Tampere
03 Dec, Thursday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Mäkikotkamme Matti



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

 

Suomen turhin julkkis, B-luokan playback artisti, mäkikotka, olympiavoittaja. Matti Nykänen on kaikkea edellä mainittua ja paljon enemmän. Jyväskylän oma poika, joka ponnisti lahjakkaana nuorena itsensä maailmankartalle, ja yhä edelleen 55 vuotiaana on vaihtelevasti julkisuudessa ja otsikoissa vaihtelevista syistä. Ammattiurheilijan päivät ovat jo kaukana takana, mutta nykyisin Matti muistetaan paremmin humalan katkuisista tempuistaan, joista mediassa on ahkerasti uutisoitu. Ilman median kiinnostusta entisen mäkikotkan yksityiselämään, ja ilman Matin railakasta elämäntyyliä olisi tämä 80-luvun ikoni saattanut jo painua unholaan.

 

Matti oli jo huippuvuosinaan tunnetusti viinan perään oleva miehen alku. Kilpailumatkoilla ympäri Eurooppaa valmentajilla ja huoltajilla oli täysi työ koittaa pitää nuori lupaus aisoissa, välttäen Suomen maajoukkueelle syntyvää negatiivista julkisuutta. On miltei käsittämätöntä ajatella, kuinka Matin elämäntyylillä pystyi silti menestymään olympiatasolla tuohon maailman aikaan. Pitkät ryyppyillat ja krapulaisena hyppytorniin kiipeäminen tuskin tulisi enään kysymykseen nykypäivänä. Tietenkin on hyvä muistaa, että Nykäsen tapa harjoitella ja valmistautua kisoihin ei ollut tuolloinkaan mikään yleinen toimitapa kilpakumppanien keskuudessa, se tekeekin suomalaisen tarinasta entistä kiinnostavamman.

 

Osittain nuoressa Matissa oli samoja piirteitä kuin formulakuljettaja Kimi Räikkösessä. Kumpaakaan ei suuremmin viehätä huippu-urheilun mukanaan tuoma julkisuus, haastattelut eikä erinäiset edustustilaisuudet. Molemmat halusivat vain keskittyä urheiluun täydestä sydämestään. Kimi ajamiseen, ja Matti hyppäämiseen. Tietty tämän lisäksi molemmille maistuu soppa suomalaiseen tapaan reilulla kädellä, tietty Nykäselle ehkä vielä enemmän urheilu-uran päätyttyä. Mikähän siinä on, että suomalaiset huippu-urheilijatkin ovat ihan yhtä viinaan meneviä, kun muukin kansa, mutta silti taidollaan ja lahjakkuudellaan menestyvät maailmalla? Kuvitella missä olisi maamme urheilun taso, jos suomalaiset urheilijat olisivat raittiita ja eläisivät perinteistä huippu-urheilijan elämää…

 

Nuoresta asti aktiivisesti urheilleella, ja urheilusta itselleen uran tekevillä ihmisillä on riskinä pudota tyhjän päälle ammattiuransa jälkeen. Jos pienestä pitäen on oltu harjoituksissa, kun olisi pitänyt olla koulussa, ja harjoitusleireillä kun olisi pitänyt olla tekemässä kokeita, voi koulutuksen taso jäädä hyvin vajavaiseksi. Onneksi nykyään teknologian kehittyessä ja opetusmateriaalin siirtyessä entistä enemmän sähköiseen muotoon, nuoret urheilijalupaukset pystyvät suorittamaan koulutehtäviään paremmin ollessaan harjoitus- tai kilpailumatkoilla. Myös erinäiset urheilulinjat ammattikoulun puolella sekä urheilulukiot mahdollistavat huippu-urheilijan taitotason jahtaamisen siten, että toisen asteen koulutus tulee hoidettua samalla. Valitettavasti aina ei kuitenkaan näin hyvin ole asiat olleet, ja tästä syystä Mattikin on monenlaiseen tekemiseen eksynyt mukaan urheilijan uransa jälkeen.

 

Uskon, että valitettavasti Matti Nykänen tullaan muistamaan kaikesta muusta, paitsi suurmäkien kultamitaleistaan. Matille kehittynyt henkilöbrändi toki pohjaa hyppyuraan ja monet klassiset lausahdukset sivuavat mäkihyppyä, mutta loppujen lopuksi päällimmäisenä ihmisten mielissä on viinanhuuruiset haastattelut, väkivalta, monet avioliitot ja flopannut artistin ura. Oikeastaan Matti Nykänen ei ole tehnyt juuri mitään ”normaalista” suomalaisesta stereotypiasta poikkeavaa, hän on vaan omaksi epäonnekseen tehnyt kaiken julkisuudessa ja antanut kasvot epäonniselle elämälle.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close