Tampere
10 May, Monday
5° C

Proakatemian esseepankki

Merkityksellisen työn metsästys



Kirjoittanut: Outi Kattelus - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Merkityksellisen työn kaava
Rosa Nenonen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Wordikin v****ilee mulle. Ajattelin tulla kirjoittamaan esseen siitä, miten en vielä tiedä mitä haluan tehdä isona. Ja avatessani Wordin, yläpalkissa lukee ”Kerro, mitä haluat tehdä”. Tämä ”kriiseilyni” johtuu osittain ympäristön paineista ja jatkuvasta kyselystä, että mitä nyt sitten haluan tehdä. Kyselyä tulee sukulaisilta, ystäviltä ja työkavereita. Kysymys ei yhtään haittaisi, jos tietäisin mitä haluaisin tehdä. Silloinhan asiasta kertoisi mielellään. Mutta kun en tiedä. Osittain tämä saattaa johtua siitä, että tuntuu, että tiimissämme Evisionissa ihmiset alkavat löytämään omia paikkojaan ja suuntaamaan opintojaan ja toimintaansa niille suunnille. Mutta itse en edes tiedä mihin suuntaisin opintojani, urapolusta puhumattakaan. Minulla on opintoja jäljellä vielä 1,5 vuotta, joten vaikka aikaa vielä on niin kyllä se alkaa käydä myös vähiin.

 

Olen ollut ikuinen opiskelija. Laskin, että 12 vuotta sitten päästyäni ylioppilaaksi olen opiskellut 10 vuotta ja vuoden olen ollut armeijassa. Eli tuohon 12 vuoteen mahtuu vain yksi vuosi, kun olen käynyt ainoastaan töissä. Noista 12 vuodesta olen ollut 5 vuotta päätoimisesti töissä, mutta silloinkin olen opiskellut neljä vuotta sivutoimisesti, yhtenä vuonna opiskeleen jopa kahta tutkintoa samanaikaisesti. Toivottavasti näillä opiskeluilla jo löytyisi se, mitä haluan tehdä.

 

Jo paljon ennen kuin aloitin opiskelun Proakatemialla, halusin yrittäjäksi. Nykyään en ole enää varma edes siitä. Olenko valmis uhraamaan ”koko elämäni” siihen, että voin työllistää itse itseni ja mahdollisesti myös muita? Tällä hetkellä en sitä tekisi. Nyt haluan vain turvallisesti töihin, säännöllisen kuukausipalkan ja vuosilomat. Mutta, riittääkö se? Ei todellakaan! Haluan myös tehdä sellaista työtä, jolla on merkitystä minulle, mutta myös muille.

 

Nenonen (2020) kertoo teoksessaan Merkityksellisen työn kaava, että vuonna 2017 on tehty markkinatutkimus, jossa tutkittiin muun muassa sitä, olivatko työntekijät aidosti motivoituneita työstään. Tällaisia työntekijöitä löytyi kyllä, mutta vain 13%. (Nenonen 2020, Merkityksellinen työ – mitä ja miksi?) Oma kysymykseni kuuluukin, miten itse tulen tulevaisuudessa pääsemään tuohon valiojoukkoon? Se, että on hyvä asema ja palkka, eivät myöskään takaa sitä, että työ olisi mielekästä (Nenonen 2020, Merkityksellinen työ – mitä ja miksi?). Täytyy siis lähteä tavoittelemaan jotain enemmän ja mennä syvemmälle itseen.

 

Mistä merkityksellisyys kuitenkaan syntyy? Se tarkoittaa sitä, että on mahdollisuus toteuttaa itseään. Tällöin täytyy olla tiedossa, millaiset arvot ovat ja pystyä tekemään työtä, jossa pystyy käyttämään myös intohimoaan ja vahvuuksiaan. Merkityksellisyyden kokemukseen vaikuttaa myös se, että kokee voivansa vaikuttaa maailmaan. Täytyy pystyä tekemään jotain hyvää omalla tekemisellään. Tällä ei tarkoiteta sitä, että kaikkien pitäisi pystyä pelastamaan maailma, vaan sitä, että työllämme on positiivinen vaikutus. Tärkeintä onkin tietää, miksi tekee sitä mitä tekee. (Nenonen 2020, Työ, ura vai merkityksellinen työ.) Koen varhaiskasvatuksen opettajana, että sen työn kautta minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa maailmaan. Vaikutuspiirini kautta on kulkenut kymmeniä perheitä, jotka toivottavasti näkevät työni vähintään yhtä merkityksellisenä kuin minäkin. Siitä huolimatta, se ei ole ollut riittävästi. Nenosen (2020) teokseen perehdyttyäni täytyneekin todeta, että minulla ei ole ollut mahdollisuutta toteuttaa itseäni arvojen, intohimojen ja vahvuuksien kautta.

 

Mikä Varhaiskasvatuksen opettajan työssä on sitten mennyt pieleen? Ainakin se, että en jaksa puhua jatkuvasti ja olla ihmisten ympäröimänä. Nautin enemmän työstä, jota voin tehdä omassa rauhassani siten, että keskittymiseeni ei tule häiriöitä kymmenen sekunnin välein kuten aikaisemmassa työssäni. Tuntuu hassulta, että tajusin tämän vasta Nenosen (2020) kirjan luettuani. Olen jossain aivojeni sopukoissa tiedostanut sen, mutta nyt osaan vasta kunnolla sanoittaa sen, että ”vika” ei ole ollut lapsissa, vaan en jaksa tehdä koko päivää töitä myöskään aikuisten kanssa, vaikka he olisivat työkavereitani, eivät asiakkaitani. En kuitenkaan halua tehdä töitä yksin, vaan palaverit, lounas- ja kahvihetket ovat se, mitä kaipaan. Nenonen (2020, Oma tarina) oli tullut sellaiseen päätelmään, että hän puolestaan haluaa tehdä töitä yhdessä muiden kanssa. Se aukaisi myös omat aivoni tälle asialle.

 

Miten tästä sitten eteenpäin? Olen aina ollut melko intuitiivinen päätöksentekijä asiassa kuin asiassa. En välttämättä ole miettinyt esimerkiksi ammattia valitessani, mikä sopisi minulle vaan sitä, mikä voisi olla mukavaa. Jatkossa täytyy ottaa pohdintoihin enemmän mukaan tietoista ajattelua, mikäli siten tulisi tehtyä viisaampia ratkaisuja. Intuitiota en aio hylätä edelleenkään, mutta ehkäpä päätöksen tekemiseen voisi käyttää enemmän aikaa esimerkiksi miettien, voinko käyttää työssä vahvuuksiani tai olenko jatkuvalla epämukavuusalueella, joka kuormittaa päiviä omalla tavallaan. Täytyy myös kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaisten asioiden tekemisestä nautin. Ehkä se avaa jonkin merkityksellisyyden oven myös minulle.

 

Oman merkityksellisen työn etsiminen siis jatkuu yhä edelleen, mutta teoksen ansiosta olen kuitenkin saanut rajattua paljon töitä pois ja näin vältän toivottavasti tulevat sudenkuopat oman unelma-ammattini etsinnöissä. Teoksen ansiosta kaivoin myös erään yritysideani mieleni sopukoista ja jään miettimään, mitä jos…

 

 

 

LÄHTEET

Nenonen, R. 2020. Merkityksellisen työn kaava. E-kirja. Helsinki: Gummerus

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close