Esseen on kirjoittanut Jesse Salmi ja Rasmus Kautto

Johdanto:

Vuoden 2021 maalausurakat on saatu päätökseen ja on aika mennä kohta uutta aikaa, osakeyhtiön aikaa. Mansen Maalareiden ensimmäisessä esseessä “Neljän toiminimimaalarin tarina” käsiteltiin sitä, minkälaista oli lähteä maalausalan yrittäjäksi ja minkälainen oli neljän toiminimimaalarin ensimmäinen kesä. Nyt on aika toiselle osalle. Tässä toisessa osassa päätimme yhdessä Mansen Maalareiden yhden osakkaista, mahdollisesti monelle tutun Roiman Rasmus Kauton kanssa lähteä kertomaan yhdessä tarinaamme siitä, mihin päädyimme ensimmäisen kesän jälkeen. Koimme, että esseen aihe oli meille molemmille paljon muistoja herättävä sekä mitä parhain aika käydä reflektiota meidän viime maalaus kesästämme. Aikaa on kulunut ja paljon on tapahtunut, mutta mistä neljä toiminimiyrittäjää sai idean perustaa osakeyhtiön? Siitä kerromme pian. 

Esseessä tulemme kertomaan, kuinka ajatuksen lähtivät kohti osakeyhtiön perustamista, minkälainen oli toinen maalaus kesämme, mitä vaikutuksia osakeyhtiön perustamisella oli toimintaamme sekä mitä se opetti meille yrittäjyydestä. Valitsimme esseemme kirjalähteiksi Joni Jaakkolan kirjan “Väkevä työelämä” (2020) sekä Mikko Koiviston, Johanna Säynäjäkankaan sekä Sofia Forsbergin kirjan “Palvelumuotoilun bisneskirja” (2019). 

Ajatuksena osakeyhtiö: 

Palataan hetkeksi 2021 vuoden syyskuuhun, takana on kaikin puolin onnistunut maalaus kesä. Saimme hyvän kokemuksen yrittäjänä toimimisesta ja toiminimellä maalaamisesta. Tämä tietysti nostatti itseluottamuksen kattoon. Erityisesti nuori ikämme vaikutti tässä kohtaa paljonkin, osalla porukasta ilmeni jopa ylimielisiä piirteitä tämän ison onnistumisen jälkeen. Kyseessä oli ensimmäinen oikea liiketoiminta, jonka pystyyn saaminen oli haastavaa sekä vaati paljon rohkeutta. Moni lähipiiriin kuuluva ihminen epäili onnistumisen mahdollisuuksiamme. Heiltä saattoi kuulla esimerkiksi ehdotuksia, siitä kuinka tulisi mennä ensiksi maalausliikkeeseen töihin, jonka jälkeen voisi vasta kokeilla yrittäjyyttä. Tämä tietysti ruokki meitä vain entistä enemmän yrittämään. Matkan varrella ilmenneistä mutkista huolimatta onnistuimme luomaan itsellemme kesäksi töitä. 

Hetken levättyämme noin kuukauden loman verran, alkoi Mansen Maalareiden asiat taas raksuttamaan mielessä. Syyskuussa aloimme suunnittelemaan Mansen Maalareiden toista kesää. Tässä vaiheessa puheisiin nousi myös yhtiömuodon vaihtaminen osakeyhtiöksi. Ajatuksena tämän muutoksen taustalla oli monta syytä. Yksi varsin järkiperäinen perustelu liittyi tulorajoihin erityisesti opintotukeen liittyen. Osakeyhtiössä raha, joka laskutetaan, on yhtiön rahaa, eikä yksilöiden henkilökohtaista tuloa. Toiminimellä toimiessa taas kaikki laskutettava myynti on yksilön henkilökohtaista tuloa verotuksellisesta näkökulmasta. Tämän takia ajattelimme, että kun opiskelija statuksella olemme, niin voisimme säännöstellä palkanmaksun sen verran pieneksi kuukausi tasolla, että meillä olisi mahdollisuus nostaa tukia. Tähän tarvittaisiin osakeyhtiö, jotta henkilökohtaisia tuloja voitaisiin säännöstellä. Taustalla oli lisäksi myös vahva tahtotila kasvaa sekä kehittyä yrityksenä eteenpäin. Tulevan kesän liikevaihtotavoite oli kuitenkin 100 000 euroa, uskoimme saavuttamamme sen tekemällä kovasti töitä sen eteen. Osakeyhtiö olisi myös uskottavampi yhtiömuoto, joka vaikuttaisi positiivisesti niin brändiin kuin myyntityöhönkin. Näiden asioiden valossa lähdimme selvittämään mitä osakeyhtiön perustaminen vaatii. Päätös osakeyhtiön perustamisesta oli yksimielinen, vaikka kaikki osapuolet eivät ehkä täysin ymmärtäneet mitä se käytännössä tarkoittaisi. Hetki kuluu taustatutkimukseen ja selviää, että osakeyhtiön perustaminen ei olekaan yksinkertainen juttu, varsinkin kun mukana on kaksi alaikäistä. Alaikäisten osakkaiden takia osakeyhtiön perustaminen piti suorittaa paperilomakkeilla, joka hidasti prosessia huomattavasti. Tästä lisää kohdassa “Osakeyhtiön tuottamat ongelmat.”  

Osakeyhtiön perustamista ei yhtään nopeuttanut fakta, siitä että useat meidän palavereidemme tunneista olivat suurimmaksi osaksi käytetty, niitä näitä puhumiseen tai ideointiin, jolloin varsinainen tekeminen sekä päätöksien tekeminen jäi vähemmälle.  

Tunnin pituisessa palaverissa muistioon kyllä piirtyy kaikenlaista tärkeältä tuntuvaa ja uusia näkökulmia visioidaan lennosta, mutta kokouksen varsinainen pääasia jääkin seuraavaan kertaan, koska kohta on oltava jo toisaalla. Tuloksena on loputon palaveri rinki, jossa jokainen palaveri päättyy toteamukseen “tästä pitää kyllä palaveerata”, Jaakkola kertoo (2020, 139). 

Tuumasta toimeen:  

Kun olimme saaneet vihdoista viimein kaikki paperihommat kuntoon, oli aika suunnata ajatukset työstävään työhön eli itse maalaamiseen. Tällä kertaa olimme oppineet virheistä ja aloittaneet maalauspalveluiden myymisen ja vuoden vaihteen jälkeen. Vaikka olimme ajoissa myymisen kanssa se ei kumminkaan tuottanut toivottua tulosta. Osakeyhtiön perustaminen vei paljon aikaa ja resursseja pois myynnistä eikä tilannetta auttanut se, että Jesse oli menossa tammikuussa inttiin. Tilanne oli vaikea, sillä omakotitaloaluille ovelta ovelle myynti ei tuottanut toivottua tulosta. Koivisto, Säynäjäkangas sekä J. Forsberg (2019, 154) kertovat, kuinka palvelumuotoilussa markkinoinnin näkökulmasta piilevien asiakastarpeiden ymmärtäminen on suuressa keskiössä onnistumisessa. Tämä herätti meissä mieteitä myös siinä, että myynnissä olisi varmasti ollut paljon kehitettävää ja ennen kaikkea se olisi pitänyt aloittaa todella aikaisin, jotta olisimme voineet huomata myyntimme epäkohtia. Sähköpostiimme oli jälleen alkanut tulemaan yhteydenottopyyntöjä ja pyrimme panostamaan näihin kaiken energian. Yhteydenottopyyntöjen kautta saimme kuin saimme kevään aikana armottoman myynnin ansioista maalauskohteita myytyä ympäri Pirkanmaata, ja kesä oli jälleen kerran buukattu täyteen. Mutta miten seuraavaksi lähdimme työmaiden suhteen etenemään? 

Käytetään esimerkkinä meidän maalausuramme työläintä kohdetta. Pyrimme toisen kesän aikana panostamaan erilaisiin asioihin ja yksi niistä oli työmaasuunnittelu. Työmaasuunnittelulla tarkoitettiin meidän kohdallamme sitä, missä järjestyksessä myydyt kohteet tehdään ja mikä on tehokkain järjestys maalata talo. Pyrimme järjestelmään kohteet sen mukaan, mikä olisi tehokkain tapa tehdä ne, jotta saisimme ne ajoittumaan kalenteriimme. Aloitimme ensimmäisen maalaus urakkamme toukokuussa ja tästä kohteesta tulee vieläkin kylmiä väreitä. Ensimmäisenä kohteena oli Viljakkalassa sijaitseva vanha kyläkauppa, joka tänä päivänä toimi omakotitalo käytössä. Työmaasuunnittelun kannalta se oli järkevä laittaa ensimmäiseksi, sillä kohde oli maalaus pinta-alaltaan noin 700 neliön kokoinen. Jälkeenpäin, kun miettii, kohde oli sellainen, mitä ei ikinä oli kannattanut tehdä.  

Moni varmasti miettii, mitä syitä oli sille, että kohdetta ei olisi kannattanut tehdä. Lähtökohtaisesti on radikaalisti sanottu, ettei kohdetta olisi kannattanut tehdä. Kohde itsessään opetti valtavasti työmaalla toimimisesta, kohteen työvaiheiden tekemisesti sekä itse työstävästä työstä eli maalaamisesta. Negatiivisia puolia oli kumminkin jonkin verran. Ensimmäisenä ongelmana tajusimme sen, että kohde on todellisuudessa paljon työläämpi, mitä ajattelimme. Kohteen kestoksi olimme arvioineet noin kaksi viikkoa, joka oli urakan edetessä auttamatta liian lyhyt aika. Kyläkauppa on vahva rakennus ja seinäpinnat olivat todella huonossa kunnossa. Tajusimme kunnolla taloa ympäri pyöriessä, että talossa on yksi seinä, jota ei tarvitse “skrapata”. Skrapaamiseen meillä kuluikin jo pelkästään viikko, joka tarkoitti sitä, että kohde ei olisi millään kahdessa viikossa valmis. Koivisto, Säynäjäkangas sekä Forsberg (2019, 155) totesivat, että sisäisen prosessin näkökulmasta on tärkeää henkilöresurssien hyödyntäminen oikeassa mitta kaavassa. Tartuimme tähän ajatukseen sen pohjalta, kun aloimme miettimään kohdetta sekä intin legendaarista lausahdusta “ei sota yhtä miestä kaipaa”. Voi kuulkaa, kyllä tässä urakassa olisi ollut apukäsille tarvetta. Aikataulussa pysymisen yksi syy oli nimenomaa henkilövaje, sillä Jesse oli vielä intissä urakan aikana eikä pystynyt osallistumaan tekemiseen, kun muutamina päivinä. Tämä vaikutti suuresti siihen, että urakka alkoi venyä.  

Kun olimme huomanneet, että aikataulu ei tule pitämään paikkaansa seuraavaksi ongelmaksi alkoi muodostua se, että kohde oli alihinnoiteltu. Kohteen hinnoittelussa emme olleet ottaneet huomioon sitä, että skrapaamiseen menee todella paljon aikaa ja kohteen korkeiden alakattojen takia työskentely korkealla oli hidasta. Mutta mikä oli loppu tulema? Kohde saatiin valmiiksi, joka on jo itsessään positiivinen asia. Kohteen valmistumiseen meni noin kuukausi ja kyllähän siinä kevät kerkesi jo kesäksi viimeistään vaihtua. Tärkeintä tässä koko urakassa oli se, että asiakas oli todella tyytyväinen lopputulokseen ja urakan venyminen ei ollut mikään ongelma. Meille asiakastyytyväisyys oli prioriteetti yksi ja se toteutui kohteessa.  

Tämän esimerkin kautta muistelemme kesää oppinein, mutta myös tietyllä tapaa häpeän fiiliksillä. Häpeä termiä kuvastaa lähinnä sitä, kuinka kohde oli todella alihinnoiteltu kohteen laajuuteen nähden. Tämä onkin syy sille, miksi kerroimme, että kohdetta ei olisi ikinä kannattanut alkaa tekemään. Oppi kantapään kautta opetti viimeistään tämän kohteen jälkeen sen, että näin isoa kohdetta ei ole oikeastaan enää edes kannattavaa tehdä. Suurimman kannattavuuden tekee yksi tasoisilla perinteisen omakotitaloalueen taloilla. Niitäkin onneksi maalaus kesäämme 2022 mahtui pari kappaletta. Koivisto, Säynäjäkangas sekä Forsberg (2019, 155) totesivat, että sisäisen prosessin näkökulmasta palvelu kehittyisi paljon, jos kiinnitettäisiin huomiota enemmän selvitettävissä oleviin virhekohtiin. Koemme varmasti ristiriitaisia fiiliksiä siitä, mikä meni kesässä 2022 hyvin ja huonosti, mutta tässä on ollut myös selkeä poiminta. Kun aloimme saamaan sähköposteja, että asiakkaat haluavat tarjouksia aloimme niin sanotusti ottamaan kaiken vastaan ja mukailimme hinnan niin, että se ei ollut oikeasti meille kannattavaa. Tämä oli yksi niistä asioista, joka kuvasti häpeän tunnetta, koska tänä päivänä emme tekisi tuollaista virhettä. Kääntöpuolena se kertookin siitä, että olemme oppineet virheistämme ja tiedämme, mitä tehdä tulevaisuuden liiketoiminnoissamme.  

Maalasimme kesällä 2022 kuusi erilaista kohdetta. Viljakkalan vanhan kylä kaupan, pari yksitasoista omakotitaloa, huoltorakennuksen, kaksi tasoisen moniulotteisen omakotitalon, kesämökin Hausjärvellä sekä huvilan Pirkkalassa. Kaikki kohteet ja mahtavat asiakaskohteet muistaa lämmöllä ja voi olla ylpeä, että näin monta kohdetta kaikkien vastoin käymisten jälkeen tulikaan maalattua. Olemme me vaan kovia jätkiä! Päällimmäisenä muistona viime kesältä herää kumminkin se, kuinka toiminimimaalarina olisi varmasti ollut aika paljon helpompaa toteuttaa näitäkin kohteita. Minkälaisia ongelmia osakeyhtiö tuotti maalauskesäämme ja miten se heijastui työskentelyyn? 

Osakeyhtiön tuottamat ongelmat:  

Kahden alaikäisen takia täytyi osakeyhtiö perustaa paperilomakkeella, joka pitkitti yhtiön perustamisprosessia huomattavasti. Kaksi osakasta Amos ja Veeti olivat tähän aikaan vasta 17-vuotiaita, jonka takia heiltä vaadittiin huoltajan allekirjoitus lupalomakkeeseen yrityksen perustamiseksi. Tämän kyseisen lupalomakkeen takia tuli yhtiö perustaa paperiversiona ja postittaa YTJ:lle. Osakeyhtiön perustaminen on valmiiksikin haastava prosessi sekä se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Meidän kohdallamme yhtiön perustamis- lomakkeet menivät läpi rekisterihallituksessa vasta toisella kerralla. Kun osakeyhtiö viimeinkin saatiin perustettua, elettiin jo maalaus sesongin alkua. Tämän seurauksena meille tuli hieman kiire selvittää yhtiön talous- sekä vakuutusasiat kuntoon. Tämän kiireen luoman paineen vuoksi tuli tehtyä nopeita päätöksiä liittyen tilitoimiston ja vakuutusyhtiön vallinnassa. Nämä kyseiset ratkaisut eivät olleet välttämättä kaikista edullisimpia vaihtoehtoja aloittavalle osakeyhtiölle.  

Osakeyhtiön raskaat kustannukset yllättivät, kun kyseiset kulut realisoituivat meille maalaus sesongin kuluessa. Tilitoimistolle ulkoistettu kahdenkertainen kirjanpitopalvelu, mukaan lukien veroilmoitukset ja tilinpäätöksen, oli huomattava kustannus tuoreelle osakeyhtiölle. Tämä summa oli yli 3000 euroa tilikaudelta. Palkanmaksu tapahtui perinteisesti yhtiön kautta ja olimme työntekijöitä Mansen Maalarit Oy:ssä. Tästä seurasi tietysti Tyel- maksut sekä muut vakuutusmaksut. Maalaustyössä vaaditaan työtapaturmavakuutus, joka on lakisääteinen. Tämä kustannuksien nousun, tullessa yllätyksenä muuttui myös porukkamme ilmapiiri huomattavasti kireämmäksi, kun tajusimme, kuinka paljon kovempaa meidän tulisi tehdä töitä, että saavuttaisimme saman palkkatason kuin edellisenä kesänä. Rahaa ei tulisi asettaa työn tekemisen ainoaksi motivaattoriksi, mutta työstä saatava korvaus on kuitenkin varsin oleellinen osa myös väkevän työelämän syntymistä. Vaikka kyseessä olisi miten kutsumusammatti tai rakkaudesta lajiin –tyylinen töitä paiskiva henkilö, niin tästä huolimatta ura voi muuttua henkisesti ja fyysisesti roikkuvaksi taakaksi, mikäli työstä ei saada tarpeeksi tuntuvaa korvausta ja palkkio on alamittaisella tasolla työn määrään ja laatuun nähden, sanoo Jaakkola (2020, 139). 

Ensin tulisi myyntityössä sekä hinnoittelussa huomioida korkeammat kustannukset, jota ei valitettavasti tehty, koska me emme yksinkertaisesti vielä tietäneet kulujen suuruutta. Toiseksi työtahtimme olisi pitänyt olla tasaisesti tehokasta, välillä oli päiviä, jolloin työn tehokkuuteen vaikutti vastoinkäymiset sekä henkilökohtaiset taloudelliset huolet. Ihmisten johtamisessa sekä ihmisten välisessä kommunikaatiossa on muistettava, että olemme pohjimmiltaan edelleenkin se metsästäjäkeräilijä homo sapiens, jolla on perustarpeet (ruoka, katto pään päällä, turvallisuus jne.). Olisi kyseessä sitten karjuva sapelihammastiikeri vai esimies, niin ihminen käyttäytyy silti tietyllä tavalla. Hänen on helpompi keskittyä luovuuteen ja hauskanpitoon silloin, kun savannilla tai jääkaapissa on ruokaa ensi viikollekin, Kertoo Jaakkola (2020, 87). 

Oliko osakeyhtiö wörtti?:  

Mielestämme osakeyhtiön perustaminen olisi ollut liiketoiminnan sekä meidän henkilökohtaisen taloutemme näkökulmasta järkevämpää toteuttaa myöhemmässä vaiheessa. Kyseinen ajankohta oli erityisen haastava, koska Jesse oli armeijassa ja siten pois täydestä vahvuudesta sesongin valmistelussa. Lisäksi toinen toiminimillä suoritettu kausi ei olisi ollut pahitteeksi. Näin olisimme voineet hieroa konseptiamme sekä tuotannon sekä myyntiprosessin suhteen paremmaksi. Lisäksi kulumme olisi olleet kevyemmät sekä olisimme säästyneet vaikealta byrokratia vuorelta. Käytimme useita kuukausia siihen, että saimme yhtiön perustamispaperit oikein täytettyä ja hyväksytyksi YTJ:ssä. Lisäksi palvelu oli tuolloin ruuhkautunut, joka ei yhtään auttanut asiaa. Ainakin kuukausi tuli lisää odotus aikaa pelkästään Amoksen ja Veetin huoltajien suostumuslomakkeiden saapumisessa perille YTJ:n päätyyn. Välillä teki mieli repiä täysin pelihousut, kun oli odotettu kuukausi vastausta ja sieltä tulikin bumerangina paperit takaisin täydennettäväksi. Olisimme myös välttyneet huonolta henkilökohtaiselta talouden tilalta, jos olisimme jatkaneet ainakin toisen vuoden vielä toiminimellä. Positiivista kuitenkin oli kaikki ne taidot mitä matkan varrelta tuli opittua. Nyt tiedämme, millainen prosessi osakeyhtiön perustaminen on sekä millaisia kuluja sen pyörittäminen pitää sisällään. Opimme myös, miten palkanmaksu tapahtuu käytännössä palkka.fi kautta sekä sen miten palkkakustannukset vaikuttavat todelliseen nettopalkkaan, mikä jää itselle taskun pohjalle. Nyt me tiedämme, millaista on asioida tilitoimistojen sekä vakuutusyhtiöiden kanssa. 

Mansen Maalarit opit tiimiyrittäjyyteen:  

Olemme kummatkin tehneet lähes kaikki työmme yrittäjinä ennen kuin aloimme opiskelemaan Proakatemiassa. Olemme pyörittäneet yhdessä parin kesän ajan kesäkahvilaa, järjestäneet stand up-illan sekä nyt viimeisen kahden kesän ajan pyörittäneet Mansen Maalareita. Paljon on kerennyt tapahtua ja mikä parasta oppia ja yrittäjämäistä asennetta on senkin edestä mukaan jäänyt. Vaikka tässä on tullut käytyä yrittäjyyslukio ja harjoitettu paljon liiketoimintaa on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka yrittäjyyden ja tiimijohtaminen tutkinto-ohjelma on muuttanut ajattelua yrittäjyydestä. Miten ajattelu on muuttunut ja olemmeko tuoneet oppejamme Mansen Maalarit ajoilta tiimiyrityksiimme?  

Mansen Maalareita voi osittain kutsua mielestämme tiimiyritykseksi. Proakatemialla tiimiyritys tarkoittaa isommasta henkilömäärästä koostuvaa tiimiyritystä, kun meillä taas tiimiyritys koostui neljästä ihmisestä. Toiminta Mansen Maalareissa tiimiyrittäjyyteen verrattuna oli osittain helpompaa. Onhan se luonnollista, että neljän hengen tiimillä on helpompaa tehdä päätöksiä ja vastuualueiden jakaminen onnistuu käden käänteessä. Mansen Maalareissa meillä olikin vahvuutena se, että meillä kaikilla oli jollain tavalla samat tavoitteet, jotka ajoivat päätöksen tekoa sujuvasti eteenpäin.  

Vertailuna tiimiyrittäjyyteen oli Mansen Maalareissakin kääntöpuolia. Vaikka pienellä tiimillä saatiin päätöksiä aikaiseksi ja meiltä löytyi samoja tavoitteita, olisi jälkeenpäin ollut hienoa, jos tiimissämme olisi ollut täysin erilaisia ihmisiä. Tällä tavoin olisimme saaneet toimintaamme laajuutta, sillä erilaisten ajatusten kautta olisimme luultavasti saaneet liiketoimintaamme paremmin eteenpäin. Vaikka neljän hengen tiimi on täydellisen kokonainen talon maalaukseen tiimiyrittäjyyttä opiskelleena osaa arvostaa myös suurempaa tiimiä. Esimerkiksi tiimiyrityksessä legendaaristen “osuuskunnan perustamispaketin” täyttäminen oli hieman helpompaa yhdeksän henkisen hallituksen kanssa, jossa tietotaitoa ja osaamista löytyy jo ennestään. Osakeyhtiön pyörittäminenkin vaatii paljon enemmän kuin pelkkää työstävän työn tekemistä. Tiimiyritykseen kuulumisessa on ollut etuna, kuinka on nähnyt, mitä erilaisia pientiimejä esimerkiksi löytyy. Pientiimien avulla pystytään jakamaan yrityksen sisäisiä vastuualueita selkeämmin ja pientiimien avulla kukaan ei jää yksin vastaamaan tietystä osa-alueesta. Kieltämättä, kun miettii meidänkin maalausurakoitamme niin, olihan se hieman sekavaa, kun olisi pitänyt maalata ja tehdä markkinointia samaan aikaan.  

Koivisto, Säynäjäkangas ja Forsberg (2019, 163) puhuvat siitä, kuinka palvelumuotoilun käyttöönotto vaatii muutosliikkeitä ja palvelumuotoilun hyödyntämiselle pitää löytää oikeanlaisia keinoja. Koemme, että teemme palvelumuotoilua omassa tiimiyrityksessämme joko tietoisesti tai tiedostaen, sillä palvelumuotoilun on yritysten toiminnassa selkeästi nykypäivänä iso asia. Koemme, että olemme tästä asiasta keränneet oppia jo Mansen Maalarit aikana jonkin verran. Meillä tärkeää oli luoda asiakkaalle mahdollisimman selkeä ja eritelty kuva urakasta sekä, että asiakkaan toiveet otetaan ensiarvoisen tärkeästi huomioon. Tämä johtui tietysti siitä, että halusimme olla nykyaikainen maalausalan yritys, jolla hehkuu ammattitaitoista ja asiakaspalveluhenkistä toimintaa ulospäin. Uskon, että negatiivisistakin asioista huolimatta olemme onnistuneet palvelumuotoilussa jo Mansen Maalarit aikana ja osanneet tuoda näitä oppeja tiimiyrityksiemme toimintaan. 

Olemme selkeästi huomanneet sen, kun näitä kahta yritystä vertailee, että olemme varmasti tällä hetkellä oikeassa paikassa oppimassa yrittäjyyttä. Tiimiyrittäjyys on jo tähän mennessä muokannut meidän ajatteluamme ja olemme oppineet valtavasti siitä, mitä hyviä puolia siitä on ollut, että on lähtenyt yrittämään nuorena. Sitäkin hienompaa on ollut se, että olemme kummatkin päässeet opiskelemaan Proakatemiaan ja keräämään tietotaitoa ja osaamista siitä, mitä tulevaisuudessa yrittäjänä tarvitsemme. Kumminkin tässä vielä aika nuoria olemme ja paljon on edessä niin on hienoa, että pääsemme jo tämän ikäisenä vertailemaan kahta erilaista liiketoimintaa. Pitää arvostaa sitä, missä tilanteessa kaikesta huolimatta on.  

Pohdinta:  

Nyt kun olimme niin sanotusti lopputekstien äärellä voimme todeta, että oli todella mielenkiintoista kirjoittaa meille kummallekin elämän varrella suuresta ajan jaksosta esseetä. Olemme varmasti vuoden aikana keskustelleet keskenämme paljon siitä, mitä kaikkea on Mansen Maalareiden aikana tapahtunut ja mihin pisteeseen asti pääsimme toiminnallamme. Pääsimme kyllä todella pitkälle, kun ajatellaan sitä, että lähtökohtana oli maalailla taloja toiminimellä ja yhtäkkiä olikin brändäys käynnissä ja osakeyhtiö tuli jatkojalostettua toiminimestä. Voihan tästä kaikesta olla ylpeä ja ennen kaikkea miettiä, kuinka opettavaista tämä on ollut meille.  

Kun alun perin puhumaan, että voisimme kirjoittaa aiheesta yhteisen esseen emme ehkä tajunneet, kuinka paljon suunnitteluun menee aikaa. Suunnittelulla tarkoitan lähinnä tässä kohtaa vanhojen muistelua. Kumminkin olemme tehneet kaksi vuotta todella kovaa työtä kalenteriemme aikana niin kaikkea ei välttämättä samalta istumalta edes muista. Panostimmekin suunnittelussa siihen, että käymme vaihe vaiheelta läpi, mitä vuosi 2022 Mansen Maalareilla piti sisällään sekä mitä kaikkea oikeasti tapahtui. Koemme, että viimeistään tämän esseen avulla pääsimme oikeasti istumaan alas ja pohtimaan kaikkea, mitä Mansen Maalareiden tarinan varrella on tapahtunut. Tunneskaala on ollut valtaisa, mutta hyvällä tavalla jopa. Se kertoo siitä, että pääsimme oikeasti pohtimaan positiivisia sekä negatiivisia puolia Mansen Maalareista. Tulemme varmasti tämän kokemuksen pohjalta käymään koko tiimin voimin sparrailua aiheesta ja miettimään, minkälainen tarina meillä on ollut. Viimeisenä kiteytyksenä, tämä on ollut elämämme opettavin matka yrittäjyydestä tähän mennessä. Uskomme kuitenkin, että Proakatemia vie tässä vielä pidemmän korren. Tulevaisuuden haasteita ja oppeja odotellessa.  

Lähteet: 

Jaakkola, J. 2020. Väkevä työelämä. Terveyttä, tolkkua ja tuloksia. Helsinki: Tammi. 

Koivisto, M. Säynäjäkangas, J. Forsberg, S. 2019. Palvelumuotoilun bisneskirja. E-kirja. Helsinki: Alma Talent. Viitattu 28.4.2023