Strategia-käsitettä ei voi valitettavasti määritellä yksiselitteisesti, koska strategiaa voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta. Liikeyritykset – kuten muutkin organisaatiot – koostuvat aina kolmesta pääelementistä: teknologiasta, taloudesta ja ihmisistä. Toiminnan johtaminen edellyttää, että nämä kaikki on hallinnassa ja vuorovaikutuksessa keskenään. Strategista johtamista ja ajattelua on jo pitkään hallinnut iso kahtiajako strategian suunnitteluun ja strategian toteutukseen. Tämä jako jo itsessään voi tuhota menestymisen mahdollisuuden, ja lisäksi strategista johtamista käsitellään usein hyvin mekaanisesti. Useasti on sanottu, että strategioita on helppo suunnitella mutta vaikea toteuttaa. Tällöin oletamme, että strategia on vain suunnittelua ja suunnitelma. Samalla lyömme strategialle teoreettisen leiman ja ajattelemme, että käytäntö on jotain aivan muuta.

Tärkeimmäksi syyksi strategisen johtamisen muuntamiselle ja laajentamiselle menestyksen timantti -käsite nostaa sen tosiasian, että monet ihmiset ja organisaatiot ovat pettyneet strategiatyöskentelynsä tuloksiin.

Menestyksen timantti -käsitteen määrittely

Menestyksen timantti koostuu neljästä pääsärmästä: strategiasta, johtamisesta, osaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Nämä neljä edellä mainittua särmää selittävät yleispätevästi erilaisten organisaatioiden menestystä. Käytännössä menestystekijöitä niin kuin timantin särmiäkin on luonnollisesti valtava määrä. Ne muodostavat keskenään jopa hierarkkisen ja keskinäisiä riippuvuussuhteita käsittävän verkon. Keskeisten menestystekijöiden rajaaminen neljään tärkeimpään voi tuoda käsitteellisiä haasteita sille, että asiat ymmärrettäisiin edes suunnilleen samalla tavalla.

Strategian juuret menestystekijänä juontavat pitkälle historiaamme. Oiva esimerkki on Marsalkka Mannerheim, jonka strategiataitoja on pidetty olennaisena tekijänä Suomen selviytymisessä itsenäisenä.

Johtaminen eli management, sen alkuperäinen merkitys on laaja: kysymys on liikkeenjohtotieteestä eli kaikista oppisuunnista, opeista ja taidoista, joiden avulla organisaatioita ja ihmisiä johdetaan. Kaikkien organisaatioiden toiminnassa on aina kolme elementtiä: teknologia, talous ja ihmiset. Niiden sisältö ja painoarvo luonnollisesti vaihtelevat, mutta ne kaikki on johtamisessa otettava huomioon. Helpointa on mieltää tärkeimmäksi johtamisen alueeksi ihmisten johtaminen. Naiivia on kuitenkin ajatella, että organisaation tavoitteet voitaisiin saavuttaa pelkällä ihmisten johtamisella, ilman hyvää teknologian ja talouden johtamista.

Tuskin on juhlapuhetta, jossa ei korostettaisi osaamisen merkitystä. Myös osaamisen yhteyteen on iskostunut johtaminen-termi, joka tässäkin on varsin harhaanjohtava käännös management-termistä. Ensisijaisesti kuitenkaan osaamista ei johdeta, vaan osaamista hankitaan, käytetään hyväksi, ylläpidetään, kehitetään ja uudistetaan. Osaamisen ympärille on rakennettu valtava määrä teorioita, joissa eritellään kykyjen, taitojen, pätevyyksien ja kyvykkyyksien kaltaisia käsitteitä. Usein tällaiset teorian erittelyt pikemminkin hämmentävät kuin selkiyttävät sitä, mistä osaamisessa on kysymys.

Vuorovaikutus on menestyksen timantin neljästä tärkeimmästä särmästä kaikkein uusin. Kehitystä ovat vauhdittaneet muutokset ympäristössä, yrityksissä ja yksilöissä. Makrotekijöille hyvä viitekehys ja muistisääntö on PESTE: poliittiset, ekonomiset, sosiaaliset, teknologiset ja ekologiset ympäristötekijät. Poliittinen ympäristö on yhä vuorovaikutteisempi, katsotaan asiaa sitten maailmanlaajuisesti, Euroopan näkökulmasta tai ainoastaan Suomen kannalta.

Maapallon valtiot ovat yhä riippuvaisempia toisistaan, poliittiset muutokset ja selkkaukset vaikuttavat moniin maihin, tieto leviää hetkessä maailmanlaajuisesti, terrorismi vaikuttaa yhä laaja-alaisemmin. Kuitenkin sosiaaliset tekijät vaikuttavat myös. Maahanmuutto lisääntyy, sekoittaa kulttuureja ja muokkaa uusia sosiaalisuhteita; sosiaalinen media mahdollistaa nopean ja laajan tiedonsiirron ja vaikuttaa arvoihin ja asenteisiin, demokratia- ja tasa-arvovaatimukset voimistuvat yhä useammissa valtioissa.

Vuorovaikutussuhteita siis muodostuu niin ihmisten, organisaatioiden kuin asioiden välillä. Koska ihminen on mukana useimmissa vuorovaikutussuhteissa, kuudentena alueena on olennaista tarkastella yksilön henkilökohtaisia vuorovaikutustaitoja.

Puhumme nykyisin paljon suhteista ja verkostoista. Ne ovat tärkeitä menestyksekkäälle toiminnalle, mutta ne ovat ennen kaikkea resursseja, ja vuorovaikutus on se tuotos, joka ratkaisee lopullisen menestyksen.

Lähteet:

Kamensky Mika – Menestyksen timantti