Tampere
26 Jun, Sunday
22° C

Proakatemian esseepankki

Luovuus on riskinottoa



Kirjoittanut: Mikko Laaksonen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Tämän esseen ovat kirjoittaneet Kaisa Ojaniemi, Mikko Laaksonen ja Juho Urhemaa

 

Sanotaan, että luovuuteen kuuluu ihmisten kyky kehittää ja ilmaista uusia ideoita. Innovaatioon taas kuuluu ihmisten kyky toteuttaa luovat ideat oikeassa elämässä. Ei ole universaalia käsitettä luovuudesta, vaan määritelmä riippuu aina tulkinnasta. (YK 2021.) 

Innovaattorin työ perustuu tunnetasolla omaperäisyydestä nauttimiseen. Luovat ihmiset saavat tuloksia aikaan uusien ajatusten avulla. Kaikista luovimmat persoonat pystyvät huomaamaan asian ytimen ja yksinkertaistamaan monimutkaiselta näyttäviä kysymyksiä. Ja se mikä on tärkeintä, he havaitsevat perimmäisiä yhteyksiä ja säännönmukaisuuksia, jotka jäävät toisilta huomaamatta. Sen sijaan ihmiset, joilta innovatiivisuutta puuttuu, eivät useinkaan näe kokonaiskuvaa ja monimutkaisten ongelmien ratkominen on heille hidasta ja vaivalloista. Tämä ei välttämättä tarkoita mielikuvituksen puutetta, vaan jos ihmiset pelkäävät riskejä, heistä tulee kriittisiä ja kielteisiä. Muutosvastarintaisuuden takia he saattavat vastustaa uusia ajatuksia. (Coleman 2012, 124.) 

Kun ihminen on luova, hän saattaa luonnostaan sopeutua heikosti sääntöihin. Itsekurin ja luomisvoiman välillä on jännite. Itsekurilla tarkoitetaan tässä tilanteessa sääntöjen noudattamista ja se johtaa hyviin tuloksiin organisaatioissa silloin, kun tärkeintä on byrokraattisten ohjeiden noudattaminen. Sen sijaan luovilla aloilla ja esimerkiksi markkinoinnin parissa liiallinen itsehillintä enteilee epäonnistumista. Tällä ei tarkoiteta sitä, että luovien ihmisen tunteet kuohuisivat hillittömästi, sen sijaan he ovat taipuisia suurempaan impulssi- ja toimintakirjoon kuin arkisemmat sielut. (Coleman 2012, 124.) 

Coleman mainitsee kirjassaan ”Tunneäly työelämässä” 1800-luvulla eläneen matemaatikko Jules-Henri Poincaren, joka on jakanut luovan ajattelun neljään eri vaiheeseen: valmistautuminen, kypsyttely, valaistuminen ja toteutus. (Coleman 2012, 126). Toisaalta Coleman kertoo kirjassaan ”Aivot ja tunneäly”, että neljän luovuuden malliin kuuluu ongelman määrittely, uppoutuminen, irti päästäminen ja toimeenpano. (Coleman 2014, 21-22). Vertaillaan hieman näitä kahta teoriaa. Mitä saamaa ja mitä erilaista niissä on? 

Ensimmäinen vaihe 

 

Jules-Henri Poincaren mallissa ensimmäinen vaihe on valmistautuminen, ongelmaan paneutumien ja tiedon kerääminen laajasti. Tämä vaihe johtaa usein turhauttavaan umpikujaan, koska mahdollisuuksia on niin paljon ja kirkas näkemys puuttuu. (Coleman 2012, 126) Aivot ja tunneäly kirjassa ensimmäisen vaihe on ongelman määrittely. Colemanin mielestä nerouden merkki on se, että kykenee näkemään ongelmat ja haasteet sekä kysymään kysymyksiä, joita muut eivät näe tai osaa kysyä. Tämän takia ensiksi tulee löytää ja muotoilla luova haaste eli ongelma. (Coleman 2014, 21-22.) 

Molemmissa vaiheissa samaa on se, että paneudutaan ongelmaan. Erilaista niissä taas on se, että Poincaren teoriassa ongelma on jo valmiina, kun taas Colemanin mallissa ongelma pitää itse muotoilla. Miten voimme soveltaa tätä yrityselämään? Onko meillä ongelmat valmiina vai pitääkö ne löytää itse? Jos esimerkiksi myynti takkuaa, mitä ongelmaa silloin ratkaistaan? Lähdetäänkö ongelmaa ratkaisemaan siten, että paneudutaan siihen ja lähdetään keräämään tietoa, esimerkiksi haastattelemaan myyjiä ja potentiaalisia asiakkaita? Vai lähdetäänkö ratkaisua etsimään ongelman määrittelyn kautta? Onko ongelmana huono markkinointi, kehno tuote vai puuttuvat markkinat? Pitääkö ensin määritellä ongelman ydin ennen kuin ongelmaa voidaan missään määrin lähteä ratkaisemaan? 

Mikäli ongelma on hirveän laaja ja monisyinen, siitä ei saa otetta ja tutkimustuloksetkin ovat silloin hyvin epäselviä, eivätkä tuota suurta lisäarvoa. Mielestämme ongelmaa ratkaistaessa täytyy päästä juurisyyn juurisyyhyn, jotta voidaan keskustella siitä, mikä ongelman oikeasti aiheuttaa ja onko sitä mahdollista edes lähtökohtaisesti korjata. Joskus vastaus ongelmaan on se, että tuotteen valmistus ja myynti kannattaa lopettaa ja keskittyä uusiin tuotteisiin ja toimialaan. (esimerkiksi muusiikin kuuntelun siirtyminen Spotify:n tai kameroiden siirtyminen digikameroista kännyköihin) 

Toinen vaihe 

 

Poincaren toinen vaihe on idean kypsyttely, eli tiedot ja mahdollisuudet jäävät aivoihin hautumaan. Ajatuksen annetaan lentää ja kyse on haaveilusta, vapaasta assosioinnista, tuumaustalkoista ja ideoiden keräämisestä. (Coleman 2012, 126.) Colemanin mallissa toinen vaihe on haasteeseen uppoutuminen ja aiheen tutkiminen. Kerätään ideoita, tietoa ja mitä tahansa, mikä auttaa saamaan aikaan luovan läpimurron. (Coleman 2014, 22.) Tämä vaihe on lähes sama kuin Poincaren vaihe yksi. Molemmissa vaiheissa on siis samoja asioita, mutta hieman eri järjestyksessä. Ajatus siitä, että esimerkiksi markkinointifirmassa ideat ja tiedot jätettäisiin aivoihin vain hautumaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi kuulostaa utopistiselta. Jokaisessa yrityksessä, myös luovassa sellaisessa, asioilla on deadlinet ja ideoiden on tultava tiettyyn päivään ja aikaan mennessä. Tätä olisikin mielenkiintoista tutkia, että miten luovia ideoita saadaan aikaan tiukassa aikataulussa, kun aikaa haaveilulle ei juuri ole. Voiko markkinointiyritys vain luottaa siihen, että idea tulee, kun on tullakseen? Mistä yritys tietää, että mikä on hyvä idea ja mikä taas ei? 

Poincare puhuu ideoiden keräämisestä ja monissa lähteissä sanotaan, että kun ideoita on monta, niin silloin todennäköisimmin tulee myös joku ihan maata mullistava idea. Esimerkiksi innovoinnin työkalu: 100 ideaa post-it lapulle tukee tätä teoriaa. Miksi aiheen tutkiminen on sitten niin tärkeää? Pitää saada mielikuva siitä millaiset markkinat tuotteelle/palvelulle on ja millaisia asioita kilpailijat tekevät. Miten löytää oma tulokulmansa ja erottua kilpailijoista? Mitkä ovat yrityksen vahvuudet ja heikkoudet? Millaisia uusia trendejä alalla on miten ne vaikuttavat? Coleman sanoo, että kerää mitä tahansa, mikä auttaa saamaan aikaan luovan läpimurron. Mitä on tämä luova läpimurto ja mitkä tiedot sen tekemiseen auttaa? Monissa tällaisissa uraan keskittyvissä draamasarjoissa ratkaiseva idea saadaan esimerkiksi shakki- tai pokeripöydässä, tai muiden ihmisen kanssa keskustelemalla. Idea tulee yleensä siitä, miten jonkun toisen asian sääntöjä tai lainalaisuuksia voidaan soveltaa jossain ihan muussa asiassa. Tätä kutsutaan MEDICI-ilmiöksi, jossa luovuus ja luovat ajatukset saadaan aikaan asioita yhdistelemällä.  

Ideoiden kysyminen työtekijöitä 

 

Kolmas vaihe 

 

Jules-Henri Poincaren mukaan toinen vaihe voi parhaassa tapauksessa johtaa kolmanteen vaiheeseen, eli valaistumiseen, läpimurtoon, uuden näkemyksen syntyhetkeen. Sitä kutsutaan myös ajattelun huumaavaksi lakipisteeksi. Tämä valaistumien ei kuitenkaan yksin riitä, sillä työelämä on täynnä lupaavia ajatuksia, jotka kuitenkin jäävät ilman kehittäjää. (Coleman 2012, 126.) Aivot ja tunneäly -kirjan kolmas vaihe on irti päästäminen ja rentoutuminen. Parhaat ideat syntyvät, kun käyt pitkässä suihkussa, menet kävelylle tai vietät lomaa. Colemanin mukaan hyvä itsehallinta syntyy siitä, että tietää milloin on aika päästää irti ja tietää, että on hyödyllistä päästää irti. (Coleman 2014, 22.) 

Poincaren ajattelun huumaava lakipiste kuulostaa ”Ahaa”-hetkeltä. Kirjassa Aivot ja tunneäly kerrotaan, mitä tapahtuu aivoissa, kun saamme yhtäkkisen oivalluksen: Aivoissa on erittäin korkea gamma-aktiivisuuden taso, jossa tapahtuu 300 millisekunnin piikki juuri ennen kuin saamme vastauksen. Gamma-aktiivisuus kertoo neuronien kytkeytymisestä, kun etäiset aivosolut liittyvät uuteen hermoverkostoon – aivan kuten uuden assosiaation yhteydessä. Heti tämän gammapiikin jälkeen uusi idea tulee tietoisuuteemme. Korkea gammapiikki kertoo siitä, että aivoilla on uusi oivallus. Sillä hetkellä aivopuoliskon aivosolut ovat käyttäneet pidempiä haarojaan ja laajempia yhteyksiään muihin aivojen osiin. Eli oikeaa aivopuolisko on kerännyt lisää informaatiota ja yhdistänyt sitten tiedot uudella tavalla. Colemanin mukaan paras keino tämän ominaisuuden käyttöönottoon on se, että ensin keskitytään tarkasti päämäärään tai ongelmaan ja sen jälkeen on rentouduttava ja päästettävä irti ajattelemisesta. Näkemyksen pakottaminen voi huomaamatta tukahduttaa luovan läpimurron. Gammapiikit esiintyvät yleensä täysin sattumanvaraisesti, eikä niitä voi pakottaa. Mutta mielentilaa voidaan säätää. Esityövaihe sisältää ongelmaan keskittymisen, sen jälkeen rentoutumisen. Rentoutumisen aikana gammapiikki tulee todennäköisimmin esille. Joskus voimme tuntea gammapiikin myös fyysisenä tyytyväisyytenä. (Coleman 2014, 22.) Tätä taktiikkaa voi kokeilla esimerkiksi miettimällä illalla jotain ongelmaa, joka kaipaa ratkaisua. Ongelmaa pitää miettiä hyvin syvälle ja pohtia erilaisia tapoja ratkaista se. Seuraavana aamuna ratkaisu ongelmaan voi tulla kuin itsestään ja se on jotain sellaista, mitä ei illalla tullut mieleen. On kummallista, miten monet ongelmat voivat ratketa hyvin nukutun yön jälkeen.  

Asiat jotka voivat häiritä luovuutta 

Golemanin kolmas vaihe eli rentoutuminen kuulostaa perustellulta luovan ajattelun vaiheelta, mutta onko yrityksissä todella aikaa laittaa työt syrjään ja keskittyä rentoutumiseen? Onko tuollainen ”pakotettu” rentoutuminen edes oikeaa rentoutumista. Jos aikataulu on tiukka, onko rentoutumisesta silloin mitään hyötyä vai pitäisikö se aika käyttää sittenkin tehokkaammin? Jos rentoutumisen aikana ei tullutkaan ahaa-elämystä, oliko se ihan turhaa ja mitä sitten tehdään? Sitra kertoo heikot signaalit 2022 raportissaan siitä, että tulevaisuuden työelämän yksi heikko signaali on se, että työntekijöiden työpäivään ”pakotetaan” tylsyyttä ja tekemättömyyttä. Tällaisen ”leppoistamisen” esitetään parantavan hyvinvointia ja herättelevän luovuutta. 

Luovuus on joidenkin tutkimusten mukaan vähentynyt merkittävästi 90-luvulta lähtien ja syyksi ollaan arveltu kiireistä elämää ja digilaitteiden tuomaa jatkuvaa viihteen virtaa. Ihmiset eivät vain ole enää riittävän tylsistyneitä. (Wikipedia 2017.) Oletko sinä kokeillut tylsistymistä? Pakotettua sellaista? Työelämämme on äärimäisen suorituskeskeistä ja tehokkuus ja tuottavuus ovat avain asemassa monessa paikassa. Tärkeä kysymys, joka yleensä esimerkiksi innovointien toimeksiantajilta tulee, on se, miten tehdään enemmän lyhyemmässä ajassa? Miten lasketaan kustannuksia ja lisätään myyntiä? Ovathan nämäkin luovia ongelmia ratkaistavaksi, mutta tuleeko tässä tietyllä tapaa luovan tuhon kehä? Luovuudella yritetään ratkaista sitä, kuinka ihmiset olisivat mahdollisimman tehokkaita (ja vähemmän luovia).  

Luova tuho-termi ei ole mikä tahansa termi, joka tarkoittaa luovuuden katoamista. Luova tuho on termi, joka liittyy vahvasti innovaatioon, talouskasvuun ja tuottavuuteen, ja se tarkoittaa taloustieteen terminä sitä, miten yhteiskunnassa ja taloudessa vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät uusien, parempien ja tuottavampien tieltä. Tämä johtaa siihen, että työntekijät, raaka-aineet ja rahoitus vapautuvat hyödyllisempään käyttöön ja silloin tuottavuus ja yhteiskunnan elintaso nousevat. (Wikipedia 2017.) 

Suomessa ja Pohjoismaissa luovan tuhon on annettu toimia vapaammin kuin muualla ja kannattamattomien yritysten ja alojen on annettu hävitä. Tämä on johtanut siihen, että näissä maissa tuottavuuden kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa kuin luovaa tuhoa vaimentaneissa maissa. Yhteiskunnissa, jotka antavat luovan tuhon toimia tulevat rikkaammiksi ja niillä on varaa korkeampaan elintasoon, lyhyempiin työviikkoihin, parempiin ja uusiin tuotteisiin ja työpaikkoihin. Suomen yrityssektorin työpaikoista katoaa yli 10% vuodessa, mutta tilalle tulee paljon uusia. Luova tuho on tarpeen, jotta innovaatiot ja teknologinen kehitys muuttuisivat tuottavuuden kasvuksi. Tämän takia työpaikkoja ei pitäisi suojella, vaan auttaa työntekijöitä löytämään uusia työpaikkoja. (Wikipedia 2017.) 

Konkreettinen esimerkki 

Neljäs vaihe 

 

Jules-Henri Poincaren mukaan neljäs ja viimeinen vaihe on toteutus ja ajatuksen soveltaminen käytäntöön. Se vaatii kuitenkin sinnikkyyttä, selviämistä vastaväitteistä, koettelemuksista ja epäonnen hetkistä mitä keksintöön liittyy. (Coleman 2012, 126.) Colemanin neljäs vaihe on hyvin samanlainen eli toimeenpano. Moni loistava idea tyrehtyy juuri tässä vaiheessa, jos niitä ei osata jalkauttaa kunnolla. (Coleman 2014, 22.) Miksi ideoita ei sitten viedä käytäntöön tai se on hyvin vaikeaa? Kun idea viedään käytäntöön, siitä tulee innovaatio. Innovaatio viedään yleensä käytäntöön usean kokeilukerran kautta ja se tuottaa hyötyä niin sen kehittäjälle kuin käyttäjällekin. Se voi myös houkutella myös muita tekemään jotain vastaavanlaista.  

Varpaisjärjen Maansiirto ja Vesitekniikka Oy:n toimitusjohtaja Ari Huusko sanoo, että Suomessa on tutkimustenkin mukaan valtavasti potentiaalia, mutta maata vaivaa yrittelijäisyyden puute, eikä ideoita viedä käytäntöön. Tällöin ei myöskään pääse syntymään uusia innovaatioita, koska innovaatio saadaan aikaiseksi vain, kun ideaa edistetään ja kaupallistetaan. Huusko mieltää maailman virtojen tilaksi, jossa liikkuu valtavasti pääomaa, tavaraa, tietoa ja ihmisiä ja yritys pyrkii ottamaan näistä osan haltuunsa. Tätä tavoitetta kutsutaan visioksi ja sitten muodostetaan keinot, joilla ne saavutetaan, eli strategia. Kunnianhimoinen strategia vaatii usein uudenlaista ajattelua, mikä puolestaan luo innovaatioille hyvän pohjan. (Silja Eisto, 2020) 

 

 

 

 

Coleman, D. 2014. Aivot ja tunneälyn uusimmat oivallukset. Tallinna: Samsara Tasapaino-oppaat. 

Coleman, D. 2012. Tunneäly työelämässä. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.  

Yhdistyneet Kansakunnat. Luovuus ja innovaatio tekevät maailmasta paremman. Verkkosivu. Viitattu 3.3.2022. https://unric.org/fi/luovuus-ja-innovaatio-tekevat-maailmasta-paremman/ 

Wikipedia. Luova tuho. Verkkosivu. Viitattu 3.3.2022. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luova_tuho 

Y-studio. Miksi ideoita ei viedä käytäntöön? 4 huomiota innovoinnista. Verkkosivu. https://y-studio.fi/yrityksen-kasvu/johtaminen/miksi-ideoita-ei-vieda-kaytantoon-4-huomiota-innovaatioista/ 

Sitra. Heikot signaalit 2022. Raportti. Viitattu 3.3.2022. https://www.sitra.fi/julkaisut/heikot-signaalit-2022/#mita-jos-tyopaikka-on-hyvinvoinnin-keidas 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close