autonomy) 

1. Taidonhallinta (Mastery) 

1. Merkityksellisyys (Meaning) 

1. Yhteenkuuluvuus (Affiliation) 

Seuraavaksi avaamme näitä kuutta palautumiskokemusta sekä niiden toteuttamista Proakatemian näkökulmasta: 

Työstä irrottautuminen 

Tässä tapauksessa irrottautumisella tarkoitetaan sitä, ettet tee työtehtäviä tai ajattele niitä, jolloin mielesi vapautuu tekemään jotain aivan muuta. Tämä yleensä helpottaa palautumista poistamalla työssä tuntuvan paineen ja kiireen. Irrottautumista voi vaikeuttaa esimerkiksi vapaa-ajalla tulevat WhatsApp-, Teams- tai sähköposti-ilmoitukset.  

Opiskeluissa monilla työnteon ja vapaa-ajan raja hämärtyy herkemmin kuin töissä. Varsinkin Proakatemialla vallitseva kulttuuri tuntuu olevan pitkien päivien tekeminen ja jatkuvasti saatavilla oleminen, jota tuskin helpotti koronapandemian aikainen etäily. Rajaamalla omaa vapaa-aikaa ja tiimistä irtautumista tarkemmin on palautuminenkin parempaa. Tiimien kannattaisi esimerkiksi luoda sähköisen viestinnän aikataulu ja pelisäännöt, jotta joidenkin tiimin jäsenten olisi helpompi irrottautua opiskeluista. Monilla voi mennä töiden ajatteluun käytetty aika yli myös niiden kiinnostavuuden vuoksi, jolloin ei maltakaan vain lopettaa työskentelyä tai hommien ajattelua. 

Rentoutuminen 

Rentoutuminen on sitä, että teemme jotain, joka ei vaadi meiltä juurikaan psyykkistä tai fyysistä ponnistelua. Rentoutumista ei ole esimerkiksi tehokas lenkki tai somen selailu sohvalla, sillä näissä keho ja mieli eivät pääse rauhoittumaan. Tuo lenkin aktiivisuus on helppo ymmärtää, mutta somen selailun aktiivisuus ei olekaan niin itsestään selvää. Aika usein kumminkin some innostaa tai vaikkapa herättää kielteisiä tunteita. Rentoutumisen puuttuminen arjesta voi laittaa kropan ylikierroksille ja aiheuttaa siten vaikkapa uniongelmia, jotka rapauttavat mielen hyvinvointia.  

Jos huomaat vaikeuksia rentoutua niin kevyt palauttava liikunta luonnossa saattaa auttaa tai rentoutuminen voi sujua helpommin irtautumalla työstä ensin kuormittavammalla liikunnalla. Rentoutumista kannattaisi toteuttaa myös työpäivien aikana riittävillä tauoilla. Toisinaan tauotus tuntuu opiskellessa unohtuvan täysin ja varsinkin tiimityöskentelyssä voi olla vaikea käyttää taukojaan rentoutumiseen. Tauottomuus kuitenkin heikentää työpäivän aikaista palautumista ja tekee työskentelystä tehotonta. 

Omaehtoisuus 

Omaehtoisuus on yksi itseohjautuvuusteorian mukaisista psykologisista perustarpeista (Virtanen, 2021). Palautumisen kannalta on olennaista, että tuntee elävänsä itsensä näköistä elämää ja pystyy vaikuttamaan vapaa-ajan viettotapoihinsa. Yksilön hyvinvointiin vaikuttaa myös se, kuinka hyvin hän kokee sopivansa arvoiltaan yhteisöön, johon kuuluu. Kulttuurin ja arvojen yhtenäisyys vahvistaa autonomian tunnetta. Omaehtoisuuden toteutuminen vaatii omien arvojen ja rajojen tuntemista sekä sitä, että opettelee sanomaan oikeille asioille kyllä ja ei. 

Opiskeluaikoina liikutaan paljon omien arvojen ja arjen hallinnan rajapinnoilla, joka voi olla hyvinkin kuormittavaa, jos ei ole vielä varma siitä miltä oman elämän pitäisikään näyttää. Proakatemialla kannustetaankin hyvin itsetutkiskeluun ja omannäköisen työskentelytavan löytämiseen. Jaksamisen ja palautumisen ongelmia voi syntyä silloin, kun tiimin työskentelytavat tai rajat eivät vastaa yksilön omia. Voi olla vaikeaa poiketa muiden linjasta, jos on ainoa, joka tarvitsee vaikkapa rauhallisen lounastauon yksin. Aika omalle itselle on meille kaikille välttämätöntä (Virtanen, 2021) ja toiset tarvitsevat sitä enemmän, myös työpäivien aikana. Voisi olla kiinnostavaa kokeilla Proakatemialla taukoihin esimerkiksi rauhoittumishuonetta, jossa ei ole ollenkaan keskustelua. 

Taidonhallinta 

Työssä kehittyminen on arkipäiväistä ja odotettua. Yksilöltä odotetaan tietynasteista taidonhallintaa ja kehittymistä. Palautumisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että kokee kehittymisen tai onnistumisen tunteita myös vapaa-ajalla. Taidonhallinnassa on kyse omien tietojen ja taitojen laajentamisesta sekä uudelle altistumisesta (Virtanen, 2021). Itsensä kehittäminen vaatii aktiivisempaa vapaa-aikaa, mutta luo samalla voimavaroja vastapainona työlle. Haastava vapaa-aika on erityisen tärkeää silloin, kun työstä puuttuu kokemus itsensä toteuttamisesta.  

Taidonhallinnan ei tarvitse kumminkaan olla suoraan jonkin taidon kehittämistä, vaan enemmänkin aivojen aktivoimista eri tavoilla kuin aiemmin. Palautumisvaikutuksen voi saavuttaa vaikkapa käymällä kerran kuussa jollain keikalla tai katsomalla laadukkaan elokuvan. Parhaiten taidonhallinta palauttaa, kun saavutetaan flow-tilan tunne ja uppoutuminen johonkin ihan muuhun itseä haastavaan tekemiseen, kuin työhön. Vaikka proakatemialaiset hyödyntävät runsaasti taitojaan ja harrastustaustojaan yritysten tekemisessä, jokaisella olisi hyvä olla jotain ihan omaa opiskeluun liittymätöntä harrastusta, josta saa onnistumisen tunteita ja vastapainoa työskentelylle. Jos teet harrastuksestasi työn, salli itsellesi aikaa jollekin muulle harrastukselle tai jätä jotain osia siitä tietoisesti työn ulkopuolelle. 

Merkityksellisyys 

Sen lisäksi, että tekee omassa elämässään arvojensa näköisiä asioita ja pystyy vaikuttamaan oman vapaa-ajan sisältöön, on tärkeää kokea merkityksellisyyttä. Tunne oman tekemisen merkityksestä vahvistaa yksilön hyvinvointia ja auttaa palautumaan. Ihan arkiset asiatkin voivat luoda merkityksellisyyden kokemuksen, sen ei tarvitse olla mitään ylevää tai maailmaan vaikuttavaa (Virtanen, 2021). Jos omasta aikaa vievästä projektista ei Proakatemialla saa merkityksellisyyden kokemusta, voi palautuminen olla haastavaa. Työn merkityksellisyyttä voi hakea omien päämäärien muistuttamisella tai ihan arkisilla rutiineilla. 

Merkityksen tunnetta voivat tuoda myös ympärillä olevat ihmiset ja heidän auttamisensa. Mikäli opiskelustaan tai työstään ei pysty löytämään merkityksellisyyden tunnetta, sitä on syytä etsiä muusta arkielämästään. Yksi asia, joka tutkitusti lisäsi eniten ihmisten kokemaa merkityksellisyyttä oli perhe (Virtanen, 2021). Koska yksinäisyys ja läheisten sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle jääminen aiheuttaa helposti merkityksettömyyden tunnetta (Virtanen, 2021) olisi Proakatemialla tärkeää, että jokainen muodostaisi edes tiimistään jonkun kanssa läheisemmän suhteen sekä tuntisi olevansa osa porukkaa. 

Yhteenkuuluvuus 

Mielekkäät ja tunnetasolla tyydyttävät ihmissuhteet ovatkin yksi keskeisimmistä tekijöistä hyvän ja merkityksellisen elämän kannalta (Virtanen, 2021). Yhteenkuuluvuus on yksi itseohjautuvuusteorian kolmesta psykologisesta perustarpeesta, jotka luovat motivaatiota ja hyvinvointia. Yksinäisyydellä on kielteinen vaikutus mielenterveyteen ja jopa fyysiseen hyvinvointiin. Yksinäisyyden tunteesta voi kärsiä, vaikka olisi osa isoakin porukkaa tai tiimiä, sillä yhteyden tunteen aikaansaamisessa ratkaisee ihmissuhteiden laatu eikä määrä. Laadukkaissa suhteissa korostuu psykologisen turvallisuuden tunne ja mahdollisuus tulla kohdatuksi omana itsenään. Psykologinen turvallisuus tukee hyvinvointia työyhteisössä ja helpottaa mahdollisen kriisin tullessa. Asioiden käsitteleminen yksin tai tunne siitä, ettei tule kuulluksi on haitallista palautumisen kannalta. 

Yksilön on haastavaa vaikuttaa tähän yhteenkuuluvuuden tunteeseen itsenäisesti. Omia suhdetaitoja kehittämällä kuitenkin panostaa myös omaan hyvinvointiinsa. Proakatemialla on tarjolla paljon tilaisuuksia tuntea itsensä osaksi yhteisöä, mutta jokaisen on ihan itse heittäydyttävä mukaan. Ei tarvitse heilua joka bileiden keskipisteenä tunteakseen yhteyttä, vaan sen voi saavuttaa ihan oman tyylistä toistuvaa yhteistä tekemistä ylläpitämällä. Omaa psykologista hyvinvointia voi parantaa myös Proakatemian ulkopuolisten suhteiden ylläpidolla, kaiken ei tarvitse aina olla aksulaisten yhteistä pöhinää ja välillä on hyvä tuulettaa aivoja muissa ympyröissä. Helpottaa kummasti myös työstä irrottautumista. 

Miten Proakatemialla suhtaudutaan mielenterveyden haasteisiin? 

Kuten aiemmin kerroimme, on molemmilla kokemuksia mielenterveyden kanssa painimisesta opiskeluaikoina eli olemme itse nähneet miten Proakatemialla käsitellään sairaslomia ja jaksamisen haasteita. Työyhteisö suhtautumisella on valtava vaikutus palautumiseen ja toipumiseen. Jo pelkästään uupumiseen puuttuminen ja sellaisen kulttuurin vaaliminen, jossa ei ihannoida kiirettä auttaa hyvään alkuun. Toisinaan tuntuu, että suorittamista sekä pitkiä päiviä pidetään aika normina meillä. Toistuvasti törmää myös tauottomuuteen tai taukojen suunnittelun puutteeseen, mutta tämä tuntuu olevan hyvin tilannekohtaista. Yli tunnin kestäviin kokouksiin tai kokoontumisiin tulisi palautumisen kannalta sisällyttää vähintään yksi tauko (Virtanen, 2021). Kroonisen kiireen ei pitäisi olla normaali tila. Uupumiseen suhtaudutaan kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella, sitten kun siihen pisteeseen on jo ajauduttu. 

Proakatemialla sairaslomia käsitellään toimivalla tavalla. Yksilölle mahdollistetaan hyvin joustavasti kuormituksen keventäminen ja takaisin sairaslomalta paluu portaittain. Usein toistuvat sairaslomat johtuvat nollasta sataan tyyppisestä toteutuksesta niiden suhteen eli siitä että olet joko täysin sairaslomalla tai teet työsi täysaikaisesti. Tämä ei jätä tilaa tarkastella sitä, miksi kuormitus alun perin syntyi ja yksilö saattaa yrittää pinnistellä liiallisesti ennen kuin kuormitus on siinä pisteessä, ettei työn tekeminen vaan enää luonnistu. Täytyy olla sairas, jotta voi jäädä sairaslomalle ja keventämisen mahdollisuutta ei välttämättä tarjota ollenkaan. Proakatemialla kuitenkin nähdään, että yksilön palautumista haastavasta mielenterveyden tilanteesta tukee parhaiten toiminnan tarkastelu ja sen perusteella tehty ratkaisu tehtävien suorittamisesta yksilön voimavarojen mukaan. Toisinaan tämä voi tietenkin tarkoittaa ihan täysin sairaslomalla olemista jonkin aikaa, mutta paluu tehdään kevennetysti. Tiimeille luodaan jo alunalkaen arvopohjaa siitä, ettei sairaslomia tarvitse ottaa absoluuttisesti. 

Kaiken tehokkaan tekemisen ja sen ihannoinnin ohella voisi olla hyvä tarkastella työhyvinvointia ja yksilöiden jaksamista kestävämmästä näkökulmasta. Tämä sama toimii sitten tulevaisuuden työelämässä, ja mahdollisesti tulevina esimiehinä meidän on hyvä tarkastella yksilöiden jaksamista työpaikalla. On hyvä miettiä jo etukäteen, miten toimitaan, jos joku sairastuu esimerkiksi mielenterveysongelmiin. Miten yksilöiden mielenterveyshaasteet otetaan huomioon ihan jokapäiväisessä työpaikan arjessa? Entä jääkö sairastunut kovin yksin ja putoaa tiimistä esimerkiksi pidemmän sairaslomansa vuoksi? 

Proakatemialla tunnutaan hieman edelleen kompastumaan vanhoihin kankeisiin tapoihin, jossa perinteisestä työskentelytavasta poikkeavat yksilöt saattavat voida huonosti, sillä venyvät jatkuvasti omien äärirajojensa ulkopuolelle. Tiimeissä olisi hyvä kannustaa avoimeen keskskusteluun ja siihen, ettei sairastunutta jätettäisi yksin. Oman kokemuksemme mukaan joissain tiimeissä sairastuneen vastuulle on jäänyt kaikki yhteydenpito tiimiin, mikä on mielenterveyden haasteiden edessä aika raskas taakka kantaa. Paluu tiimin arkeen pitkän sairasloman jälkeen on oma haasteensa, varsinkin jos tiimin ja sairastuneen välinen kommunikaatio on ollut varsin vajavaista. Olisiko tiimien BL:ien esimerkiksi hyvä miettiä jo etukäteen, miten toimitaan, jos sairastapauksia tulee? Tai ajoissa sopia käytännöistä tällaisen tilanteen sattuessa?  

Lopuksi 

Nähtäväksi jää, miten arkeen palaaminen sairastelun jälkeen onnistuu. Sairastuneella sekä myös tiimillä on varmasti omat paineensa ja haasteensa uuden yhteisen sävelen löytämiseksi. Olettamuksia ja “mitähän tuolle uskaltaa nyt sanoa”- ajatuksia kannattaisi välttää ja suosia mieluummin kohteliasta kysymistä ja avointa keskustelua. Näin vältytään tunteelta, että toinen osapuoli kokisi olevansa ulkopuolella tiimistä. Sairastuneen vastuulla on tietysti ennaltaehkäistä mahdollisia uusia alamäkiä tutkimalla, minkälainen työskentely sopii hänelle parhaiten. Näin tiimin kanssa on helpompi kommunikoida ja sopia mahdollisista järjestelyistä, jotta tehokas työskentely olisi jokaiselle mahdollista. Ei kannata sitkeästi vain kestää, kunnes taas on loma, vaan pyrkiä ihan arjessa löytämään itselleen sopivat keinot ja tavat, jotka tukevat arjessa palautumista, ylläpitävät hyvää mielenterveyttä ja samalla tukevat inhimillisiä kohtaamisia ja hyvinvointia työyhteisössä. 

Lähteet: 

Virtanen, A. 2021. Psykologinen palautuminen. Jyväskylä: Tuuma-kustannus. 

THL. 2019. Uni. Verkkosivu. Viitattu 6.8.2022. https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/uni 

Tilastot. ETK. Fi. https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK 

Pietikäinen, A. 2009. Joustava mieli. Porvoo: WS Bookwell Oy