Juhani Tamminen – Menesty joukkueessasi

Taas on se aika vuodesta, kun on aloitettava kirjoittaa esseitä, mikä ei välttämättä ole jokaisen akatemialaisen lempi puuhaa. Jokaista akatemialaista leimaa enemmän tai vähemmän halu oppia käytännössä.

Päätin valita ”Don” Tamin kirjan ihan vain siksi, koska vihaan mutta myös tykkään hänen tyylistään ilmaista itseään. Tami, joka tuo keväiseen MM-kisastudioon ripauksen sitä erilaisuutta omalla olemuksellaan. Hän on mielestäni onnistunut markkinoimaan itseään erittäin hyvin, sillä jos olen ymmärtänyt oikein hän tienaa elantonsa luennoista, asiantuntijatehtävistä sekä kirjallisuudesta. Onhan moni suomalainen huippukiekkoilija vähintään yhtä meritoitunut kuin Tamminen, mutta eivät ole onnistuneet/halunneet luoda Tamin kaltaista hypeä ympärilleen.

Kun haluat rakentaa voittavan joukkueen, tärkeintä on rakentaa joukkue, joka hyväksyy alusta alkaen tietyt toiminta-ajatukset ja on valmis pitämään niistä kiinni koko raskaan pelikauden ajan. (Tamminen 17,2012)
Sama pätee mielestäni liiketoimintaan ja meidän tiimiin. Jokaisen on sitouduttava samoihin päämääriin ja tavoitteisiin. Jos joku ryhmästä ei jostain syystä noudata tiimin arvoja, kärsii silloin koko tiimin toiminta. Muistan jonkun jääkiekkovalmentajan sanoneen joukkueelleni, että joukkue on yhtä huono kuin sen huonoin pelaaja. Eli siis tiimissä on erittäin tärkeää, että jokainen kantaa oman kortensa kekoon ja mieluusti vähän siihen päällekin. Olen huomannut tiimissämme sellaisia merkkejä, että jos joku on reilusti muita jäljessä, se heijastuu, jos ei suoranaisesti, niin jollain tapaa meidän tiimimme päivittäiseen toimintaan. Kirjoitan tämän esseen kolmannen vuoden syksyllä, jolloin tiimin pitäisi kehittyä huimaa vauhtia eteenpäin, eikä palata kertomaan tiimin jäsenille itsestään selvyyksiä, jotka olisivat pitänyt oppia jo ensimmäisenä liiketalouden opiskelu vuotena.

”Ensimmäinen periaate, mikä sinun tulee oppia on, että pelaat niin kuin harjoittelet.” (Tamminen 45,2012)
Pystyn myös tässä peilaamaan kyseistä periaatetta meidän ensimmäisen vuoden teoriaopintoihin sekä Proakatemia opiskeluun. Jos ensimmäisenä vuotena meni periaatteella, että minulle on ihan sama, kunhan pääsen tenteistä läpi, niin seuraavana vuonna kuitenkin alkaa akatemia. Ei minun täällä kuntokadulla tarvitse opiskella. Tuollainen asenne ensimmäisenä vuotena koulua kohtaan näkyy selvästi tiimissämme ja tietyissä henkilöissä. Tosiasia on se, että jos asennoituu ko. tavalla ensimmäisen vuoden opiskeluun, on aina akatemialla askeleen muita jäljessä, verrattuna heihin, jotka ovat halunneet oppia ensimmäisenä vuotena. Akatemialla kuulee usein puhuttavan ensimmäisen vuoden turhista teoriaopinnoista, mistä itselleni oli ainakin valtava hyöty.  Käytän ensimmäisenä vuotena oppimiani taitoja jokapäiväisessä akatemiaelämässä.

Johtamistyö jakaantuu kolmeen pääkohtaan, joista koostuu käsitykseni valmentajan roolista. Ensimmäisessä kohdassa valmentaja on johtaja, toisessa rakentaja ja kolmannessa motivoija. (Tamminen 51, 2012)

Tämäkin lause kiteyttää erinomaisesti sen, mikä on liike-elämäjohtajan tehtävä, mielestäni kylläkin eri järjestyksessä. Johtajan pitää koota luotettava joukko ihmisiä ympärilleen, jotka hoitavat oman työnsä luottamuksen arvoisesti. On erittäin tärkeää tietää minkälaisia ihmisiä rekrytoi yrityksen palvelukseen. Kaikki eivät voi olla esimerkiksi huippumyyjiä. Kokonaisuuden tunnistaminen työntekijöitä valittaessa, on yksi hyvän johtajan merkki. Kuinka saada kaikki puhaltamaan yhteen hiileen ja tekemään töitä yhteisen päämäärän hyväksi.
Johtaminen on tietysti hieman riippuvainen yrityksen toimialasta ja mitkä ovat yrityksen arvoja. Joissakin firmoissa pystytään työskentelemään ilman johtajia, mihin en henkilökohtaisesti usko omalla työurallani. Mielestäni aina pitää olla johtaja, joka näyttää suunnan ja on loppujen lopuksi vastuussa tehtävistä töistä.

Olen itse päässyt näkemään akatemian projektien kautta, sekä omassa työelämässäni, että miten isoja firmoja johdetaan ja pidetään työntekijät motivoituneena. Lähes jokaisessa näistä firmoista käytetään kannustimia, esim. provisio palkkauksia, tai joitakin muita virstanpylväitä, joita työntekijä voi hyvin töitä tehdessään saavuttaa.

”Aloita lopputulos mielessä” (Tamminen 52, 2012).
Tuosta asiasta olen Tammisen kanssa täysin samaa mieltä. Käytetään esimerkkinä akatemialla puhelimitse tehtävää myyntiprojektia. Valitsisin projektitiimiin vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat kyseistä työtä tehneet, enkä niitä jotka sanovat minulle, että minua voisi kiinnostaa. Pyrin myös antamaan mahdollisuuden aina projektin salliessa sellaiselle tekijälle, joka on oikeasti motivoinut tekemään töitä kyseisessä projektissa, vaikka ei olisi koskaan puhelinmyyntiä tehnytkään. Itse koen asian niin, että tämä tekijä joka ei ole koskaan puhelinmyyntiä tehnyt, oppisi projektista eniten. Tykkään itse ottaa kokeneemmista tekijöistä mallia ja ottaa oppia heidän tekemistään, sekä huomata heidän virheensä ja välttää itse heidän tekemät virheet.

Sitten seuraavaksi haluan ottaa esille Tamin parhaimman prinsiipin, mitä olen koskaan hänen kuullut hänen sanovan/kirjoittavan. ”95 prosentin keskittyminen vastaa 50 prosentin suoritusta” (Tamminen 72, 2012)

Tämä prinsiippi pätee mielestäni aivan kaikkeen, teen sitten ihan mitä tahansa. Esimerkiksi jos valmistaudun omaan peliin vajavaisella keskittymisellä, siitä seuraa lähes aina kohtalainen suoritus. Tai oli se sitten joku koulussa tehtävä työ paja, projekti tms., huono keskittyminen näkyy aina lopussa. Voin peilata tätä huonoa keskittymistä meidän tiimimme viimevuoden myyntipäiviin, jossa sijoituimme viimeiseksi. Myyntipäivät alkoivat jo heti väärällä asennoitumisella, kun kuulimme toimeksiannon, huomasimme myyntiä tehdessämme meidän erittäin vajavaisen keskittymisen ja mitä siitä sitten lopulta seurasi… erittäin huono lopputulos tiimimme kannalta.

Tammisen kirja oli mielenkiintoista luettavaa, koska hän on työskennellyt niin monta vuotta minulle läheisen lajin parissa. Sain kirjasta muutamia vinkkiä johtamiseen ja siihen, miten lähestyä erilaisia ihmisiä. Kirjassa oli välillä hieman vanhoihin kaavoihin kangistunutta tekstiä, mutta vanhojen kertaus on opintojen äiti. Suosittelen siis kirjan lukemista kaikille, jotka ovat harrastaneet joukkueurheilua ja ovat kiinnostuneita johtamisesta.