Työelämä kehittyy kovaa vauhtia ja uusien sukupolvien astuessa työelämään myös odotukset siitä muuttuvat. Iltalehti jakoi viime vuoden alkupuolella viestintätoimisto Drumin tekemän kyselyn työelämän tärkeimmistä piirteistä. Kyselyyn vastasi yhteensä tuhat työikäistä suomalaista. Kyselystä ilmeni, että tärkeimmäksi piirteeksi ihmiset arvottivat työn merkityksellisyyden. Toiselle sijalle asettui palkka. Palkan perään kolmas ja neljäs sija menivät työkulttuurille ja työn vakaudelle/varmuudelle.

Itselleni ensimmäinen sija ei tullut yllätyksenä. Työn merkityksellisyydestä puhutaan jatkuvalla syötöllä. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa ja kuka siihen voi vaikuttaa? Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että työntekijä on itse suurimmassa vastuussa työnsä merkityksellisyydestä. Koen ympärillä olevan keskustelun yleensä painottavan siihen, miten yritys voi luoda työntekijälleen merkitystä. Yrityksellä on toki suuri rooli merkityksen luomisessa, mutta ei yrityskään ihmeisiin pysty. Työntekijän tulisi ymmärtää oma osaamisensa taso ja asettaa oma vaatimustaso sen mukaan. Mielestäni on täysin kohtuutonta odottaa, että ensimmäinen työpaikka olisi juuri se mitä työuraltasi odotat. Merkityksellinen työ vaatii paljon työtä, joka ei välttämättä ole niinkään merkityksellistä. Kyselyssä ristiriitaa mielestäni aiheuttaa se, että vastaajat ovat arvottaneet merkityksellisyyden tärkeimmäksi, mutta vasta viidennellä sijalla ovat arvot, jotka työntekijä kokee omikseen. Mielestäni arvoihin samaistuminen ja merkityksellisyyden tunne kulkevat pitkälti käsi kädessä. On mielestäni hyvin erikoista, että arvoja ei arvoteta kovinkaan ylös, mutta koetaan, että merkityksellisyys on tärkeää. Olemmeko liian vaativia siihen, mitä työltämme odotamme?

Mielestäni on hienoa, että ihmiset ovat ymmärtäneet sen, että työ voi olla mukavaa. Nykyaikana aletaan päästä siitä ajatuksesta pois, että työ on vaan pakollinen paha, jotta voidaan kattaa talouden tuottamat kulut. Jokseenkin olen kuitenkin sitä mieltä, että työn merkityksellisyydestä rakennetaan liiallista painetta. Varsinkin nuorten kohdalla työnhaussa liika merkityksellisyyden jahtaaminen voi vaikuttaa negatiivisesti omaan työuraan. Työpaikkoja, joita ei koeta itselle merkitykselliseksi sivuutetaan ja odotetaan, että ”kyllä minulle vielä se merkityksellinen työpaikka löytyy”. On todellinen lottovoitto, jos näin käy jo nuorella iällä. Voin onnekseni todeta, että itse olen tällä hetkellä työpaikassa, joka tarjoaa minulle hyvän palkan ja merkityksen. Nautin työstäni ja saan siitä merkityksen tunnetta, mutta mitä se on vaatinut? Olen ennen tämänhetkistä työpaikkaani tehnyt paljon sellaisia töitä, joissa en ole kokenut minkäänlaista merkityksellisyyden tunnetta. Mutta ilman näitä työpaikkoja en olisi saanut nykyistä työpaikkaani. Työntekijän olisi siis syytä ymmärtää, että työelämässä pelataan kokemuksella ja koulutuksella. On siis kohtuutonta vaatia suurta merkitystä itse työstä, kun koulutus ja osaaminen eivät täyty.

Tästä päästäänkin pointtiini. Työntekijänä olet itse vastuussa siitä, miten merkityksesi luot. Vaikka itse työ ei sitä sinulle heti ensimmäisellä kerralla antaisi, saattaa se synnyttää tulevaisuudessa jotain, joka tarjoaa sinulle merkityksellisyyden tunteen. Voisiko siis työpaikan, jonka koet merkityksettömäksi merkitys ollakin juuri se, että sen avulla tulevaisuudessa sinulla on mahdollisuus tehdä työtä, jonka koet merkitykselliseksi?

Simonen, M. 2020. Iltalehti. Palkkaus ei ole tärkein asia hyvässä työpaikassa. Luettu: 1.11.2021.

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/a9a2bcef-5146-41ab-9a43-526d34a03ff6