Mentalisaatio tiimityöskentelyn tukena

Tiimityöskentely on eräänlaista taidetta, jossa taustoiltaan ja persooniltaan erilaiset ihmistet pääsevät työskentelemään yhteisen päämäärän eteen. Jokaisella ryhmän jäsenellä on oma, ainutlaatuinen tapa hahmottaa asioita ja yhteentörmäyksiltä harvemmin vältytään kun erilaiset näkökulmat ja mielipiteet kohtaavat. Näitä erimielisyyksiä ja mahdollisia konfliktitilanteita ajatellen, on hyödyllistä ottaa tarkasteluun oma toiminta ja ajattelutapa näissä tilanteissa. Ristiriita- ja ylipäätään vuorovaikutustilanteisiin kannattaa valjastaa kaveriksi mentalisaatiokyky, joka tarkoittaa Pajulon ym. (2015, 1052) kirjoittaman Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä -nimisen artikkelin mukaan  ”yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta”. Hyvä mentalisaatiokyky auttaa säätelemään omia tunnetiloja, luo vakautta ihmissuhteisiin ja edistää hyvää ryhmänsisäistä kommunikaatiota (Pajulo ym. 2015, 1050).

Pajulo ym. (2015, 1050) kertoo varhaisvaiheen vuorovaikutuskokemusten olevan ratkaisevan tärkeitä mentalisaation kehittymisessä. Erilaisista ihmisistä koostuvan tiimin jäsenillä on siis luonnollisesti erilaiset valmiudet ja kyvyt mentalisaatioon. Kyky voi kuitenkin myös vahvistua myöhempien hyvien ihmissuhteiden ja tarkasti suunnatun hoidon avulla Pajulo ym. (2015, 1052) korostaa. Mentalisaatiota vahvistavien ajattelu- ja työtapojen soveltaminen laajemmin myös muun muassa kouluihin, johtajakoulutuksiin, työyhteisöihin ja kansainvälisten konfliktien ratkaisumalleihin olisi Pajulon ym. (2015, 1050) mielestä perusteltua. Mentalisaatiosta saa artikkelin perusteella kuvan hyödyllisenä mielen taitona, jota voi soveltaa oikeastaan jokaiseen tilanteeseen jossa ollaan vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Erityisen hyödyllisenä näen mentalisaatiokyvyn hyödyntämisen haastavissa vuorovaikutustilanteissa, joissa kysytään myös hyviä hermoja ja Pajulon ym. (2015, 1054) mukaan mentalisaatiolle ominainen havainnoiva pohdinta ja kyky eläytyä toisten kokemuksiin on huomattavasti vaikeampaa, jos omia voimakkaita tunteita ei hallitse riittävästi. Mentalisaatio on siis haastavampaa jos omiin tunnetaitoihin ei ole vielä tullut tietoisesti tutustuttua.

Henkilökemiat eivät aina kohtaa, eikä toisen tapa toimia aina miellytä itseä ja se on luonnollista. Yksi tiimin jäsen voi olla valmis hiomaan pieniä yksityiskohtia tunti tolkulla kun toinen taas keskittyisi mielummin isoihin linjoihin ja jättäisi pilkkujen viilaamisen vähemmälle. Eräs tiimin jäsen aikatauluttaa viikkonsa lähes minuuttien tarkkuudella toisen tehdessä asioita fiiliksen mukaan vuorokauden ajoista riippumatta. Toisille ryhmässä kelpaa palautettavaksi vain täydellinen työ ja toisille taas valmis ja palautettu työ on yhtä kuin täydellinen. Aina ei ole mahdollista jakaa tehtäviä omien vahvuuksien ja toiveiden mukaan, joten kompromisseja on tehtävä. Tapa jolla ristiriitatilanteissa toimitaan määrittää kuitenkin pitkälti sitä, mikä on ryhmän tulevaisuus ja saavutetaanko yhteiset päämäärät.

Mielipiteiden vaihtelu ja eräänlainen kiihtynyt ”faktatennis” jostain asiasta jättää harvemmin hyvän mielen keskustelun kaikille osapuolille, vaikka tyydyttävään lopputulokseen päästäisiinkin. En itse koe kovin hedelmällisenä keskustelua, jossa jonkun osapuolen agendana on vain ”voittaa” keskustelu, vaikka itsekin toki sorrun tähän joskus. Mentalisaatiokyky vähentää Pajulon ym. (2015, 1050) mukaan konfliktien aiheuttamaa stressiä ja traumatisoivaan vaikutusta. Jokainen reagoi erilaisissa tilanteissa omalla tavallaan ja omat toimintatavat esimerkiksi riitatilanteissa on hyvä tunnistaa. Siinä missä yksi korottaa ääntään, toinen menee toinen täysin lukkoon, kolmas ottaa sovittelijan roolin ja neljäs poistuu paikalta. Miten sinä käyttäydyt vihaisena, turhautuneena tai esimerkiksi loukkaantuneena?

Mentalisaatio on siis yksilön kyky, jolla voi nähdäkseni olla suurikin merkitys konfliktitilanteen etenemiselle. ”Mentalisaatio merkitsee halua ja kykyä huomioida mielen tiloja niin itsessä kuin toisissa: tunteita, ajatuksia, kuvitelmia, uskomuksia ja aikomuksia.” (Pajulo ym. 2015, 1050). Kesken kiivaankin argumentoinnin voi mielessään koittaa pysähtyä pohtimaan sitä, kuinka turhautunut itse on juuri nyt ja samalla antaa ajatus sille, että toinen osapuoli on todennäköisesti vähintäänkin yhtä turhautunut. ”Vaikeissa ja ristiriitaisissa ihmisten välisissä tilanteissa mentalisaatio auttaa pysähtymään ja miettimään toisen ihmisen perspektiiviä samaan tilanteeseen.” Mentalisaatio parantaa myös kykyä säädellä omia tunnetiloja ja rauhoittaa itseään ja luo sitä kautta joustavuutta ja vakautta ihmissuhteisiin. (Pajulo ym. 2015, 1051.) Uskon, että kyky mentalisaatioon voi vähentää houkutusta ylilyönteihin konfliktitilanteissa. Pajulon ym. (2015, 1050) kirjoittaa mentalisaation olevan myös kykyä arvostaa tällaista pohdintaa riippumatta siitä, että varmuudella ei voi koskaan tietää toisen ihmisen todellista kokemusta.

Tiimitoiminnassa tavoitteita ei aina saavuteta tai matkan varrella voi tulla takapakkia. Näissä tilanteissa on inhimillistä, että tiimin jäseniä harmittaa ja aletaan etsimään epäonnistumiselle erilaisia selityksiä. Ihmisille onkin tyypillistä yrittää löytää itselle rationaalinen selitys myös sellaisille tapahtumille, joille yksiselitteistä syytä ei välttämättä ole olemassakaan. Pajulon ym. (2015, 1055) mukaan mentalisoimattomat yhteisöt perustuvat yksin pärjäämisen vaatimukselle ja luovat otolliset olosuhteet esimerkiksi kiusaamiselle. Mentalisoimattoman tiimin jäsenet saattaisivat siis vastoinkäymisen sattuessa esimerkiksi keskittyä toisten syyttelyyn ja yksilötasolla oman nahan pelastamiseen. Pajulon ym. (2015, 1055) kuvaa, että hyvin toimivissa ja mentalisoivissa yhteisöissä epävarmuuden sietäminen, nöyryys, virheiden tunnustaminen ja tunnistaminen sekä anteeksi pyytäminen taas ovat arvostettavia piirteitä. Jos projekti sattuukin menemään penkin alle ja tunteet ovat pinnassa, kannattaa hengitellä syvään ja antaa hetki aikaa mentalisaatiolle. Todennäköisesti jokainen tiimin jäsen on pettynyt ja pohtii mahdollista epäonnistumista mielessään omalla tavallaan. Tilanne tai tapahtuma voi olla hyvä käydä läpi tiimin kesken vasta sitten, kun isoin pettymys on hälvennyt ja ajatukset kulkevat kirkkaammin. Sormilla osoittelu ei hyödytä ketään, vaan tärkeämpää on käydä rehellistä dialogia tapahtuneesta mentalisaatiokykyä hyödyntäen.

Mentalisaatiota tarvitaan mielestäni myös päivittäisissä ja neutraaleissa tilanteissa. Käsitän mentalisaation sen huomioimisena, että toinen tulkitsee kuulemaansa ja näkemäänsä eri näkökulmasta käsin. Mentalisaatiokykyisen ryhmän jäsenten vuorovaikutukselle on ominaista uteiliaisuus, kuunteleminen, eri näkökulmien pohdinta, joustavuus ja leikkisyys (Pajulo ym. 2015, 1055). Avainasemassa tuleekin mielestäni olla selkeä kommunikoiminen ja ylipäätään eri asioista ääneen puhuminen. Pajulon ym. (2015, 1051) mukaan hyvä mentalisaatiokyky parantaa todennäköisyyttä tulla ymmärretyksi ja ymmärtää toista ihmistä.  Ei siis riitä, että tiimin jäsenet pyörittelevät mielessään mahdollisia vaihtoehtoja muiden jäsenten ajatuksista. Tiimin jäsenten vastuulla on pitää huolta siitä, että jäsenten ajatukset ja ideat tulevat kuulluksi ja tämä on huomattavasti helpompaa turvallisessa tiimissä, jonka jäsenillä on mentalisaatiokykyä. Yksinkertaistetusti ajatellen tiimin mentalistaatiokyky edesauttaa turvallisuutta tiimin sisälla ja turvallisuus taas on yksi luovuuden elinehto. Muun muassa tästä syystä jokainen tiimi tarvitsee mentalisaatiokykyisiä jäseniä.

Lähteet

Pajulo, M., Salo, S., & Pyykkönen, N. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim.