Proakatemiapäivä – Menesty!

22.9.2021 oli tämän syksyn Proakatemia päivä. Nyt neljännen vuoden opiskelijoina päivä herätti paljon ajatuksia Proakatemiasta, kulttuurista ja arvoista. Ajatukset nousivat pintaan sekä yleisellä tasolla että Proakatemian yhteisöön peilaten. Mikä vaikuttaa kulttuurin luomisessa ja tässä tapauksessa etenkin sen ylläpitämisessä? Mitä kulttuuri oikeastaan on ja onko se tärkeä?

Kulttuuri

Kulttuurin käsite on lähtöisin 1800-luvulta, siitä asti se on kuulunut termistöön, jota on käytetty etenkin ihmistä, ihmisyyttä ja ihmistoimintaa tutkivilla tieteenaloilla. Ihmisen kyky kommunikoida on syy kulttuurien säilymiseen.  Kulttuuri on hyvin monitasoinen ja laaja-alainen käsite. Sen määritelmä kuuluu Tieteen termipankin mukaan näin:

”Tietyn yhteisön omaksumat ja jakamat arvot, merkityksellistämisen, viestimisen ja tekemisen tavat sekä todellisuutta jäsentävät käsitykset, uskomukset ja tietojärjestelmät” .(Tieteen termipankki 2021)

Kulttuuri käsitteen mukana kulkee yhteisö ja yhteisöllisyys. Proakatemian kulttuuri ja yhteisöllisyys ovat usein puheenaiheena yhteisön jäsenten kesken.

Yksilön vastuu yhteisössä

Proakatemiapäivän mittaan pohdin paljon sitä, kuinka yksilö voi vaikuttaa yhteisön kulttuurin luomiseen, sen ylläpitoon ja muuttumiseen. Varsinkin nyt kun Proakatemian yhteisö on tietyllä tapaa murroksessa, johtuen pitkään jatkuneesta etäopiskelusta, on hyvä hetki pohtia yksilöiden merkitystä yhteisön rakentumisessa.

Oli kummallista huomata, kuinka moni kasvo oli itselle vieras. Nimi saattoi olla tuttu, kun sen oli nähnyt Teams-ruudulla, mutta kasvot ja tiimit olivat täysi mysteeri. Verrattuna siihen syksyyn 2018, kun itse aloitti opinnot Proakatemialla, tämä tilanne tuntui absurdilta. Itselle kun alusta asti tuli varsin nopeasti tutuksi edes kasvot ja varsinkin tiimit, koska tiimitilassa tehtiin töitä omilla työpisteillä, jota kautta oli helppo yhdistää kasvot tiimiin.

Miisan ja Veikon pitämässä pajassa puhuttiin, kuinka nyt on ”tyhjä taulu” Proakatemian kulttuurin luomiselle. Sillä tarkoitettiin juuri sitä, kuinka suurin osa tämänhetkisistä opiskelijoista ei edes tiedä millaista Proakatemian tiloissa oli, koska he eivät ole siellä päässeet olemaan opintojensa aikana. Puhe keskittyi paljon juuri fyysisiin tiloihin, ja ymmärrän sen hyvin. Proakatemian opinnoissa on muodostunut tärkeäksi tavata ihmisiä, ja kun koulun tarjoamat fyysiset tilat poistetaan käytöstä, se tietenkin vaikuttaa ihmisten kokemukseen kulttuurista ja yhteisöstä. Itsekin olen aiemmin saanut loistavia keskusteluita kahvihuoneessa tauoilla, ja ne ovat johtaneet yhteisiin sparraushetkiin. Etänä tämä on haastavaa, tai ainakaan emme ole sellaista tottuneet tekemään.

Uudet opiskelijat kertoivat haasteeksi sen, että he ovat vain yhden päivän viikossa akatemialla – verrattuna entre-linjaan, joka on siellä neljä päivää viikossa. Entre-linjalaiset kertoivat hyvin sulautuneen yhteisöön, toisin ku muut. Toivomus tuli siitä, että kaikki olisivat heti alkuun enemmän Proakatemian tiloissa, jotta yhteisöön olisi helpompi tutustua. Mielestäni on tärkeää miettiä, mitä silloin yhtenä päivänä tapahtuu. Tässä tulee esiin yksilön vastuu, etenkin vanhempien opiskelijoiden vastuu siitä, kuinka uudet opiskelijat tuntevat itsensä osaksi yhteisöä. Jos näet ihmisen, jonka kasvot eivät ole tutut, yksinkertaisin asia, jonka voit tehdä, on tervehtiä ja ehkä jopa lisäksi esittäytyä. Näin uudet opiskelijat saavat kokemuksen, että ovat tervetulleita.

Arvot

Arvoja haastetaan pohtimaan Proakatemialla kolmesta näkökulmasta – yksilö, tiimi, yhteisö. Nämä on usein kuvattu allekkain niin, että yksilö on alimpana, sitten tulee tiimi ja ylimpänä on yhteisö. Yhteisön arvot tulevat itse Proakatemialta, ja tiimin arvot päätetään tiimissä. Näissä tietenkin huomioidaan yksilöt, mutta pääosassa on yhteinen suunta.

Jäljelle jää omat eli yksilön arvot. Nämä omasta mielestäni ainakin ovat tietyllä tapaa se vaikein, koska olen ainoastaan itse vastuussa siitä, kuinka elämäni rakennan ja elänkö todella arvojeni mukaisesti. Arvopajan keskusteluissa tuli hyvin esiin se, kuinka yksilön on mahdollista auttaa omaa tiimiä eteenpäin olemalla avoin ja haavoittuvainen. Tällä tapaa esimerkkiä näyttämällä ohjaa tiimin jäseniä samaan suuntaan, joka on hyvä askel tiimin avoimeen toimintaan.

Antti Tuisku pohtii uudessa kirjassaan ”Menesty!”, mitä menestyminen oikeastaan on ja mitä siihen tarvitaan. Kirjan lukeneet Proakatemialaiset varmasti heräsivät ja saivat luottoa Proakatemian arvojen vievän menestykseen. Kukaan ei voi ikinä luvata menestystä, mutta jotta sen voi saavuttaa on luotettava prosessiin.

Kaikki lähtee luottamuksesta itseensä ja omaan tekemiseen. Kun saavutetaan itseluottamus ja varmuus siitä, että toiminta on juuri oikeaa, avautuu mahdollisuudet katsoa laatikon ulkopuolelle ja ideoida hullujakin. Yksin voi edetä pitkälle, mutta mikään tähti ei loista ilman toisten tukea, jota tiimi tarjoaa. Jotta tiimistä on hyötyä, tulee löytää keskinäinen luottamus, jossa voidaan kommunikoida avoimesti myös kritiikkiä kaihtamatta. Tuisku kertoo kirjassaan, että ensimmäinen askel kohti menestystä oli luoda tiimi, jossa ei johdeta pelolla, jossa tiimin vetäjä – Antti Tuisku – on avoin kritiikille ja annetaan tilaa myös, rohkeaudelle olla luova.

Jotta pääsemme eteenpäin ei luottamus ole ainoa arvo, jolla sinne päästään, vaan teoiksi asti saatavat ideat tarvitsevat rohkeutta. Rohkeutta antaa idean lentää ja kantaa itseään. Silloin teot konkretisoituvat. Mutta vaikka idea olisi kuinka hyvä tahansa, sen on oltava oppiva ja imettävä tietoa menneestä ja kehityttävä kohti tulevaa. Koko ajan elämä ympärillämme muuttuu ja seuraava päivä vaatii aina uuden opettelua pysyessä menestyksen sarvessa kiinni.

                      ”Luottamus, Rohkeus, Teot, Oppiminen, Menestys”

Lähteet:

Tuisku A. Menesty. 2021. E-kirja

Tieteen termipankki 18.11.2021: Ihmistieteet:kulttuuri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Ihmistieteet:kulttuuri.)