Tampere
16 Jan, Saturday
-10° C

Proakatemian esseepankki

Menestymisen tarve



Kirjoittanut: Esa Ekholm - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Menestymisen tarve

Pohdiskeleva essee yrittäjyyden luonteesta, menestymisestä ja suorituspakosta koronan aikaan

Kun selaa kirjoja taloudesta ja johtajuudesta, tulee monissa esiin sanat voitto, menestys ja tulos. On oppaita siitä, miten olla tehokkaampi, käyttää aika paremmin, tehdä parempaa tulosta vähemmässä ajassa, tehdä enemmän rahaa. Monet sellaisetkin teokset, jotka eivät päällepäin näytä keskittyvän pelkästään menestymiseen, sisältävät kuitenkin ajatuksen menestyksestä. Näin menestyt yrittäjänä. 12 vinkkiä parempaan työntekoon.

Yrittäjyyteen liitettävistä avainsanoista yksi isoimmista on monen mielestä menestys – tai ainakin pyrkimys menestykseen. Siihen itse yrittäjyys sananakin tuntuu viittaavan. Yritetään menestyä. Toisaalta jos pohditaan etymologisesti, on sanassa toisaalta hieman suomalaisempi paino kuin esimerkiksi sanassa liikemies (joka toki nyky-yhteiskunnassa kuulostaa ummehtuneelta ja vanhoja rakenteita toistavalta). Joka tapauksessa menestys ja yrittäjyys liitetään vahvasti yhteen. Ei mene kauaa googlata kymmentä eri artikkelia, jotka kertovat miten menestyä yrittäjänä.

Mutta onko menestyminen itseisarvo? Onko yrityksen pakko menestyä? Onko menestyminen onnistumisen merkki? Onko yritys lunastanut paikkansa yhteiskunnassa, kun se on menestynyt? Ja toisaalta, mitä menestys edes on?

Mika Niemi Kauppalehden blogissa kirjoitti oivaltavasti siitä, että omaa menestystä pohtiessamme mietimme lähtökohtia onnelliseen elämään, kun taas jonkun muun menestystä arvioidessamme näemme sen enemmän materiaalisella tasolla, rahan ja vallan kautta. Tämä sama teema toistui itse asiassa muidenkin käsityksissä henkilökohtaisesta menestyksestä: menestys oli kirjoittajalle sitä, että pystyi elämään ja rakentamaan merkityksellistä (työ)elämää. Mistä sitten tulee tämä ”muualta tuleva” paine menestyä ja suorittaa? Jos tiedämme, että menestys omasta mielestämme määrittyy enemmän henkisten arvojen kanssa, miksi niin moni yrittäjä haluaa koko ajan tehdä enemmän, paremmin ja tehokkaammin? Miksi luemme niin paljon oppaita menestyksekkäämmästä elämästä?

Toisaalta myös pitää pohtia menestystä myös toisesta näkökulmasta. Teoksessa Unelmaduunarin tilipäivä (Rämö, Valtari) todetaan, että Suomessa kyseisellä sanalla on nihkeä kaiku; menestys on ikään kuin joku likainen asia, jonka eteen tehdään uhrauksia. Menestyksestä ei oikeastaan saa ääneen monissa konteksteissa haaveilla. Siihen liitetään monien ajatuksissa myös vahvasti kärsimys; menestys tulee raskaan työn, kolhujen ja kärsimyksen kautta ja vain silloin, jos silloinkaan, on ansaittua. Tämä ajattelu taas nivoutuu yhteen meille monelle tutun sanan, suoritusyhteiskunnan, kanssa. Näiden kahden kesken pitäisikin suorittaa jonkinlainen erottelu.

Suoritusyhteiskunta tuntuu olevan koko ajan enemmän niin terminä kuin käytännön tasolla elämässämme jatkuvasti enemmän läsnä. Pikaisen etsimisen tuloksella en löytänyt varsinaista alkuperää koko sanalle, mutta puhetta siitä silti on jatkuvasti. Kun pitäisi suorittaa ja menestyä paitsi työelämässä, myös parisuhteessa, vanhempana, hyvänä vapaa-ajan harrastajana, jopa nukkujana. Hyvinvoinnistakin on tullut monessa asiassa mitattava määre, vaikka sen tarkoitus on juuri päinvastainen.

Tarve suorittaa tulee vahvasti esiin myös monen yrittäjän ajatuksissa. Yrittäjän tulee tehdä pitkä lista asioita menestyäkseen. Suurin osa alussa mainitsemistani oppaista ja kirjoista perustuu ajatukselle siitä, että menestys on juuri tätä ”maallisen menestyksen” mittaamista: materialistista, rahallista ja voittamista. Tällaisia ajatuksia kohdennetaan erityisesti aloittaville yrityksille – täytyyhän yrityksen tuottaa, jotta siitä olisi hyötyä. Yhteiskunta palkitsee ahkeruudesta ja siihen ajatukseen on helppo vaipua. Kun arvoja yritykselle ja itselle ei ole määritetty, voi helposti sairastua tautiin nimeltä suorittaminen, jossa elämää ja työtä ohjaa enemmän pakonomaisuus kuin oma tahto. Ihmisellä (tai yrittäjällä) on epämukava olla, mutta tekeminen helpottaa tunnetta hetkellisesti. Taustalla voi piillä pelko siitä kuuluisasta epäonnistumisesta ja siihen liittyvästä häpeästä.

Joillekin yksilöille tällaisen menestymisen tavoittelu sopii ja on jopa luontaista, eikä siinä ole mitään väärää. Ongelma tulee siinä, kun menestyksestä tulee se ainoa tavoiteltava asia eikä yksilö enää edes tunnista, mistä tarve menestyä – tai suorittaa menestymistä – tulee. Pitäisikö siis yrittäjyydessä puhuttaessa ottaa myös enemmän muita aspekteja huomioon – tai brändätä kenties koko menestys –sana uudelleen? Monia aloittelevia yrittäjiä pelottaa lähteä kokeilemaan yrittämistä, koska siihen liittyy pelko epäonnistumisesta. Tarvitsemme kuitenkin uusia yrityksiä niin materialistisesti, yhteiskunnallisesti kuin henkisesti ja kulttuurillisestikin.

Varsinkin näin kansainvälisen kriisin aikaan monen ihmisen arvot ja koko elämä ovat kokeneet kokonaisvaltaisen kuperkeikan. Kun iso osa yrityksistä – ja sen kautta materialistisesta menestyksestä – kärsii, on moni yksilö kovan itsetutkiskelun ja murheen äärellä. Onkin ollut mielenkiintoista huomata, miten kriisin sivutuotteena on tullut inhimillisyys ja yhteisöllisyys. Kun ei enää välttämättä pysty tekemään tulosta ja rahaa, voi joutua miettimään korvaavia tehtäviä ja miettimään sitä, kuinka paljon ajatus menestyksestä ja suorittamisesta on ollut oman identiteetin määritelmä – ja toisaalta, miten itselleen juuri nyt voisi brändätä koko menestymisen uudelleen.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close