Tampere
18 Apr, Thursday
2° C

Proakatemian esseepankki

Lyhyesti näytelty



Kirjoittanut: Joni Sydänlammi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

Harva tietää paljoa minun urastani viihteen parissa. Tarkemmin näyttelemisen ja esiintymisen. Draamanäytteleminen on se, mikä minua kiinnostaa mutta tuolla saralla rahaa liikkuu helpommin mainoksissa, eli esiintyvänä mallina. Jotkut mainoskeikoistakin ovat todella mielekkäitä, samalla usein haastavia.

 

Alkutekstit

Alkutekstien aikana, kun Universal studion tunnusmusat ja maapallo pyörii tv:n näytöllä, kerkeää vielä kipaista jääkaapilla. Näin toimin itse monesti, kun 20 kesäisenä katselin elokuvia harvase päivä. Haaveilin silloin salaa elokuvanäyttelemisestä.

Keräsin rohkeuteni kesällä 2018 ja soitin Voionmaan näyttelijälinjan vetäjälle Pauli Poraselle, joka on mm. Tuntemattomassa sotilaassa näytellyt alikersantti Lehtoa, ilmoittaakseni, että tulisin kouluun. Hän sanoi, että tervetuloa ja niin aloitin elokuussa näyttelijänopinnot. Olin luokan ainoa, joka ei käynyt pääsykoetta ennen kouluun valitsemista. Olin kuulemma lunastanut paikkani jo puhelussa.

 

Perus höttöö

Kaikki koulutuksessa oli minulle uutta. Improvisaatiosta tunteiden esittämiseen. Käskystä itkeminen ei ole kaikille niin helppoa, mutta jopa Hollywood tasoisista näyttelijöistä kaikki eivät siihen pysty, eikä tarvitsekkaan.

Tähän päivään mennessä olen näytellyt merkittävää roolia yli kymmenessä lyhytelokuvassa, mini-tv-sarjassa ja useissa mainoksissa ja musiikki videoilla. Tietysti pienrooli ja avustaja esiintymisiä lukuisissa isoissa tuotannoissa. Alaan on ollut upeaa päästä tutustumaan ja niin myös alalla työskenteleviin ihmisiin. Ja on ollut hienoa nähdä kehitystä omassa tekemisessä ja tuotantojen tasoissa, missä on mukana. Koulun harjoitus elokuvista kansainvälisille elokuvafestivaaleille.

Mieleenpainuvia kokemuksia näyttelemisen kautta on minulla, esimerkiksi Ranskaan matka 10 päivän elokuvafestivaaleille vip passin kera, jossa luki ”actor”, eli näyttelijä. No big deal, koska kaikki luokkalaiset saivat samanlaiset mutta eihän ranskalaiset ja muut kansainväliset vierailijat kyseisillä festivaaleilla sitä tienneet, hehe…

Toinen tilanne, jonka muistan aina, tapahtui joskus erään työpaikan koulutuksessa. Siellä kouluttaja puolivälissä päivää tuli luokseni ja sanoi, että olen kovin tutun näköinen jostain. Aiheesta juteltuamme hetken hän muisti nähneeni minut elokuvassa. Tuli kummallisen tyytyväinen olo, kun täysin tuntematon henkilö tunnistaa minut elokuvasta, kuin olisin joku julkkis.

 

Lopputekstit

Esiintymistä en lopeta koskaan, se voi ehkä muuttaa muotoaan. Mutta tällä hetkellä kalenterissa on pitkälle syksyyn saakka erilaisia viihdealan projekteja. Ja siitä olen iloinen.

Ammatillisista tavoitteista luovuin pian koulutuksen jälkeen jo, mutta never say never. Ennemminkin tartun tilaisuuksiin ja katson mihin se vie minua.

 

Chao!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close