Tämän kertainen essee jatkaa teemaa edellisistä ja liittyy myös menestykseen, joka on parhaillaan seurausta kutsumuksesta. Tarkastellaan menestystä voimavarojen ja tavoitteiden näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että menestys on tavallaan kuin jotakin kiiltävää tai kaunista, jota kaikki tavoittelevat. Mitä menestyminen edellyttää voimavarojen tai tavoitteiden kulmasta? Miten minun pitää toimia saavuttaakseni tavoitteeni? Hyviä kysymyksiä, mistä Proakatemialla niin kuin eri elämän tilanteissakin usein keskustellaan tiimikavereiden, työkavereiden tai ystävien kesken kenties vertaillen. Oli kyseisenä hetkenä sitten paja tai saunan lauteet lauantai-iltana, on aiheesta aina mukava yleisellä tasolla veistellä. Useimmiten siitä puhuminen herättää paljon tunteita. Tilanne saattaa muistuttaa unelmointia, ”että ai vitsit olis joskus hienoa, kun olis menestynyt”, vahvaa uhoamista, ”että sitten kun minä olen saavuttanut tuon ja tuon” tai rauhallista hymähtelyä ”näette sitten myöhemmin”, mutta tavallaan kaikki tavoitteiden lomassa. Toisille menestyminen saattaa olla jopa yksi elämää ohjaavista arvoista. Kukin tavallaan, mutta aina on yhtä monta näkökulmaa, mikä luokitellaan menestykseksi, kuin on tulkitsijaakin. Miten sinä olet pohtinut ja näet asian?

Podcastit osana ajattelua ja oivaltamista

Olen viimeisen vuoden aikana kuunnellut kirjojen lisäksi runsaasti podcastejä. Ne ovat helpompi ja lyhyempi vaihtoehto jäsennellä ja saada uutta ajateltavaa arjen kiireessä verrattuna kirjoihin. Aina silloin tällöin liikkuessani paikasta toiseen olen kuunnellut podcastejä Spotifysta. Mm. Jari Sarasvuon monologeja, jotka ovat aikanaan tulleet ulos Yle puheen radiokanavalta. Osaavatpa olla välillä melkoisen mielenkiintoisia. Jollain tavalla pidän Jarin tyylistä tarkastella ja havainnoida eri teemoja näkökulmista hyvin omaperäisellä tavalla. Lisäksi hänestä kuulee, että taustatöitä ja lähteitä on kahlattu runsaasti. Eivät hänen ajatusmallinsa varmasti sovi kaikille, mutta itse oivallan usein jotakin uutta tai saan vanhasta tutusta asiasta aivopähkinän tarkastella sitä uudella tavalla. Kaikkea kuulemaani en tietenkään osta, mutta hänen tyylinsä esittää asioita on hyvä. Esitystyylillä on ainakin minulle hurjasti merkitystä, joko se saa minut ajattelemaan tai sitten ei. Pitemmittä puheitta päivän agendaan tavoitteet ja voimavarat.

Matka menestykseen aloitetaan siivouksella

Aloittaaksesi matkasi kohti menestystä kannattaa hommat aloittaa siivouksella tilanteesta huolimatta. Voit voida hyvin ollen silti jumissa tavoitteiden tai ajatustesi kanssa, tai kenties olet nukkunut pidempään huonosti tai saatat olla jo todella hukassa ja uupunut. Kun korttitalosi huojuu tai on jo kaatunut, on turha asettaa heti uusia kovempia tavoitteita. Jos olet vähänkin sisäisesti epäuskoinen, välinpitämätön, voimaton tai aloitekyvytön, silloin on aloitettava siivoamalla ja kirkastamalla tilanne. (Sarasvuo 2013.) Mieti vertauskuvaa, kuinka mielelläsi alat laittamaan ruokaa keittiössäsi, jonka tiskivuori muistuttaa hallitsematonta kaaosta tai sinun tulisi aloittaa uusi mielenkiintoinen projekti, mutta työpöytäsi pursuaa keskeneräisiä ja selvittämättömiä töitä. Miten on mahdollista ajatella kirkkaasti tai luoda selkeää toimintastrategia, jos pakkasi on aivan sekaisin? Vastaus on ei mitenkään, mikäli tavoitteesi on onnistua.

Liian usein tavoitteita ohjaa ajatusmalli, että asetetaan ensin kirkas tavoite, joka sitten pilkotaan pienemmiksi osatavoitteiksi, aletaan hommiin ja onnistuminen on taattu.  Ei, se ei valitettavasti toimi niin, jos tavoitteena on kestäviä tuloksia, vaikka jotkut niin kiven kovaa muuta väittävätkin. Tavoitteiden asettaminen ei toimi käsitteistä kohti konkretiaa. Tosiasiassa tavoitteet tulee asettaa arjesta kohti käsitteitä. Oli kyse sitten niin henkilökohtaisesta kuin yritystenkin tavoitteista. (Sarasvuo 2013.) Kuvittele omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteeksesi uudenvuoden lupaus aloittaa kuntosalilla käyminen ja tavoitellen tuloksena jälleen kesäkuntoa. Miksi sitten sinun lisäksesi silti ylivoimaisesti suurin osa saman tavoitteen asettaneista epäonnistuu ja tavoite kuolee ennen helmikuun taitetta?

Sarasvuo (2013) pohtii asiaa niin, että aina ensin tulisi saavuttaa kirkkaus, keskittyminen ja rauha. Yhdenlainen harmonia, joka on seurausta siivouksen lopputuloksesta, rehellisestä tilannekuvasta. Kaikki lähtee siis arjesta, todennäköisyyksistä ja todellisuudesta, eikä niin ikään täydellisyydestä tai periaatteista. Voit tarkastella aikaisempaa esimerkkiä, oliko se realistinen silloisella arkirytmilläsi, oliko tavoittelemasi todennäköisyydet puolellasi vai oliko siinä kyse vain täydellisyyden tavoittelusta, koska niinhän muutkin olivat ilmoittaneet tavoitteekseen. Sama esimerkki pätee tämän päivän vanhanaikaisiin yritysjohtajiin ja jopa omaan tiimiini. Ei ymmärretä tai haluta ymmärtää sitä, mikä on tärkeää. Rehellinen tilannekuva ohitetaan ja mennään suoraan hyvältä kuulostaviin tavoitteisiin. Tekemisestä puuttuu kärsivällisyys ja pohja. Silloin kun kokonaisuus on epäselvä, on kiireestä huolimatta erittäin tärkeää tehdä aikaa suunnittelulle ja tilanteen kirkastamiselle. Ratkaisevassa osassa matkalla onnistumisessa, ja saavuttaakseen niin henkilökohtaisen tavoitteen kuin yhteisen määränpään, on suunnittelu. Matkaa voidaan jatkaa vain sieltä, missä olemme nyt.

Kutsumus voi muuttua myös kiroukseksi

Vaikka tavoitteet olisi asetettu edellä mainitulla tavalla rehellisen tilannekuvan pohjalta realistisesti, on niiden mahdollista muuttua kärsimykseksi tai jopa kantajalleen kiroukseksi. Parhaimmillaan energia on kykyä ammentaa ja kohdentaa sen hetkisiä voimavaroja viisaasti niin, että tekemisestä ja haasteista syntyy kestävää hyvinvointia. Tavallaan hyvinvoinnilla tarkoitetaan myös sitä, että vapaa-ajalla saavutetaan riittävää palautumista suhteessa tapahtuneeseen kuormitukseen. Mikäli palautumista laiminlyödään pitkiä aikoja, siitä voi seurata tavoitteen muuttuminen ennemminkin taakaksi kuin kutsumukseksi. Merkityksellisyys tekemisestä haihtuu ja tavoiteltu menestys muuttuu kärsimykseksi. Kyseessä on eräänlainen energiayhtälö, joka on yksinkertaisuudessaan voimavarat suhteessa omasta tekemisestä syntyvään vastukseen. Kutsumuksellinen työ ei ole käytännössä mahdollista, jos sen tekijällä ei ole energiaa. Lisäksi on oltava merkityksellinen tehtävä, joka kehittää, jossa saat olla itsenäinen ja sillä on oltava omia tarpeita suurempi merkitys. (Sarasvuo 2013.)

Meidän on ymmärrettävä, että elämässä kuljemme merkityksellisen tekemisen puitteissa kolmella eri vyöhykkeellä. On mukavuusalue, jossa ihmisen on tarkoitus viettää palautumiseen tarvittava aika. Pitempään mukavuusalueella ajan viettäminen saa meissä aikaan pitkästymistä ja turhautumista. Sitten on epämukavuusalue eli oppimisalue, jossa suurin osa elämästä tulisi viettää, mutta jos siellä viettää liikaa aikaa päätyy kolmannelle alueelle eli paniikkialueelle, jossa olet liiallisen kuormituksen ja stressin alaisena vaaranaan johtaa kutsumuksesi muuttumisen kiroukseksi. Meidän tulisi oppia käyttämään voimavarojamme oikein ja toimimaan viisaasti mukavuus ja epämukavuus alueillamme. (Sarasvuo 2013.)

”Terveys on nöyryyttä stressin edessä”

Kaikki maailmassa oleva on jonkinlaista energiaa, jolla on kapasiteetti ja se on varautunut johonkin. Samoin on voimavaroillamme. Yksi oleellisimmista tavoitteistamme elämässä on pysyä terveenä suojellaksemme kapasiteettiamme. Terveenä voimme harjoitella ja oppia eri asioita kasvattaaksemme niin fyysistä-, emotionaalista-, sosiaalista- kuin henkistä kapasiteettiamme, jotta sitten tarpeen tullen voimme käyttää sitä kestääksemme kuormitusta. Oli kyse sitten kilpailuista, joihin olemme treenanneet tai työelämän haastava tilanne, josta on selvittävä. Jopa innostus on stressitila, joka aiheuttaa meille kuormitusta, joten terveys on nöyryyttä stressin edessä. (Sarasvuo 2016.)

Priorisoiminen on tämän päivän maailmassa elin ehto. Voimme valita melkein mitä tahansa, mutta totuus on, ettemme kaikkea. Meidän on opeteltava myös luopumaan. Seilaamme uupumuksen partaalla, mutta mikä saa meidät haalimaan ja tekemään niin paljon? Ärsykkeet ajavat meitä kohti lamaannusta ja ne saattavat muuttaa jopa persoonaamme. Suoritamme todennäköisesti ei niin mielekkäitä tehtäviämme päivästä toiseen myyden pienen osan sieluamme päivittäin. Meidän on opittava näkemään, mikä on oleellista. (Sarasvuo 2018.) 

Voimavaramme ovat siis monessa suhteessa melkoisessa avainasemassa. Ei ole mahdollista elää menestyksekästä ja tavoitteellista elämää, ellemme hallitse elämäämme. Hintsan Coren kolmas ydinkysymyshän oli, hallitsetko omaa elämääsi? Ei siis pelkästään riitä, jos tiedät, kuka olet ja mitä haluat. Sinun on opeteltava hallitsemaan omia voimavarojasi. Mielestäni energiayhtälö on hyvin yksinkertainen oivallus. Jos kerran kaikki maailmassa tapahtuu suhteissa ja suhteessa johonkin, niin tekevät myös voimavarat. Käytössäsi oleva energia on voimavarasi vastaan itse luomasi vastus. Liian kevyt kuorma saa sinut pitkästymään, mutta toisaalta liian raskas aiheuttaa uupumisen. En enää muista lähdettä, josta kuulin, että ”monimutkaisuus on mielen illuusio”, sillä näinhän se on. Luomme itse omat mörkömme ja kohtuuttomat tavoitteet suhteessa omiin voimavaroihimme ja päädymme paniikkialueelle. Välisiivoukset jäävät usein tekemättä ja päälle asetetaan uudet täydelliset tavoitteet, koska niin olemme oppineet tekemään. Olemme ahneita ja sokeita. Ystävät, elämä on parhaimmillaan yksinkertaista, mutta teemme siitä itse kuormittavaa ja raskasta. Kun olemme valmiita luopumaan jostakin, mahdollistamme sillä sen ostamisen, mikä on meille tärkeää. Tehtävä ei välttämättä ole helppo, mutta se on tehtävä.

LÄHTEET:

Jari Sarasvuo. 2013. ”Kutsumus on kaunis sana, kauniimpi kuin menestys”. Kuunneltu: 30.11.2021. https://open.spotify.com/episode/6lGfokfUULA9cS3YUORx3D?si=880fa51723434ee0

Jari Sarasvuo. 2016. ”Onko akkusi ladattu? Kuunneltu: 30.11.2021.

https://open.spotify.com/episode/0p5WdBLknBLnsKbQcyTJ1o?si=52b5a1a286a94ce5

Jari Sarasvuo. 2018. ”Voit tehdä mitä tahansa – mutta et kaikkea”. Kuunneltu: 30.11.2021.

https://open.spotify.com/episode/16ZgQDEJankecVyBL5kyH3?si=f1264111e4304fcd