Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Metsittyneen mietteitä



Kirjoittanut: Krista Tikkanen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Ikigai. Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain
Garcia, H. & Miralles, F.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mennyt viikonloppu oli aurinkoinen ja happirikas. Ihana ulkoilukeli, joka kutsui minua metsittymään. Elokuun viimeiset päivät paistoivat lämpimästi, kun vedin ulkovaatteet päälle ja suuntasin salaisille sienipaikoilleni. Ilokseni, siellä ei minun lisäkseni ollut kukaan muu käynyt, joten vahveron keltaista mattoa riitti kerättäväksi. Siinä poimiessani pohdin kuinka, onnistumiset ovat olennainen osa sienestämistä, lannistumista ei tapahdu ja lapsenomainen ilo säilyy, kun uusia sieniä löytyy sammalten peitosta. Ajatukset harhailivat yrittäjyyteen ja sen mukanaan tuomiin onnistumisiin, niistä pitäisi osata nauttia ja niitä olisi hyvä myös juhlistaa tiimin kesken. Kipinän syksyn alkaessa muistuttelimme mieliimme, että onnistumisia ei ole juuri juhlittu ja tähän kaipaamme muutosta. Nyt kun olemme läsnä sekä saamme tiimiyrityksemme kunnolla käyntiin ja sille päivittäiset rutiinit luotua.

Yhteiset onnistumiset ovat tärkeitä, niistä hyvä fiilis tekemiseen kumpuaa ja ne ruokkivat uusia onnistumisia. Väitän, että ne myös pehmentävät vastoinkäymisiä, jotka tuntuvat toki kurjilta. Mutta niistä selviää, hyvin usein palauttelemalla mieleen edelliset onnistumiset. Miten me silloin toimimme, ja mitä siitä opimme? Kuinka voimme toistaa tuon aikaisemman, tässä nykyisessä tekemisessämme, jalostaen sitä paremmaksi? Pajassamme joku nosti esiin, että mikä on epäonnistumisen ja virheen ero? Onko virheen merkki sellainen, jos asiaa toistetaan muuttamatta mitään? Kun taas epäonnistumiseksi luokitellaan se että, päätät yrittää uudelleen, mutta tekemällä jotain toisin ja siitä huolimatta et pääse puusta pitkälle. Olen ihmisenä sellainen, että teen tehokkaasti hommia asioiden eteen ja mikäli lopputulema ei tuota minulle toivottua tulosta, petyn ja lannistun helposti. Onneksi tiimiimme kuuluu ihmisiä, jotka osaavat tarkastella asiaa siltäkin kannalta, että mitä hyvää tässä oli sekä missä asioissa onnistuimme ja kuinka voimme kehittyä jatkossa? Nämä ihmiset ja asioiden yhteinen läpikäynti auttaa epäonnistumisten käsittelyssä ja positiivisten asioiden näkemisessä pettymyksen keskellä. Usein pieni irtiotto, motorola tiimikaverin kanssa ja asioiden uudelleen jäsentely muuttaa asennoitumistani positiivisempaan suuntaan.

Kuuntelin kesäloman aikana kirjan Ikigai; pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Kirja kertoi siitä, että jokainen Oginawan saarella Ogimin kylässä asuva, kulkee yhdessä oman tekemisen ilon eli ikigainsa kanssa (Garcia & Miralles 2020). Tiimimme aloitus on ollut täynnä asiaa ensimmäisten viikkojen osalta ja huomaan taas kuinka väsynyt olen päivän jälkeen, kun olen käyttänyt päätäni aktiiviseen ajatteluun. Pieni hetki rauhoittumista iltaisin sekä latautuminen viikonloppuisin on erityisen tärkeää, jotta puhti riittää koko syksyn. Positiivisuus lähtee omasta hyvästä olosta, ja se tarttuu myös muihin ympärillä oleviin. Siksi on tärkeää laittaa itsensä välillä kaiken muun edelle ja huolehtia siitä, että positiivisuus varannot pysyvät hyvällä tasolla.

Ogimiä kutsutaan 100-vuotiaiden kyläksi, sillä siellä asuu poikkeuksellisen paljon pitkäikäisiä ihmisiä. Nuorekkaana vanhenemisen taitoon liittyy päivittäinen liikunta, eivätkä asukkaat jää eläkkeelle lainkaan. Itselleni tuntuu kaukaa haetulta, ettei eläköityisi lainkaan, sillä länsimaiseen tapaan kuuluu eläkkeelle jäänti, ikään kuin, palkkiona tehdystä työstä.

Ogimin kylässä asukkaat ovat myös yhteisöllistä kansaa ja heidän mottonsa on kohdella jokaista ihmistä kuin veljeään (Garcia & Miralles 2020). Kipinä valitsi tälle alkavalle syksylle yksilöiden hyvinvoinnista vastaavan HR: n, sillä viime kevät osoittautui yllättävän rankaksi etäopiskelun vuoksi. Keväällä oli vaikea reagoida tiimikavereiden väsymykseen ruutujen toiselta puolelta, sillä itselläkin riitti tekemistä melkoisesti pysyäkseen tiiviissä opiskelutahdissa mukana. Nyt haluamme kiinnittää tuohon asiaan erityistä huomiota. Jokainen meistä on tärkeä osa tätä tiimiyritystä ja arjessa jaksamiseen on hyvä tarjota kättä, mikäli näyttää siltä että, joku meistä alkaa vajota kiireen keskellä.

Ogimin asukkaat kiinnittävät huomiota ravintoonsa, joka pitää sisällään pääosin oman puutarhan kasviksia, antioksidantteja sisältävää Oginawan sitruunaa sekä vihreää morinha teetä. He eivät käytä sokeria lainkaan, suosivat matala kalorista ravintoa ja mielenkiintoista on että, he lopettavat ruokailun vatsansa ollessa 80 prosenttisesti täynnä (Garcia & Miralles 2020). Kunpa oppisin tuohon, enkä ahmisi silmilläni lautasta täyttäessäni, ehkä silloin energiaa vapautuisi tasaisemmin lounaan jälkeisiä askareita suorittaessa.

Ogimin asukkaat ovat ihailtavan pyyteettömiä auttaessaan yhteisöä sekä yksilöitä, ja sellaisessa yhteisössä on varmasti levollista elää kohti seuraavaa juhlapäivää. Sillä yksi heidän sääntönsä on hoitaa itsensä kuntoon seuraaviin syntymäpäiviin mennessä, he sanovat että, vierivä kivi ei sammaloidu (Garcia & Miralles 2020). Tuohon suuntaan olemme Kipinällä menossa, toisista ja itsestä huolehtiminen, kohti yhteistä päämäärää, olkoon se sitten yhdessä asetettu tavoite tai seuraavat Kipinän syntymäpäivä juhlat.

Nyt kun syksy tuli, koulu ja kiireet alkoivat, viikonloppujen rauhoittumisrytmi on taas löydyttävä. Hyvinvointi lähtee pienistä asioista; hyvästä ravinnosta, liikkumisesta, levosta ja ulkoilmasta. Kirjassa kehotetaan ottamaan rauhallisesti, sillä kiire heikentää elämänlaatua, olemaan kiitollinen ja menemään luotoon (Garcia & Miralles 2020). Metsässä ollessani inspiroiduin ja mietin, kuinka tärkeää on ottaa aikaa itselle, nauttia hiljaisuudesta sekä niistä onnenhetkistä, joita tämä sienisyksy minulle myös ravinnon muodossa tarjoilee. Kiire ei elämässäni lopu, mutta ainakin viikonloput voin pyhittää rauhoittumiselle, hyvälle ruoalle ja läheisille ihmisille, joista jokaisesta saan olla kiitollinen.

Elämällä hetkessä, murehtimatta niin paljon mennyttä tai tulevaa, saavutan varmasti balanssini tässäkin syksyssä.

Lähde:

Garcia, H & Miralles, F. 2020. Ikigai: pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Gummerus. Äänikirja.

Photo by Casey Horner on Unsplash

 

Kommentit
  • Santeri Simonen

    Tässä oli monia todella hyviä pointteja ja pidin siitä miten Ikigai on linkitetty Meidän tiimiimme, Kipinään. Proakatemia on ympäristönä sellainen, että se ajaa ihmisen melkoiseen orvanpyörään melko helposti. On projekteja, tiimitehtäviä, paliksia, yhteisön tapahtumia ja niiden järjestämistä, esseitä ja kaikkea mahdollista muuta tehtävänä ja tarjolla. Kalenteri täyttyy uskomattoman nopeasti. Itsekin huomasin tämän kun aloitimme opiskelut ja tyhjässä kalenterissa olikin asiaa yhtäkkiä aika hyvin. Meiltä ei kuitenkaan vaadita mitään mahdottomia, itsehän me tätä oman tiimimme tarinaa kirjoitamme. Jos vielä tuppaa olemaan taipumusta, että tykkää hustlauksesta tai on tottunut siihen, tällöin siihen on myös helppo ajautua. Se käy kuitenkin pidemmän päälle raskaaksi ja tärkeintä olisi varmaan tiimillekin keskittyä rakentamaan hyvä arki ja hyvät rutiinit, välillä voidaan sitten painaa kaasua 120%. Pidetään itse itsestämme ja toinen toisistamme huolta erityisesti tässä uudessa ajassa ja jatketaan tiimin rakentamista. Kiitos Krista näistä ajatuksista.

    23.9.2021
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close