Tampere
28 Mar, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Maatalousyrittäjyys Suomessa



Kirjoittanut: Samuli Viitanen - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mitä tarkoittaa

Maatalousyrittäjyys Suomessa on oman yrityksen johtamista ja tällä hetkellä ruoan tuotantoa pilkkahintaan. Maatalousyrittäjä on vastuussa eläimistään, pelloistaan, rakennuksistaan ja metsistään sekä noudattamaan kaikkia mahdollisia lakeja ja säädöksiä, joita on muuten paljon.

Säätelevät tekijät

Maatalousyrittäjyyttä ja ruoan tuotantoa säätelee moni tekijä ja taho. Suomessa peltoviljelyä ja kotieläintaloutta valvovat muun muassa ELY-keskukset, maaseutuhallinto sekä valvovat eläinlääkärit. Suomessa ruoka on oikeasti puhdasta ja lähes poikkeuksetta eettisesti tuotettua. Suomessa on geenimuuntelu kielto, liha on antibiottivapaata ja lääkkeetöntä sekä hormonitonta. Jos eläintä joudutaan lääkitsemään, tulee sille tai sen maidolle tietty varoaika, jota täytyy noudattaa esimerkiksi 30 vuorokautta. On myös lääkkeitä, joista voi seurata elinikäinen teuraskielto.

Valvontaeläinlääkärit tekevät tiloille pistotarkastuksia ja niiden ”pelko” saa viljelijät noudattamaan vaatimuksia. Virheistä voi joutua maksamaan todella isoja sanktioita tai saada jopa eläintenpitokiellon. Eläinten hyvinvoinnista Suomessa kertoo paljon myös se, että esimerkiksi sioilla voi olla saparot ja kanoilla nokat. Ulkomailla ne monesti otetaan ennakoivasti pois, koska eläimet ovat niin stressaantuneita, että syövät toistensa saparot tai nokkivat toisensa hengiltä.

Säädökset ovat valitettavasti erilaiset kotimaiselle ja ulkomaisille tuotteille. Ulkomaisen lihantuotannon olosuhteet ovat karut, ellei jopa karseat, varsinkin jos puhutaan EU:n ulkopuoleisesta alueesta esimerkiksi Brasiliasta. Lisäksi niinkin lähellä kuin Tanskassa syötetään rehun seassa koko ajan antibioottia, jolloin eläimet kasvavat aavistuksen nopeammin eivätkä ainakaan näennäisesti sairasta yhtä paljon.

Tuet

Viljelijöille on olemassa monia erilaisia tukia. Ne täytyy osata jokaisen itse hakea verkkoasiointipalvelu Vipusta. Jokaiselle tuelle on erilaisia vaatimuksia. Suomessa viljelijä voi saada tukea EU:n maataloustukirahastosta, EU:n maaseuturahastosta tai kansallisista varoista. (ruokavirasto.fi)

Miksi niitä maksetaan? Suomi on EU:n mittakaavassa todella pohjoisessa. Keski-Euroopassa on pidemmät kasvukaudet ja keskiarvollisesti lämpimämpää kuin Suomessa. Siellä maaperä on viljelyyn paremmin soveltuvaa, Suomessa pellot joudutaan raivaamaan moreenipohjaisista metsistä, jolloin niistä nousee kiviä vielä kymmenien vuosien päästä. Lisäksi Suomen maaperä on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hapanta, jolloin viljelijät joutuvat käyttämään rahaa sen neutraloimiseen esimerkiksi kalkilla.

EU-tukien tarkoituksena on mahdollistaa suomalaisten tuotteiden kilpailukyky markkinoilla jopa koko EU:n alueella. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu kovin hyvin, sillä kotimaiset tuotteet eivät meinaa pärjätä edes kotimaan markkinoilla.

Suomessa erilaisia tukialueita on viisi. (A, B, C1, C2, C3). (ruokavirasto.fi) Ne jaotellaan karkeasti sen mukaan, kuinka vaativaa viljely alueella on, mutta esimerkiksi Juupajoki kuuluu B-alueeseen ja vain 30 km ylempänä Ruovesi C1-alueeseen, vaikka näillä alueilla ei kyllä ainakaan omasta mielestäni ole mitään eroja.  Tukitasot vaihtelevat tukialueittain, suurinta tukea maksetaan C3-alueelle. Eri tuotantosuunnille esimerkiksi sikatalous, naudanlihantuotanto ja kasvinviljely on olemassa eri tukia, joiden kriteerit pitää täyttää voidakseen niitä saada. Kriteerien täyttymistä valvoo ELY-keskus. En perehdy nyt näihin kriteereihin sen tarkemmin, koska niitä on valtavasti ja osa niistä on naurettavan tarkkoja.

 

Tuotteen hinnan määritys (kauppa ja kustannukset)

Kustannusten nousu on ollut tänä vuonna esillä ja myöskään viljelijät eivät ole siltä välttyneet. Kustannuksia on tuloihin nähden todella paljon ja nopeasti katsottuna ei maatalousyrittäjyyden pitäisi olla mitenkään taloudellisesti kannattavaa.

Kustannuksia:

– Lannoitteet, kasvien siemenet, kasvien suojeluaineet, eläinaines, eläinten rehut, kuivikkeet

– Erittäin paljon kallistuneet sähkö, polttoaineet, lämmitys, vesi

– Oman pääoman korko, oma työ, työntekijöiden palkat, eläinlääkintäkulut, teurastukset

– Konekulut (voitelu, huollot, korjaukset)

– Peltojen vuokrat, lainojen lyhennykset, verot, vakuutukset

– Byrokratia mm. kirjanpito. korvamerkitseminen, Honkajoki (ruhojen käsittely ja kuljetus)

Tuloja:

– Lihan, maidon tai kasvien myyntitulot kaupoille tai suoraa yksityisille kuluttajille

– Tuet

– Mahdolliset ulkopuoliset urakoinnit jos vain ehtii

Tuotantokustannusten lisäksi hintaan vaikuttaa kaupan osuus ja teollisuuden osuus. Tuotteen myyntihintaan sisällytetään myös valtionosuus eli arvonlisävero. (ptt.fi)

Tällä hetkellä kauppa vetää todella paljon välistä, mikä saa ruoan hinnan nousemaan. Jos kauppa maksaisi enemmän viljelijälle ja pienentäisi omaa siivuaan, niin ei tarvitsisi valittaa ruoan hinnasta. Ymmärrän kyllä tässä maailman tilanteessa, että kaikilla ei ole varaa ostaa kuin halvinta mahdollista, mutta toivoisin, että kaikki siihen kykenevät valitsevat vain kotimaisia tuotteita, joista viljelijät saavat kohtuullisen korvauksen. Kannattaa boikotoida isojen kauppojen omia tuotemerkkejä esimerkiksi S-ryhmän kotimaista ja K-kauppojen Pirkkaa.

 

 

Omaa pohdintaa

En pysty järjellä selittämään, miksi tätä niin kovasti haluaisin tehdä.  Suomalaiset tuntuu haluavan Premium-tuotetta markettihintaan. Jos saataisiin parempi markkinarako ulkomaille, esimerkiksi Premium -juustoille ja lihatuotteille olisi yrittäminen paljon kannattavampaa. Jos tuottajahinnat pysyisivät nykyisellä tasolla, voisivat vaikka vähän noustakin ja tuotantokustannukset laskisivat voisi tehdä jopa ihan tulostakin.

Olen huomannut, että moni tila pysyy hullun tuurilla pystyssä. Vanhoilla isännillä ei ole muutoshaluja tai bisnesajattelua, tehdään vaan niin kuin on aina tehty. Enää ei kuitenkaan riitä, että osaa vain kyntää ja äestää tai että on matikka nelonen, mutta uskonto kymppi.

Maatalousyrittäjän tulee olla yritysjohtaja ja asennoitua tehtäväänsä oikein. Yrittäjän täytyy osata tarkkailla toimintaympäristöään ja katsoa tulevaisuuteen. Tuotannon keskittäminen yhteen tuotantosuuntaan on järkevää, myös esimerkiksi peltokasvien myynnin voi yhdistää rehuntuotantoon.

 

Lähteet:

ruokavirasto.fi. n.d. Tuet ja rahoitus – viljelijät. Verkkosivu. Viitattu 8.12.2022.

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/perustuki/

Piipponen, J.  Miten ruoan hinta muodostuu? Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.11.2018. Viitattu 8.12.2022.

https://www.ptt.fi/ajankohtaista/miten-ruoan-hinta-muodostuu.html

Kommentit
  • Helena Tahlo

    Oikean mielenkiintoista tekstiä ja itselle hyvin lähellä sydäntä näin maanviljelijöiden lapsena. Tuet ovat hyvin vaikea kysymys ja jos puhutaan pienviljelijöistä eivät tuet koske todellisuudessa millään tasolla heitä. EU:n tukijärjestelmä tukee vain pääasiassa suurtiloja, jotka ovat keskittyneet yhteen tuotantoon. Itse en näe logiikkaa suurtilojen suosimisesta, jos puhutaan ekologisuudesta tai eettisyydestä. Näen myös suuren ongelman kansainvälistymisestä, sillä se lisää suurtilojen kysyntää, kun pienemmät ei enää pärjää, ja kun tuonti Suomeen nousee ja Suomen omavaraisuus heikkenee. Mitä tapahtuu jos maailman tilanne pahenee ja Suomeen ei saadakaan tuontia ulkomailta ja yhtäkkiä todetaankin, että Suomen oma tuotanto ei riitä kansalaisille. Nämä ovat mietteitä joita olen pohtinut ylä-aste iästäni asti seuratessani vanhempieni työtä.

    17.2.2023
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close