Tampere
25 Nov, Wednesday
7° C

Proakatemian esseepankki

Maslowin tarvehierarkia – ajankohtainen vai ei?



Kirjoittanut: Susanna Leinonen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Pidimme Eventan kanssa motivaatiopajan, jossa käytimme pohjana Steven Reissin kehittämää RMP-teoriaa sekä Frank Martelan motivaatiotimanttia. Dialogissa nostettiin esiin Maslowin tarvehierarkia, joka oli minulle aivan uusi asia. Minussa syttyikin palo tutkia asiaa hieman lisää.

Minulle selvisi, että Abraham Maslowin tarvehierarkia on yksi tunnetuimmista motivaatioteorioista. Maslowin mukaan ihmisellä on viidenlaisia tarpeita, jotka muodostavat hierarkkisen tason. Alemman tason tarve täytyy olla täytetty ennen kuin voidaan siirtyä seuraavalle tasolle. Hierarkia on kuitenkin joustava ja ihmisen toiminnan nähdään usein motivoituneen monesta tarpeesta käsin. Esimerkiksi yksilö saattaa jättää alemman tason tarpeet lähes kokonaan tyydyttämättä pyrkiessään johonkin tärkeään päämäärään.

Maslowin tarvehierarkiateoria perustuu kahteen pääajatukseen. Ensimmäisen mukaan ihmisellä on halu tyydyttää tietyn tyyppiset erityistarpeet, jotka voidaan asettaa hierarkkiseen järjestykseen seuraavasti:

  1. fysiologiset tarpeet
  2. turvallisuuden tarpeet
  3. liittymisen tarpeet
  4. arvostuksen tarpeet
  5. itsensä toteuttamisen tarpeet

Fysiologiset tarpeet ovat perustarpeita ja niihin kuuluu esimerkiksi ruoka, juoma, seksuaalisuus jne. Turvallisuuden tarve ilmenee uskottaessa auktoriteetteihin tai turvauduttaessa totuttuun. Liittymisen tarve kuuluu sosiaalisten tarpeiden joukkoon ja ilmenee kuulumisen ja itsensä hyväksytyksi tuntemisen kautta. Arvostuksen tarpeeseen sisältyy tekijöitä, joissa yksilö pyrkii erottumaan joukosta. Itsensä toteuttamisen tarpeessa ihminen näkee, että hänellä on kyky ja mahdollisuus saavuttaa päämääränsä. (Otavan Opisto 2015).

Pohdimme pajassa sitä, onko Maslowin tarvehierarkia enää millään lailla ajankohtainen ja sopiva länsimaisen yhteiskunnan peilaamiseen. Eihän meidän enää länsimaisessa yhteiskunnassa tarvitse olla huolissaan tarvehierarkian kohdista 1 ja 2. Vaan onko asia näin mustavalkoinen. Olen lukenut Iikka Kiven kirjaa Menisit ennemmin tera­piaan : rehellinen self help -kirja, jossa sivutaan aihetta ajatuksia herättävällä tavalla.

Kiven mukaan (36-37, 2018) me emme tunne – tai ainakaan meidän ei pitäisi tuntea – mitään asiaa maailmassa niin läpikotaisin ja hyvin kuin itsemme. Silti melkein päivittäin tapaan ihmisiä, jotka ovat ihan hukassa itsensä kanssa. Lukemattomat sapiensit kärsivät vakavista itsetunto-ongelmista, impulsiivisuudesta, mielen epätasapainotiloista, suhteettomista käsityksistä omasta osaamisestaan, kyvyttömyydestä myöntää omia virheitään ja niin edelleen. Hyvin harvassa tällä planeetalla on se porukka, joka on päässyt itsestään jyvälle ja tehnyt itsensä kanssa sovinnon. Minäkin olin ihan kujalla itsestäni melkein 25 vuotta ja vasta viimeisen viiden vuoden aikana olen päässyt pikkuisen kartalle siitä, millainen möhkäle tässä hitaasti pyörii kohti hautakuoppaansa.

Tämä kertoo mielestäni siitä, etteivät ihmiset ole pysähtyneet koskaan pohtimaan omia motivaatiotekijöitään. Hukassa olemisen tunne on itsellenikin tullut tutuksi monta kertaa elämän aikana ja nyt kun asiaa mietin näin jälkikäteen, niin ehkä olisin välttynyt tunteelta, jos olisin tiennyt omat motivaattorini jo aiemmin.

Modernissa yhteiskunnassa se ei sinänsä ole mikään ihme, Kivi jatkaa (37-41, 2018). Kun ihmiskunta asusti pienissä heimoissa ennen maanviljelyksen vallankumousta, rooli ja rajat olivat paljon selvemmät. Minä olisin ollut Keräilijä-Iikka, koska isäni oli myös ollut keräilijä ja opettanut taitonsa minulle. Jos olisin hoitanut hommani hyvin, olisin päässyt myös lisääntymään ja huolehtimaan mukuloista ennen kohtalaisen aikaista kuolemaani. Kotipiirinä olisi ollut metsä, järvi ja järven takana toinen heimo, jonka kanssa olisi vaihdettu joko tavaroita tai kirveeniskuja. Loppu olisikin sitten ollut jumaliksi miellettyjen luonnonvoimien käsissä, ja heidän oikkuihinsa pystyy tunnetusti vaikuttamaan hyvin vähän. Päivät olisivat kuluneet ruokaa etsiessä ja heimon kanssa puuhaillessa, eikä minun olisi ikinä tarvinnut sekuntiakaan miettiä, että kuka perkele päätti viedä Jethro Rostedtin televisioon.

Itsensäkeräilijä-Iikka taas elää kokonaan eri maailmassa. Joka päivä minun tulee päättää, mistä rahat ja elanto jatkossa tulevat ja mitä taitoja niitä varten mahdollisesti tarvitsen. Eikä kyse ole mistään satavarman vattupaikan tietämisestä, vaan pohdin henkilökohtaisen brändini yhteensovittamista monimediallisten internetsisältöjen kanssa, säädän aikatauluja, täytän kalenteria, mainostan ja teen sisältöjä. Tämän kaiken yritän tietysti sovittaa täydelliseen perhe-elämään, koska emme halua lastemme joutuvan kärsimään huonosta isäsuhteesta kumpuavista sivuvaikutuksista, kuten alkoholiongelmista ja tarpeesta tehdä iskelmämusiikkia. Iltapäivällä haen marketista ruokaa, jonka tulee olla tasapainossa eettisyyden, ilmastovaikutuksen ja terveyssyiden suhteen. Iltaisin mietin sitä, mitä haluan tulevaisuudessa ostaa, mihin maahan haluan lentokoneella mennä mutta mihin en ilmastonmuutoksen takia voi mennä, miten käytän elämäni mahdollisimman hyvin mutta en liian tehokkaasti, millaiseen maailmaan lapseni oikein kasvaa ja miten saan koko tämän paletin pidetyksi ylipäätään kasassa.

Se on aivan selvää, että Keräilijä-Iikka on elänyt elämäänsä varmistaen ensin Maslowin tarvehierarkian tasot 1 ja 2. Mutta lukiessani Itsensäkeräilijä-Iikasta, minulle tulee tunne, ettemme me länsimaalaiset ja modernit ihmiset sittenkään ole niin kaukana tarvehierarkian alimmista rappusista. Näkökulma vain on hieman eri. Mielestäni Kivi kuvaa edellä loistavasti sen, miten länsimaalainen ihminen turvaa elämänsä Maslowin teorian mukaisesti.

Totesin itse pajassa, että itse olen koko aikuisikäni ollut niin pienituloinen, että en itse koe päässeeni tasosta 2 juurikaan ylemmäs. Taso 5 on jo ollut minulle aiemmin aivan saavuttamattomissa. Nyt koen, että tilanne on muuttunut. Vaikka tulotasoni ei ole parantunut, niin asenteeni on. En enää uhriudu ja mieti sit kun.

Joka päivä olen tietoinen koko muun planeetan tapahtumista ja ihmisten kärsimyksestä. Muuta porukkaa on ihan älyttömästi joka paikassa, eikä kenenkään kohdalla voi olla varma, haluaako tämä morjestaa vai lahjoittaa kaikki säästösi Jehovan todistajille.

Ei ihme, että Itsensäkeräilijä-Iikkaa ahdistaa niin paljon ja hän kokee varmasti olevansa paljon enemmän hukassa kuin Keräilijä-Iikka. Se johtuu paljolti siitä, että Keräilijä-Iikka asui siinä maailmassa, johon evoluutio oli hänet valmistanut. Kulttuurievoluution myötä ihmisten maailma muuttui nopeasti. Se tapahtui niin lyhyessä ajassa, että Itsensäkeräilijä-Iikalla on tasan samanlaiset aivot kuin Keräilijä-Iikalla, ja moderniin maailmaan ne sopivat helvetin huonosti. (Kivi 43, 2018).

Kiven muistutus siitä, ettei ihmisen aivojen kehitys ole välttämättä pysynyt mukana maailman ja ympäristön kehittymisen kanssa, on tarpeellinen. En välttämättä itse usko Maslowin, Reissin tai sen paremmin Martelankaan teorioihin motivaatiotekijöistä, mutta ne ovat hyviä herättämään ajatuksia. Tärkeintä on muistaa, että olemme jatkuvasti kehittyviä ja oppivia yksilöitä, joiden elämää helpottamaan on kehitelty käsitteitä, kuten motivaatiotekijät, arvot sekä tavoitteet. Siitä vain sijoittamaan itsensä näitten mukaan jollekin janalle.

 

LÄHTEET:

Eventan paja. RMP-motivaatioteoria. 14.3.2019.

Kivi, I. 2018. Menisit ennemmin tera­piaan : rehellinen self help -kirja. E-kirja. Kosmos.

Otavan Opisto. 2015. Maslowin tarvehierarkia. Nettisivu. Internetix oppimateriaalit. Lukion ja peruskoulun kursseja. Luettu 16.3.2019. http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps4/03_motivaation_emootioiden/04_3.4_maslowin_tarvehierarkia

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close