Koulu, ystävät, työt, akatemia, vapaa-aika, urheilu, perhe, kuinka sovittaa kaikki samaan elämänvaiheeseen ilman, että hyytyy täysin vaikkei ole vielä edes puoli matkassa. Pitkään pelkästään työelämässä olleena olen kokenut todella raskaaksi pyörittää elämääni, kun virallisena statuksena on opiskelija. En nykyään yhtään ihmettele enää sitä, miksi korkeakouluopiskelijoiden uupumuksesta ja loppuun palamisesta puhutaan niin paljon.

Kiireen keskellä alkaa helposti vaan suorittamaan asioita ja todellinen minuus katoaa. Luovuus ja kaikki se, mikä ruokkii omaa luovuuttamme, on vähässä, kun keskiössä ovat vain välideadlinet ja se, kuinka paljon pystymme pyörittämään ja tekemään asioita kerralla. Kun omaa, niin sanottua vapaa-aikaa ei jää melkein ollenkaan olen kokenut, että luovuuteni ja innokkuuteni asioihin, jotka ovat olleet ja ovat minulle tärkeitä on hiipunut.  Samaan aikaan kouluympäristössä hoetaan jatkuvasti, että olkaa luovia ja ajatelkaa boksin ulkopuolelta.

Proakatemia on kouluympäristönä luova, inspiroiva ja innostava. Mielestäni luovuutta tappaa kuitenkin jatkuvat kilpailuasetelmat ja tarkkaan viilatut säännöt tiimeissä. Ymmärrän, että tämä kaikki opettaa meitä toimimaan tulevaisuudessa yrittäjinä, koska yrittäjänä oleminen on jatkuvaa kilpailua. Lisäksi 20 henkilön tiimiyritys ei voisi välttämättä toimia, mikäli ei aseteta tarkkoja yhteisiä rajoja ja sääntöjä.

Pohdin asiaa omalta kannaltani ja omasta näkökulmastani. Tarvitsen paljon tilaa ja vapaata stressitöntä aikaa, jotta luovuuteni pääsee esiin. Oli kyse sitten yrittäjyyteen liittyvästä luovuudesta tai omiin intresseihini liittyvästä luovuudesta, kuten musiikista. Koen, että ahdistuksen tunteiden ja stressin keskellä olen hukannut oman luovuuteni ja luottamukseni omaan tieto taitoon. Mikä neuvoksi, kun aika ei vaan riitä kaikkeen?

Olenko ajatukseni kanssa yksin? Voi olla, että luovuuteni on hukassa vain hetken. Koulun ja oman elämän yhdistäminen on ollut ja on minulle hankalaa. Toivottavasti vain tämän kevään ajan. Stressin sietäminen pidemmän päälle on raskasta, mutta raskasta on myös se, ettei löydä vanhaa luovaa ajattelutapaansa. Tietysti tällaisessa tilanteessa neuvoksi olisi kaikki tekeminen ja oleminen minkä on todettu helpottavan stressiä. Siitä on hyvä aloittaa ja tietysti toivoa, että löydän jälleen oman itseni ja hukassa olleen luovuuden.