Johdanto

Kirjoitin aikaisemmin esseen luovuudesta ja tarkemmin ottaen siitä, että onnistuin kumoamaan oman uskomukseni, etten olisi luova. Olen ihminen, joka rakastaa pulmien ratkaisemista sekä kaikenlaista strategista ajattelua vaativaa tekemistä. Olen lähtenyt tarkastelemaan luovuutta ja ongelmaratkaisutaitoja täysin uudesta näkökulmasta. Nykyään ajattelen niiden olevan heikkouksien sijasta paremminkin vahvuuksia ja taitoja, joita haluan kehittää. Olen lähiaikoina perehtynyt aiheeseen ja avartanut näkökulmaani siitä, mikä estää meitä olemasta luovia, ja mitä luovuus oikeasti on. Suurin oma oivallukseni on se, että uusien asioiden keksiminen perustuu koettujen asioiden yhdistämiseen valjastamalla ne käyttöön uudella tavalla. Ovatko parhaita keksijöitä siis he, jotka ovat mestareita havainnoimaan ja poimimaan kirsikat muiden töistä luomalla niistä jotakin uutta niin, ettei niitä enää tunnista alkuperäiseksi?

Mikä estää meitä olemasta luovia?

 Luin hiljattain Paavo ja Lauri Järvilehdon kirjan Pim! Olet luova ja kahlasin Driim-verkkokurssin samaisilta herroilta. Kirja ja verkkokurssi käsittelevät molemmat luovuutta ja luovan työn menetelmiä. Verkkokurssilla ensimmäinen ajattelemaan herättänyt asia oli Paavo Järvilehdon kommentti, että ”asia mikä estää meitä olemasta luovia on se, että yritämme koko ajan ennakoida tulevaa ja analyyttisesti argumentoida, miksi jokin idea on huono.” Kommentti herätti ajatuksen, että tosiaan aikuisina ensimmäinen reaktio useimpiin asioihin monesti on negatiivinen. Se, että reagoimme ehdotuksiin tai omiin ideoihin tyylillä, ”njääh, ei siitä kuitenkaan tulisi mitään”, ”ei tuossa ole mitään järkeä” tai että ”kannattaakohan tuota edes yrittää” johtaa suurimman osan ideoista lentämisen suoraan Ö-mappiin. Mitä, jos Wrightin veljekset olisivat ajatelleet samoin kuin kaikki muut yrittäessään luoda lentävää härveliä? Tulevaisuuden ennakointi jossain määrin tosin on viisasta, mutta mielestäni merkittävä ero on siinä, tekeekö sen tiedostaen vai miettimättä automaatiolla ja missä asiayhteydessä. Osaako nähdä mahdollisuudet ja antaa uusille ideoille mahdollisuuden? Kysymys kuuluu, kuinka usein itse sivuutan mahdollisesti hyvän idean ajattelemalla negatiivisesti? Ainakin paineen alla tai stressaantuneena Ö-mappiin menee surutta tavaraa. Tästä päätellen positiivisen ja laadukkaan ajattelun merkitys on valtava. Oleellista on, että tunnistan itse, kuinka toimii erilaisissa tilanteissa. Voinko olla luova sekä nähdä kirkkaasti, jos en ole positiivinen, avoin ja tehnyt tilaa ajattelulle? Ainakin se on varmaa, että se on todella haastavaa. Tiedostan, että merkityksellistä on löytää ja luoda itselleen oikeat tavat, joilla saa ajettua itsensä oikeanlaiseen moodiin, jotta mieli on mahdollisimman avoin luovalle ajattelulle ja työlle. Mikä tärkeintä, pysy positiivisena koko luovan työskentelyn ajan.

Mitä luovuus on oikeasti?

Netflix:n dokumentissa, Aivojen luova voima, luovuus kuvataan olemassa olevien asioiden valjastamisena käyttöön uudella tavalla. Se ei siis ole uuden keksimistä, vaan useimmiten kyse on kahden näennäisesti toisensa pois sulkevan idean yhdistelmä. Jos onnistuu keksimään yhdistämiskeinon, tulee keksineeksi uuden kokonaisuuden. Kaikki kokemukset ovat raaka-ainetta aivoille. Kaikki kuulemasi äänet ja näkemäsi kuvat sekoittuvat uusiin sekä vanhoihin muistoihin, ajatuksiin ja tunteisiin.

Dokumentista luulen oivaltaneeni luovuuden ja uusien asioiden keksimisen syvän merkityksen. Mielestäni ihmisten ydinongelma on siinä, kun yritämme olla luovia, että yritämme lähes poikkeuksetta luoda jotain täysin uutta. Tästä seuraa yleensä valkoisenpaperinkammo tai ajatusten totaalinen solmu. ”Ei helkkari. Nyt ei kyllä lähde.” Kuulostaako tutulta? Itse ainakin muistan lukuisia hetkiä, jolloin olen väkisin yrittänyt rutistaa jotakin tajunnan räjäyttävää tuotosta. Dokumentin katsomisen jälkeen olen reflektoinut paljon omaa tekemistäni sekä mennyttä aikaa. Oivalsin, että esimerkiksi oma kymmenen vuoden kokemukseni timpurina toimimisesta ja erilaisista todella haastavistakin remonttikohteista on luonut mieleeni valtavan ongelmanratkaisupankin. Kokemus näkyy nyt myöhemmin asiakkaille taitona hahmottaa hetkessä, mitä vaihtoehtoja ja miten juuri hänen kohde voidaan toteuttaa. Kyse on aiemmin oppimieni kikkojen yhdistelystä soveltamalla. Poimin aikaisemmin tekemistäni ratkaisuista parhaat palat. Esimerkkinä poimin yhden ajatuksen tuosta edellisestä remonttikohteesta ja toisen sitten siitä yhdestä, jonka tein toissa vuonna. Asiakas toivoo vielä mausteeksi, jotakin, mitä en ole vielä tehnyt, mutta se onkin se uusi asia, mikä jää pankkiin tästä kohteesta. Näin syntyy jälleen uusi kokonaisuus, jota ei aiemmin ollut vielä tehty. Toisena esimerkkinä voin kertoa aluillaan olevan frisbeegolfprojektimme Be a pro -tapahtumakonseptin idean lähteneen harrastajien tarpeesta frisbeegolfvalmennukselle. Puolisattumalla tutustuin toiseen nykyiseen bisneskumppaniini syksyllä 2020 viihteen merkeissä ja myöhemmin istuimme alas aiheen pariin. Visiomme yhdistettiin ja tapahtumakonseptiin yhdistettiin parhaat palaset frisbeegolfin maailmasta sekä valmennusmalli toisen harrastukseni paritanssimaailman parista. Elokuussa 2021 pilotoimme täysin uudenlaista frisbeegolftapahtumaa. Kaikki luovuuden, sattuman ja yhdistelemisen ansiota.

Luovuuden mestariksi, varasta kaikki mitä pystyt

”Havainnoiminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä matkalla menestykseen.” (Järvilehto, 2020) Havainnoiminen on kenties siis kaikkein oleellisin taito, jota tulee kehittää. Kaikki on siis lopulta kiinni siitä, kuinka hyvin elämän matkallasi havainnoit.  Paljonko pystyt näkemästäsi sisäistämään ja hyödyntämään oppimaasi tulevaisuudessa. Vahvoilla ovat ne, jotka ovat tilanteissa läsnä ja ottavat kaiken mahdollisen informaation vastaan. Esimerkiksi, miksi tänä päivänä yritysten on järkevää palkata mieluummin vähemmän kokenut, mutta todella motivoitunut työntekijä, kuin henkilö, jolla on kova substanssiosaaminen, muttei juuri motivaatiota? Kummalla havainnointi anturit mahtavat olla herkemmällä? Näin nykypäivän nopeasti muuttuvassa maailmassa vastauksen voitte päätellä itse. Järvilehto ja Järvilehto (2019,82.) kirjassaan toteavat, että jos haluaa synnyttää jotakin uutta ja ennennäkemätöntä, täytyy ensin olla kokenut riittävästi, mitä on jo tehty. Paras tapa tähän on ottaa jo tehty käyttöön. Mitä enemmän näkee ja kokee, sitä luovemmaksi kehittyy.

Kyse on siis siitä, että luovimmat ovat niitä, joilla on kyky havainnoida tilanteesta riippumatta keskiverto kanssakulkijoitaan huomattavasti paremmin. He ovat uteliaita, tiedonjanoisia ja keräävät ahmimalla tietoa. Tavallaan heillä on kyky varastaa ja varastoida parhaat havainnoimansa asiat. Tämä vaatii kasvun asennetta ja halua oppia. Pitkällä aikavälillä ahkera havainnointi alkaa näyttäytyä tuloksekkaalla tavalla kykynä keksiä ja yhdistellä asioita. Niin luovuudessa kuin monessakin muussa asiassa pätee sama teema, pitkäjänteisyys on valttia. Tunnistan itsessäni oikeastaan kaikki edellä mainitut elementit. Kun mukaan liitetään se, että olen alkanut ajattelemaan positiivisemmin ja päässyt yli uskomuksesta, etten ole luova. Koen astuneeni luovuuden saralla ihan uudelle tasolle. Se, että olen lähtenyt rohkeasti mukaan kaikenlaisiin juttuihin ja kerännyt runsaasti kokemuksia on alkanut tuottaa hedelmää. Huomasin hiljattain, että nykyään avoimempi ja positiivisempi ote on alkanut näkyä kykynä soveltaa asioita. Näen huomattavasti enemmän vaihtoehtoja ja yhdistelen asioita yli asiayhteyksien. Ongelmien ratkaiseminen ja luovien ratkaisujen tuottaminen tuntuu välillä jopa luontaiselta. Tästä johtuva positiivinen energia aalto on vain boostannut motivaatiota keksiä ja luoda ratkaisuja.

Loppuun haluan nostaa esimerkin eräästä keväisestä illasta, jolloin kokeilin ensimmäistä kertaa Shakkia. Pelasimme kolme peliä, joista jokainen päättyi tappioon ennen kuin peliä oli ehtinyt kulua viittä minuuttia kauempaa. Seurasin kokeneen ystäväni siirtoja ja painoin hänen liikkeensä mieleeni. Sain kuitenkin pelin ideasta kiinni noiden kolmen pelin aikana. Reflektoin ja pohdin pelejämme pitkin seuraavaa päivää, ja kun istuimme laudan ääreen uudelleen viikonloppuna, tällöin peli kesti pitkälle toista tuntia. Pelin lopussa laudalla oli vain muutama nappula ja hävisin yhden virheen takia, vaikka olin lähes koko pelin niskan päällä. Syy miksi pärjäsin, oli se, että varastin ystäväni käyttämät liikkeet ja käytin niitä häntä vastaan. Lisäksi sovelsin muista strategia peleistä oppimiani asioita ja kykyä hahmottaa useampia siirtoja eteenpäin. Kyse oli siis luovuudesta ja kyvystä varastaa, niin kuin parhaimmat taiteilijat.

”Good artists copy, great artists steal” – Pablo Picasso

LÄHTEET:

Järvilehto, P. Järvilehto, L. 2019. PIM! Olet luova. Jyväskylä: Tuuma-kustannus

Paavo & Lauri Järvilehto. PIM! Olet luova. Driim-verkkovalmennus. https://www.driim.fi/jarvilehdot

Aivojen luova voima. 2019. Netflix. https://www.netflix.com/search?q=aivojen%20&jbv=81090128