Tampere
10 Aug, Wednesday
23° C

Proakatemian esseepankki

Me voimme, mutta uskallemmeko?



Kirjoittanut: Tuija Jaatinen - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Daring Greatly - How the Courage to be Vulnerable Transforms the Way We Live, Love, Parent, and Lead.
Brené Brown
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Kuuntelin Brené Brownin kirjan Daring Greatly (2015), joka pohjautuu hänen legendaarisiin Ted Talkkeihin, haavoittuvuuden ja häpeän kuuntelemisen voimasta. Johdannossa hän lainaa Teddy Rooseveltin “Man in the Arena” -lainausta, joka alkaa vapaasti käännettynä näin: Ei se ole kriitikko, kenellä on merkitystä; ei hän, joka osoittaa, kuinka vahva mies kompuroi, tai missä tekojen tekijä olisi voinut tehdä ne paremmin. Kunnia kuuluu sen sijaan miehelle, joka on esillä areenalla. Brownin (2015) mukaan, nämä sanat kiteyttävät hänen työnsä ja auttavat selittämään, miksi haavoittuvaisuus on niin vaikeaa. Hänen mukaansa areena on elämä, ja areenalla oleminen on elämän elämistä avoimella sydämellä. Avoimella sydämellä eläminen vaatii haavoittuvuutta, mikä on poikkeuksellisen vaikeaa nykypäivänä, kun kaikessa pitäisi olla vähintäänkin hyvä ja pärjätä. Me voimme olla haavoittuvaisia eikä häpeää pidä pelätä.

Onko haavoittuvuus heikkoutta?

Haavoittuvuuteen liittyy useita myyttejä, joista yksi tiukimmin sisäänrakennetuista on haavoittuvaisuuden näkeminen heikkoutena, vaikka tosiasiassa se on merkityksellisten inhimillisten kokemusten ydin ja avain elämään, jossa yhdistyvät sekä aitous, ilo että myötätunto. Brown (2015) kysyi yleisöltään luennon aikana, että oliko hän rohkea puhuessaan suuressa huoneessa täysin vieraiden ihmisten edessä. Suurin osa ihmisistä nosti kätensä tai nyökytteli hyväksyvästi. Hänen pointtinsa oli, että vaikka ihailemme häntä avoimuudesta ja rohkeudesta puhua ryhmän edessä, pelkäämme tehdä samankaltaisia asioita omassa elämässämme. Jos ajattelet, että on rohkeaa, kun muut ovat haavoittuvia, miksi et antaisi itsellesi samaa kunniaa? Kaikilla meillä on oikeus olla haavoittuvainen. Se on myös rohkeutta.

Koen, että tietyssä ympäristössä tai tilanteessa, haavoittuvana oleminen tai etenkin sen näyttäminen, on vaikeampaa kuin toisessa. Itse tajusin kirjaa kuunnellessa, kuinka olen jo lapsena tottunut piiloutumaan täydellisyyden tavoittelun taakse, etenkin niiden ihmisten kanssa, joita en vielä oikein tunne tai joihin en luota, mutta monessa muussakin tilanteessa. Jos en tiennyt olevani hyvä jossakin, niin en uskaltanut edes yrittää, varsinkin jos ympärillä oli ihmisiä, jotka haukkuivat minua. Vaikka olen suurimmilta osin yli päässytkin tuosta uskomuksesta, huomaan sen välillä vaikuttavan, kun pitäisi ottaa riskejä ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, vaikka ystävien keskuudessa olen se tyyppi, joka uskaltaa heittäytyä ja kannustaa muitakin voittamaan pelkoja usein kysymällä, mikä on pahinta, mitä oikein voi tapahtua. Häpeäkin on vain tunne, jota kannattaa oppia käsittelemään.

Brownin (2015) mukaan haavoittuvuus on perusta, jolle kaikki tunteet rakentuvat ja riippumatta siitä, pidätkö siitä tai et, et voi paeta sitä. Itse sain äskettäin palautetta siitä, miten hienoa oli nähdä minutkin haavoittuvaisessa tilassa ja hämmennyin, sillä olen todella herkkä itse aistimaan muiden tuntemuksia ja fiiliksiä, mutta silloin tajusin, että tiimini sisällä ylläpidän edelleen jotakin muuria, jonka rikkominen vaatii luottamusta. Tuolla kyseisellä hetkellä oli sellainen luottamuksellinen ilmapiiri, jossa uskalsin myös itse näyttää haavoittuvaisuuteni. Jokainen meistä on haavoittuvainen eikä siinä ole mitään hävettävää. Haavoittuvuus ei tarkoita tunteiden jakamista kaikkien kanssa, vaan valitulle ryhmälle ihmisiä, jotka ymmärtävät ja arvostavat, paitsi tunteitasi myös aiempia kokemuksiasi.

Häpeän tunne voi pahimmillaan lamauttaa meidät

Brown (2015) selittää, että häpeä on yksi syy, miksi kamppailemme niin paljon ollaksemme haavoittumattomia. Hän esittelee 12 eri kategoriaa, jotka jakautuvat ulkonäköön, kehonkuvaan, rahaan ja työhön, äitiyteen/isyyteen, perheeseen, vanhemmuuteen, henkiseen ja fyysiseen terveyteen, riippuvuuteen, sukupuoleen, ikääntymiseen, uskontoon, traumasta selviytymiseen sekä stereotypioihin. Olen pitkään vaiennut esimerkiksi lapsuuden traumaattisista kokemuksista, sillä olen hävennyt niitä. Olen vain pyrkinyt unohtamaan ne ja luullut, että olen ne omassa päässäni voinut käsitellä, kunnes terapia avasi silmäni. Jokainen häpeää jotain.

Brown (2015) kertoo hyvin häpeän nujertamisesta: ”Häpeä saa voimansa puhumattomuudesta. Siksi se rakastaa perfektionisteja. Kun alamme puhua häpeästä, se alkaa näivettyä. Kieli ja tarina tuhoavat sen. ” Hän kehottaa myös miettimään eroa termien häpeä, syyllisyys, nöyryytys ja nolostuminen välillä.  Syyllisyys kumpuaa siitä, että tein jotain pahaa ja häpeä on ajatus, että olen paha. Se voi tarkoittaa esimerkiksi epäonnistumista, josta epäonnistumisen pelko kumpuaa. Pelkäämme, että joudumme häpeämään, jos asiat eivät sujukaan kuin Strömsössä.

”En ole se, mitä minulle on tapahtunut. Olen se, miksi päätän tulla.” – Carl Jung

Entä miten pärjätä voimme pärjätä ja voittaa häpeän?  Siihenkin löytyy tiivistetysti neljä askelta, jotka kuulostavat simppeliltä, mutta vaativat harjoitusta.

  1. Häpeän tunnistaminen ja sen laukaisijoiden ymmärtäminen. Häpeä on biologiaa ja biografiaa – myös fyysisiä tuntemuksia ja oireita.
  2. Kriittisen tietoisuuden harjoittaminen
  3. Ulospäinsuuntautuminen
  4. Häpeästä puhuminen

Nämä ovat kaikki vaiheita niin kutsutussa häpeän sietokyvyssä. Vaikka emme voi koskaan voittaa häpeää täysin, voimme löytää tien, jonka avulla voimme osoittaa rohkeutta ja tehdä arvojemme mukaisia valintoja.

Häpeä ilmenee miehillä ja naisilla useimmiten eri tavalla. Naiset kamppailevat yleensä häpeän kanssa ulkonäkönsä, suhteidensa ja lastensa hoitamisen vuoksi. Miehet häpeävät suurelta osin heikolta näyttämistä ja epäonnistumista. Riippumatta siitä, mitä mieltä olet kehopositiivisuudesta, se on esimerkki naisten häpeän sietokyvystä. Se kannustaa olemaan juuri sellainen kuin on sekä rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Miestä, joka kykenee myöntämään, että jokin elokuvan tilanne tai tapahtuma sai hänet tunteelliseksi, pidetään usein rohkeana. Hän ei pelkää eikä häpeä näyttää tunteitaan.

Rohkeus voittaa pelon

Koska olemme niin tottuneet häpeän taakse piiloutumiseen, olemme rakentaneet ympärillemme erilaisia muureja, joiden taakse piiloutua.

Näitä seuraavia asioita kannattaa varoa ja välttää:

  1. Ilon tukahduttaminen – Ilo tulee luoksemme aivan tavallisina hetkinä, jolloin se on vaarassa jäädä huomaamatta. Kun piiloutuu häpeän tunteen taakse, kuvittelee helposti pahimman mahdollisen lopputuloksen, jolloin ei tunne oloaan iloiseksi suurella hetkellä. Ole siis kiitollinen siitä, mitä sinulla on äläkä heitä iloa hukkaan.
  2. Lopeta perfektionismi – Perfektionismi ei ole sama asia kuin erinomaiseen lopputulokseen pyrkiminen, eikä se ole itsensä kehittämistä. Pohjimmiltaan kyse on hyväksynnän hakemisesta ja yritys välttää häpeää. Kun jokin on täydellistä, siinä ei ole mitään hävettävää, mutta siihen asti, kun odotamme täydellisiä uskomattomia tilaisuuksia ja sivuutamme suhteemme.
  3. Turruttaminen

Hyvä uutinen on, että rohkeus tarjoaa meille myös kolme strategiaa näiden muurien kaatamiseksi ja sallimiseksi olla haavoittuvaisia.

  1. Usko siihen, että sinä riität sellaisena kuin olet.
  2. Rajat, jotka asettavat standardit sille, mikä on ok ja mikä ei.
  3. Tule paikalle, ota riskejä ja anna itsesi tulla nähdyksi sekä huomatuksi.

Elä rohkeasti täydellä sydämellä

Brown (2015) huomauttaa, että jos ei voi myöntää olevansa haavoittuvainen, ei voi olla aito ja jos ei voi olla aito, ei voi kokea vahvaa sidettä. Ja ilman sitä sidettä olet yksinäinen. Haavoittuvuus on avain kaikkiin ihmissuhteisiin. Ilman tätä keskeistä ainesosaa suhteesta puuttuu aina jotain. Mahdollisuus olla täysin läpinäkyvä jonkun rakastamasi kanssa on lahja, jota jotkut ihmiset eivät koskaan pääse kokemaan. Uskalla siis olla haavoittuvainen ja elää täydellä sydämellä.

Uskon, että kirja kannattaa lukea, mikäli harkitsee tekevänsä isoja muutoksia elämässäsi. Se sai ainakin minut ymmärtämään, ettei pitäisi antaa minkään estää itseään ottamasta seuraavaa askelta. Oli kyseessä sitten jonkin uuden asian aloittaminen tai vanhan lopettaminen, Dare Greatly (2015) auttoi myös ainakin itseäni tarkastelemaan asioita taas uudessa valossa sekä arvostamaan yhä enemmän asioita, joita elämässäni on. Pyrin ainakin jatkossa häpeilemättä olemaan rohkea ja elämään rohkeasti suurella sydämellä.

Lähteet

Brown, B. 2015. Alkup. painos 2012. Daring Greatly. How the Courage to be Vulnerable Transforms the Way We Live, Love, Parent, and Lead. Audio Book. Great Britain: Penguin Life.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close