Tampere
03 Dec, Thursday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Matkani Proakatemialla



Kirjoittanut: Linda Kivialho - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

 

 

En oikeastaan osannut kovinkaan paljon odottaa Proakatemialta. Tulin tekemään kansainvälistä bisnestä ja tiimiyrittämään. Ehkä suurimpia kolahduksia itselleni oli se, kun tajusin jossain kohtaa, että kaikki eivät oikeastaan olleet tulleet yrittämään tiimillä. Se oli melkoinen shokki tällaiselle tiimipelaajalle, enkä ymmärtänyt, miksi emme tee yhteistä liiketoimintaa. Ihmiset kuitenkin ovat hyvin erilaisia ja tulevat erilaisista lähtökohdista.

 

En oikeastaan koskaan ole kokenut, että erilaisuuttani olisi ymmärretty tiimissä tai hyväksytty sitä. Tulin Proakatemialle melko avoimella asenteella, ja olen aina ollut hyvin kiinnostunut ihmisistä ja maailmasta. Taustallani minulla oli jo yhden osuuskunnan pyörittäminen, joten siihen liittyvät asiat eivät olleet kovinkaan uusia. Ammatillinen osaaminen ja itseni johtaminen olivat hyvällä tasolla, ja tiesin, miten käyttää aikaani tehokkaasti. Minulla oli kuitenkin kova jano oppia lisää ja kehittää ammatillista osaamistani.

 

Itsevarmuuteni oli huomattavasti heikommissa kantimissa kuin mitä se nyt on. Usein mietin, että minussa on jotain vikaa. Aika paljon myös sain ns. paskaa niskaan erilaisuudestani, ja usein menin kotiin itku kurkussa, kun en ymmärtänyt ihmisten reaktioita. Meni aika pitkään, että ymmärsin, ettei vika oikeastaan ole siinä millainen olen. Oikeastaan olen aika siisti tyyppi, ja minulla on hyvät vahvuudet. Paskan ja negatiivisen palautteen suodattaminen ilman, että sen antaa päästä ihon alle, ovat olleet isoja oppeja. Nykyään tiedän erittäin hyvin kuka olen, ja missä heikkouteni ja vahvuuteni piilevät. Olen myös oppinut tunnistamaan, miksi joillekin ihmisille se voi olla liikaa. Se on minusta ihan okei, eikä se liity minuun kovinkaan paljon. Olen myös oppinut tunnistamaan ne ihmiset, joiden kanssa minulla on oikeasti hyvä olla ja tehdä töitä.

 

Ammatillisesti minulla oli laaja tausta erilaisista asioista jo akatemialle tullessani. Olin johtanut yhtä osuuskuntaa, toiminut tuottajana tapahtumatuotannossa, toiminut taiteilijoiden ja aloittelevien yrittäjien kanssa auttaakseni heidän liiketoimintaansa, sekä minulle oli hyvä pohjakokemus markkinointi-, myynti- ja asiakaspalvelutyöstä.

 

Tällä hetkellä osaamiseni on kuitenkin päässyt aivan eri sfääreihin, ja olen oppinut selkeämmin, että minkälaisia asioita haluan tehdä ja mistä pidän. Olen tutustunut valmentamiseen, joka on antanut minulle lisäosaamista jo aiempaan asenteeseeni. Oppimani työkalut ja asenne, ne on olleet hienoja juttuja. Markkinointiakin olen tehnyt, ja olen pääosin keskittänyt opintoni sosiaalisen median osaamiseen ja e-myyntiin ja myyntiputkeen. Koen, että siitä on minulle todella paljon hyötyä ihan missä tahansa työssä.

 

Olen myös oppinut hyvin paljon kansainvälisestä bisneksestä. Olen tehnyt koulutusvientiä Hollantiin ja ollut mukana erilaisissa kansainvälisen tiimin jutuissa. Vuoden 2018 Academic Adventures on jäänyt mieleen hienona projektina olla osallisena, vaikka ei sekään johtajuudeltaan ja organisoinniltaan ollut mikään helpoimmasta päästä. Opin sieltä kuitenkin todella paljon eri maiden koulutusalojen ongelmista, kulttuurisista tekijöistä ja tietysti ihmisistä. Olen aina matkustanut paljon, mutta vasta Proakatemialla olen opiskellut erilaisten kulttuurien teorioita ja niiden eroja. Se on tuonut syvyyttä kansainväliseen osaamiseeni ja vuorovaikutukseen eri kulttuurista tulevien ihmisten kanssa.

 

Teimme myös hollantilaisen yliopiston kanssa vuoden ajan töitä kouluttaen heidän opettajiaan valmentajiksi ja auttaen heitä kääntämään opetusjärjestelmänsä opiskelijakeskeiseksi. Yrityksemme osti Proakatemian valmentajan Timo Nevalaisen tekemään projektia kanssani. Se on ollut yksi opettavaisimmista projekteista, sillä sain oppia myös Nevalaisen työskentelystä ja osaamisesta. Siitä olen kyllä ikuisesti kiitollinen, sillä se antoi minulle sellaisia eväitä ammatillisesti, mitä en varmaan mistään muualta olisi koskaan voinut saada.

 

En tiedä voiko tätä sanoa parhaaksi projektiksi, mutta paras tekemäni asia oli opinnäytetyö. Tein opparini Eeva Haapamäen kanssa, enkä oikein voisi kuvitella parempaa työparia. Eevan kanssa työskentely on opettanut minulle ehkä enemmän kuin kenenkään yksittäisen ihmisen panos. Parasta on, kun toisella ihmisellä on niin mieletön osaaminen, että siitä oppii itse koko ajan. Teimme opinnäytetyönä pohjustuksen pedagogiselle osuuskunnalle Tampereen korkeakouluyhteisölle. Työn toimeksiantajana oli TAMKin Y-kampus. Työskentelimme tiiviisti, eikä se koskaan vastustanut. Eevan kanssa työskentely tuntui aina motivoivalta jo itsessään. Tällaisia kokemuksia työelämässä on pakko arvostaa.

 

Kävin myös lyhyessä vaihdossa Hollannissa opiskelemassa koulutusohjelman Artful Business Creations. Se vei minut syvälle design thinkingin maailmaan, enkä ole päässyt sieltä pois. Opin siellä, miten taiteiden metodeja voidaan käyttää bisneksessä. Opin, miten design thinking -prosessia käytetään. Tärkeimpiä asioita oli se, että miten rakastutaan ongelmaan, eikä ratkaisuun, ja kuinka huolellisella ongelman tutkimisella voidaan löytää tekijöitä, joita muuten ei olisi tullut vastaan.

 

Parasta kirjaa on hyvin vaikea nimetä, sillä niitä on ollut sen verran monta. No, ehkä voisin nostaa Viktor E. Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla yhdeksi vaikuttavimmaksi kirjaksi. Ajatus, että vaikka kaikki muu olisi viety ihmiseltä, on meillä silti aina vapaus valita, miten suhtaudumme muihin: voimme valita elämää arvostavan asenteen jokaisessa hetkessä. Se on oikeastaan pysynyt kanssani siitä asti, ja ajattelen sitä hyvin usein.

 

Upeinta ja opettavaisinta on ollut ne haasteet, mihin on joutunut. Omanarvontunto on löytynyt kyllä sellaisessa prässissä, mitä viimeiset vuodet ovat olleet. Ei pelkästään akatemian tai tiimin, vaan myös henkilökohtaisen elämän vuoksi. Parasta tässä on ollut se, että nyt tiedän, että pystyn mihin vaan, mitä haluan. Osaan myös vetää omat rajani ja osaan sanoa ei. Tiedän, miten haluan tulla kohdelluksi ja tiedän, miten en halua tulla kohdelluksi. Tiedän myös, että pystyn mihin vain.

 

Tulevaisuudesta on melko vaikeaa sanoa mitään järkevää vielä. Edessä häämöttää 24H, jossa toimin projektipäällikkönä, eikä sekään rooli ole mitenkään erityisen kevyt ja helppo. Sen jälkeen lähdemme Final Campille Kaliforniaan, Riekes Centerille. Veikkaan, että siellä vietetyn kahden viikon jälkeen olen paljon viisaampi tulevaisuudesta. Aion kuitenkin painaa vielä jarrua ensi vuoden alkuun, ennen kuin mietin realistisesti, että mitä teen seuraavaksi.

 

Jatkan ihan varmasti itsenäistä opiskelua ja itseni kehittämistä, sekä kirjojen lukemista. Itseasiassa nyt haluaisin lukea kaikki ne klassikot, jotka ovat tähän mennessä jääneet välistä. Ei tietokirjallisuutta hetkeen, kiitos! Seuraavaksi listalla on Moby Dick. Filosofiaa, historiaa ja kulttuuria, kiitos! Toivon, että palaan takaisin intohimojeni alkulähteille myös ammatillisesti, eli taiteet, kulttuuri ja yhteisörakentaminen. Lähden ihan varmasti ulkomaille, ja jätän tämän maan tomut taakseni. Tällä osaamisella voi aloittaa oman yritystoiminnan melko huoletta (don’t worry, se on vain sanonta!) tietäen, että sen osaa. Se, mitä Proakatemialla opitaan, on ketä me ollaan, ja miten tehdä rahaa sillä mistä nauttii. Eiköhän tästä ihan hyvä tule.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close