”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote” – Aki Hintsa

Kyseinen lausahdus tuli minua vastaan Instagramissa ja muistan kuinka jäin tuijottamaan sitä. Kesä on ollut todella kiireinen ja tuntuu, että olen taas sortunut elämään sitä kuuluisaa ”sit kun” – elämää. Monena viikkona olen miettinyt, että kun olen tehnyt tämän homman tai selvinnyt tästä työviikosta rentoudun, käyn salilla tai otan muuten itselleni vapaa-aikaa. Olen elellyt aikamoisessa sumussa enkä oikein ajatellut asiaa ennen tätä. Mutta eihän tässä mitään järkeä ole. Kyseinen lausahdus sai minun ajattelemaan arkea ja miettimään mihin minulla taas kerran on kiire ja mihin minä tällä kaikella suorittamisella ja työnteolla pyrin? Mitä siellä tunnelin päässä oikein on? Pienen mietinnän jälkeen totesin, että siellä on sitä ihan samaa arkea kuin tähänkin asti. Elämää.

Viime vuosien aikana olen huomannut, että hommat ei tekemällä lopu, joten sen ”sit kun nää on tehty” – ajattelun vois lopettaa ihan kokonaan. Välillä se on onnistunutkin, mutta nyt olen sortunut siihen taas. Näiden pohdintojen jälkeen päätin etsiä käsiini myös Aki Hintsan kirjan Voittamisen anatomia ja selvittää josko sieltä löytyisi lisää oivalluksia. Ja löytyihän sieltä. Tähän esseen alkuun haluan esitellä Hintsan kehittämän menestyksen ympyrän, jonka tavoitteena on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantaminen. Tämän jälkeen käyn läpi muutamia kolahduksia eri menestyksen ympyrän osa-alueista.

Menestyksen ympyrä

Maailman terveysjärjestö WHO on vuonna 1948 määritellyt, että terveys on täydellisen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Se ei siis ole vain sairauksien puuttumista. Tästä syystä Hintsan mukaan ei lääkärin työnkään pitäisi olla vain sairauksien hoitamista. Hänen mielestään lääketieteen pitäisi pystyä auttamaan ihmisiä luomaan vahva terveyden ja hyvinvoinnin perusta ja näin auttaa ihmisiä selviytymään huomenna paremmin kuin tänään. Näiden ajatuksien siivittämänä Hintsa on luonut menestyksen ympyrän, jossa hän pilkkoo ison kokonaistavoitteen – hyvinvoinnin – kuuteen osa-alueeseen: yleiseen terveyteen, biomekaniikkaan, fyysiseen aktiivisuuteen, ravintoon, lepoon ja henkiseen energiaan.

Hänen perusoletuksensa on, että kun jokainen näistä osa-alueista on riittävällä tasolla, ihmisen hyvinvointi lisääntyy. Toisaalta kaikki osa-alueet ovat riippuvaisia toisistaan. Ongelmat yhdelläkin osa-alueella voivat johtaa terveyden romahtamiseen.  Hintsan mukaan hyvinvointi ei siis ole osiensa summa vaan tulo ja hän vertaakin hyvinvointia kuudesta osasta rakennettuun pyörään: jos yksi osa pettää, ei pyörä enää pyöri kunnolla. (Hintsa 2015, 70-73.)

Kuva: Menestyksen ympyrä / Circle of Succes

Menestyksen ympyrän keskellä on core – ydin. Ydin on Hintsan tapa hahmottaa ihmisen minuus eli eräänlainen henkinen profiili. Oman ytimen tunteminen tarkoittaa Hintsan mukaan itsensä, tavoitteidensa ja motiiviensa perinpohjaista tuntemista. Ytimen hahmottaminen auttaa päätöksenteossa ja samalla se on myös motivaation alkulähde. Ydin muodostuu vastauksista kolmeen kysymykseen:

• Tiedätkö, kuka olet?
• Tiedätkö, mitä haluat?
• Hallitsetko omaa elämääsi?

Itsensä tuntemisen merkityksen Hintsan metodissa voi kiteyttää seuraavaan ajatusketjuun:

• Vain motivoitunut ihminen pystyy muuttamaan edes pieniä asioita elämässään pysyvästi.
• Aito motivaatio ei koskaan tule ulkoa vaan lähtee aina ihmisestä itsestään.
• Jotta voi motivoitua aidosti, pitää tietää, mitä oikeasti haluaa.
• Jotta tietäisi mitä haluaa, on tunnettava itsensä ja perusarvonsa.
• Jotta voi tavoitella haluamaansa, pitää itse kontrolloida elämäänsä.

(Hintsa 2015, 96.)

Itsetuntemus on Hintsan mukaan ainoa mahdollinen lähtöruutu kohti parempaa hyvinvointia. Ilman sitä motivaatio on häilyvä. Hintsan metodi toimii sisältä ulospäin ja ytimestä siirrytään ympyrän kehälle. Mielestäni omalla kohdallani on vielä liian aikaista alkaa keskittymään ulkokehällä oleviin seikkoihin, sillä mielestäni homma ontuu vähän corea myöten. Core eli ydin muodostuu vastauksista kolmeen kysymykseen, joista viimeinen on ”Hallitsetko omaa elämääsi?”. Välillä tuntuu, että en hallitse, vaan sitä hallitsee koulu ja työ. Kirjassaan Hintsa antaa esimerkin töihinsä hukkuvasta naisesta, joka on viimeisen puoli vuotta vain tyhjentänyt akkujaan, mutta ei lainkaan ladannut niitä. Ei riittävästi unta, ei sosiaalista elämää, ei omaa aikaa. Oma tilanteeni ei onneksi ole lähelläkään tuota, mutta joulukuussa voisi olla, jos en olisi nyt ottanut itse otetta omasta kalenteristani ja päättänyt ottaa sinne enemmän aikaa itselleni ja hyvinvoinnilleni. Haluan uskoa lausahdukseen, että menestys on hyvinvoinnin sivutuote ja että kyllä se kova työ palkitaan, eikä sen tarvitse tapahtua hyvinvoinnin kustannuksella. (Hintsa 2015, 103.) Haluan myös ajatella asiaa niin, että mitä väliä sillä menestymisellä enää on, jos terveys on mennyttä. Mitä ihanaa siinä viikon lomassa on, jos olet aivan poikki etkä jaksa fyysisesti etkä henkisesti tehdä yhtään mitään? Hintsa avasi kirjassaan yhtäkin tapausta, jossa kiireinen liikemies vie perheensä muutaman kerran vuodessa luksuslomalle viettämään laatuaikaa. Tähän Hintsa kommentoi, että ei meillä ole mitään laatuaikaa, meillä on vain aikaa.

Oivallukset ulkokehältä

Nyt kun olette päässeet vähän kärryille siitä, mikä on menestyksen ympyrä. Päästään seuraavaksi käsittelemään kahta osa-aluetta ympyrän ulkokehältä tarkemmin, joihin perehtyessäni koin suurimmat oivallukseni. Miten niin yksinkertaisen kuuloisilla asioilla, kuten unella ja kauppaan kävelyllä voikin olla niin suuri merkitys meidän hyvinvointiimme.

Uni 

”Hintsa oli yrittänyt selittää, että vastaanotolle tulleen amerikkalaisen toimitusjohtajan pitäisi nukkua noin kahdeksan tuntia yössä tavaksi tulleen viiden tunnin sijaan. – – Ellei hän sitten ole jonkinlainen geenimutantti.”

Hintsan mukaan liian vähäisellä unella on välittömiä vaikutuksia muun muassa ihmisen suorituskykyyn, ruokahaluun sekä vastustuskykyyn ja näiden kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jos ihminen nukkuu vain kuusi tuntia yössä kahden viikon ajan, hänen suorituskykynsä laskee samalle tasolle kuin jos hän olisi ollut vuorokauden nukkumatta. Tämä puolestaan vastaa noin 0,8 promillen humalatilan suoritus- ja havainnointikykyä.

Eräässä tutkimuksessa univajeelle altistetut koehenkilöt puolestaan söivät enemmän ja valitsivat rasvaisempia ja hiilihydraattipitoisimpia ruokia kuin henkilöt ketkä olivat nukkuneet riittävästi. Mitä vähemmän siis nukkuu, sitä todennäköisemmin myös lihoo ja näin altistuu ylipainon tuomille terveyshaitoille. Hintsa vielä tarkentaa, että kyse ei ole siitä, että pidempään valvoessa syö enemmän, vaan siitä että univaje vaikuttaa ruokahalua sääteleviin hormoneihin.

Lisäksi pitkään kestänyt univaje lisää kroonisten sairauksien kuten liikalihavuuden, sydänsairauksien, diabeteksen ja joidenkin syöpäsairauksien riskiä. Esimerkiksi jatkuvasti 5-6 tuntia yössä nukkuvien riski sairastua kakkostyypin diabetekseen kasvaa 28%. Liian vähäinen nukkuminen alentaa myös vastustuskykyä. Alle seitsemän tuntia yössä nukkuvat sairastuvat virukselle altistettaessa flunssaan lähes kolme kertaa todennäköisemmin kuin riittävästi nukkuvat.(Hintsa 2015, 109.)

Mielestäni nämä ovat aika herätteleviä esimerkkejä unen tärkeydestä. Omassa arjessani olen aina priorisoinut riittävän unen etusijalle, mutta olen aina ajatellut sitä vain oman vireystilani kautta. En ole aiemmin esimerkiksi tiennyt, että riittävällä unella on vaikutusta vastustuskykyyn.

Fyysinen aktiivisuus

”Jos et ehdi treenaamaan, älä treenaa, Hintsa sanoi.”

Hikoilua ja hengästymistä aiheuttavasta liikunnasta on kiistatonta hyötyä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, mutta kaikista tärkein liikunnan tuoma hyöty tulee muualta: päivittäisestä, aktiivisesta elämäntavasta ja perusliikunnasta. Hintsan mukaan perusliikunta on kauppaan kävelemistä, portaiden kiipeämistä ja töihin pyöräilyä. Tutkimukset osoittavat, että 8 000 – 10 000 askelta päivän aikana riittää tuomaan merkittäviä terveyshyötyjä ilman hikiliikuntaakin. Ja vaikka urheilisi joka päivä, se ei korvaa perusliikuntaa – aktiivisuutta ja liikkeellä pysymistä. Esimerkin tästä osoittaa uusimmat tutkimukset, joiden mukaan voidaan väittää, että urheilua harrastamaton, mutta koko päivän jaloillaan oleva, paikasta toiseen kävelevä myymäläapulainen viettää terveellisempää elämää kuin viidesti viikossa tunnin urheileva, mutta toimistotyössä istuva henkilö.

Tämä toimistotyössä istuva henkilö voi kuitenkin pienillä asioilla vaikuttaa päivän aktiivisuuteen, jolla on vuositasolla iso merkitys. Hintsa avaa esimerkin: jos korvaa kolme tuntia istumisesta seisomisella, palaa yhdessä päivässä noin 120 kilokaloria enemmän. Viidesti viikossa tehtynä se tarkoittaa noin 600 kilokalorin lisäkulutusta ja vuodessa yhtä paljon kuin 10 maratonia.

Ihmiskeho on uskomaton suoriutuja. Se selviytyy pitkään huonolla ravinnolla, liian vähällä unella ja kestää haitallisia ympäristötekijöitä, mutta on silläkin rajansa (Hintsa 2015, 99). Tämä essee olkoon siis hyvä muistutus meille kaikille, että omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ei tarvita ihmeitä. Unella ja arkiaktiivisuudella voidaan vaikuttaa merkittävästi omaan hyvinvointiin. Siihen ei tarvita vippaskonsteja, kuntokuureja tai super kuuluisia kuntosaliohjelmia. Nukkumalla 8 tuntia ja menemällä kävellen töihin, ottaa jo ison askeleen kohti paremmin voivaa itseä.