Tampere
26 Nov, Thursday
3° C

Proakatemian esseepankki

Mañana!



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

Sain viime viikolla sähköpostissa viimeisen vedoksen työsopimuksestani. Sivut oli skannattu vinoon ja sopimuksessa oli puutteita, vaan ei sellaisia, jotka minua kiinnostaa. Tuli älyttömän hyvä fiilis! Oon aina tykännyt maalata isoo kuvaa ja jättää sen rajojen vetämisen muille. Teemu Kissa alkaa hiukan innostua Perusta.

Haluisin kuvailla jotenkin viimeistä 3,5 vuotta elämästäni. On aika ylitsevuotava olo. En edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Kun sitä pysähtyy ajattelemaan, se ei tunnu edes todelliselta. Ei mitenkään.

Myytiin pahvilaatikoita, josta kasvoi sieniä, glitterhameessa. Ja ihmiset osti niitä! Ajettiin sauna peräkärryssä Euroopan halki Lounais-Britanniaan. Ja sekin perkele myytiin! Reissasin moottoripyörällä ympäri Kaakkois-Aasia, kun mun opinnäytetyön ohjaaja tarvis vara-asunnon kesäksi. Myin muuten sen mopedin myös! Sain olla mukana perustamassa ja rakentamassa yhteisöä, josta tulee isompi juttu, kuin jääkiekosta Tampereelle, sanokaa mun sanoneen. Kun tuun takasin, Triben jengistä puolet on käyny Linnanjuhlissa.

Huikeita juttuja tehdessä unohtuu vaan usein levätä. Väillä oli nimittäin aivan vitun vaikeata. Päiviä, kun on niin loppu, ettei jaksa nousta sängystä. Miten ihmeessä jaksaa olla esimerkki ja johtaa sekä motivoida muita, kun eksistentialismi iskee naamalle ja millään ei ole merkitystä? Olin vihainen ja masentunut, ja tunsin syvää arvottomuutta itsestäni. Mutta Timo Jutilaa lainatakseni ”mentiin eteenpäin”, vaikka mentiinkin Jutilan tyyliin kontaten. Jos haluatte nähdä miltä näyttää sellaisen miehen mieli, niin suosittelen lukemaan 2017 syksyn esseitäni. En ole kovin ylpeä niistä ja vähän hävettääkin, mutta kadu en. Enkä niitä Esseepankista poista.

Kasvoin ihan älyttömästi sekä konttauksen, että kaiken tekemisen aikana. Opin arvostamaan itseeni itsenäni, enkä niiden asioiden kautta, mitä teen. Huomasin nauttivani älyttömästi itseni kehittämisestä ja uuden oppimisesta. Lähes mikään ei mennyt, niin kuin suunnittelin. Mutta muuta en olisi voinut edes toivoa. Välillä oli hauskaa ja välillä ei. Tulee älyttömän ikävä ihmisiä ja viimeistä 3,5 vuotta akatemialla.

Joillekkin olen kertonutkin jo, mutta mulle tarjottiin Perun Tiimiakatemialta valmentajan paikkaa. Olisi voinut olla monia syitä, miksi olisin passannut sen. En esimerkiksi puhu sanaakaan espanjaa. Työkieli on tosin englanti, mutta ei sekään mikään sujuvin ole, etenkään kirjallinen. Ennen olisin näistä syistä helposti jättänyt haasteen väliin. Mutta tollasta mahdollisuutta en voi vaan enää jättää väliin, en millään. Enkä jättäkkään, sopparit on skriivattu ja työt alkaa helmikuussa!

Pelottaa ja innostuttua ihan älyttömästi. Saan jatkaa taas ihan uuteen seikkailuun. Kiitos teille kaikille, joiden kanssa sain jakaa Akatemian aikaani. Tuli tehtyä aivan liian huikeita juttuja ja tavattua ihmisiä, jotka tulen tunteen loppu elämäni <3

En oikein tiedä miten lopettaa tätä. Mutta koska olen Lindasaunan viimeinen Akatemilainen, ajattelin julkaista teille osan materiaalista, jota kukaan ei välttämättä loppujen lopuksi pääse näkemään. Tai kuka tietää, maailma on hassu paikka ja niin olen minäkin.

Todo bien para ustedes queridos. Adiós!

 

 

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close