Johdanto

”Isojen riskien ottaminen on kuin suolla kävelemistä. Kun toinen jalka on saatu irti, alkaa toinen jo upota.” – Henri Hyppönen. Maailma muuttuu jatkuvasti, jonka seurauksena jokaisen on muututtava sen mukana. Kenelläkään ei ole mahdollisuutta pysähtyä paikoilleen, sillä muuten jää auttamatta kehityksestä jälkeen. Tämä sama pätee luovuuteen. Luovuus kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Tämä essee pohjautuu kahteen luovuutta käsittelevään kirjaan. Saku Tuomisen Luova järkevyys, sekä Henri Hyppösen Luomiskertomus. Esseessä käsitellään sitä, mikä luovuuden tulevaisuus on ja miten se tulee vaikuttamaan työelämään.

Mitä luovuus on

Luovuus on ongelman ratkaisemista. Jokainen joutuu elämänsä aikana ratkomaan valtavan määrän pieniä ja suuria ongelmia. Saku Tuominen sanoo kirjassaan, että luovuus on sitä, että tekee asiat vähän paremmin. Lauseellaan Saku tarkoittaa sitä, että ei tule tyytyä tekemään asioita samalla tavalla kuten aina ennenkin, vaan pyrkiä tekemään asiat hieman paremmin. Tämä vaatii sitä, ettei samaa vanhaa voi kopioida, vaan asia täytyy tehdä vähän eri tavalla.

Ed Catmull kertoo Henri Hyppösen kirjassa ”Jotta luovuutta voidaan kutsua luovuudeksi, sen pitää haastaa jotain olemassa olevaa. Kun ihminen tekee jotain sellaista mitä kukaan muu ei tee, on hän joko huoneen tyhmin tai viisain ihminen”. Ihmiset ovat kovia arvostelemaan toisia, joka voi ohjata helposti omia valintoja. Luovassa työssä on kuitenkin uskallettava olla erilainen. Erilaisuus on pelottavaa ja keskeneräisenä muiden voi olla hyvin vaikea nähdä asiassa sama hienous, minkä luovan työn tekijä itse sielunsa silmin näkee. Luovuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei muita kuuluisi kuunnella. Tähän on kuitenkin oma aikansa ja se ei ole kehitys vaihe. Kun työ on hiomista vaille valmis, on aika kuunnella ulkopuolisia. Varsinkin jos työtä tehdään esimerkiksi toimeksiantona toiselle osapuolelle, on erittäin tärkeää kuunnella, mitä mieltä he ovat tuotoksesta ja tehdä sen perusteella tarvittavia muutoksia.

Kuka voi olla luova

Jokainen meistä on luova. Liian moni ei pidä itseään luovana. Syynä tähän usein on se, että luovuuden määritteleminen on hyvin yksilöllistä. Luovuus käsitetään usein taiteeksi. Todellisuudessa luovuus on paljon muutakin kuin taidetta. Jokainen joutuu tekemään luovia ratkaisuja päivittäin. Uskon, että jokainen miettii päätöksiään ja pyrkii tekemään niistä mahdollisimman edullisia.

Luovuutta voi harjoittaa, kuten mitä tahansa muutakin taitoa. Kukaan ei ole luova syntyessään. Paras keino tulla paremmaksi on harjoittelu. Mitä enemmän pohtii, kokeilee, epäonnistuu ja sen jälkeen jaksaa vielä yrittää, sitä paremmaksi luovassa työssä tulee. Oleellista onkin jaksaa jatkaa tekemistä lukuisista epäonnistumisista huolimatta. Uuden luomisen pahin vihollinen on luovuttaminen.

On muistettava, että jokainen luo oman tulevaisuutensa, joten jo tästä syystä jokainen joutuu käyttämään luovuutta. Henri Hyppönen sanookin kirjassaan ”Valitse näkökulma tulevaisuuteesi ja luo itselle mieluisa tulevaisuus”. Jokaisen tulee ottaa vastuu omasta tulevaisuudestaan, jotta voi elää elämän, kuten itse haluaa.

Miten luovuus on muuttunut

Jo esi-isämme ovat hyödyntäneet luovuutta. Ensimmäiset luovuutta hyödyntävät keksinnöt ovat kivikaudelta, jolloin esi-isämme tekivät kivestä työkaluja. Tällaiset luovat keksinnöt tuntuvat tänä päivänä lähes naurettavan yksinkertaisilta, mutta sitä ne eivät todellakaan siihen aikaan olleet. Nämä työkalut, kuten keihään järjet olivat suurimpia innovaatioita kymmenien tuhansien vuosien ajan.

Tänä päivänä luovuus on jotain aivan muuta. Sanotaan, että lähes kaikki on jo keksitty, joka pitää hyvin pitkälle paikkaansa. Nykyään on lähes mahdotonta keksiä jotain sellaista, mitä ei ole tavalla tai toisella jo olemassa. Luovuus onkin tänä päivänä enemmänkin Hyppösen sanoin artifaktien yhdistelemistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi eri asiaa yhdistämällä saamme aikaan jotain uutta. Mikäli haluaisimme keksiä jotain täysin uutta, se tarkoittaisi sitä, että emme voisi hyödyntää jo olemassa olevia artifakteja. Otetaan esimerkiksi uuden kirjan kirjoittaminen. Jotta voisin sanoa, että keksintö on täysin uusi, tässä tapauksessa se vaatisi sen, että minun täytyisi keksiä kuinka paperia ja mustetta valmistetaan, jotta minulla olisi tarvittavat työkalut kirjan kirjoittamiseen.

Nykyajan luominen onkin asioiden yhdistelemistä, josta seuraa jotain uutta. Tämä on luomista siinä missä mikä tahansa muukin, mutta tämän vuoksi luominen on joka päivä helpompaa. Tänä päivänä maailma on täynnä erilaisia innovaatioita, joita muut luovat voivat yhdistellä ja keksiä siten niistä jotain uutta. Tämä johtaa siihen, että tänä päivänä luominen on nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin ja vauhti ei tule tästä ainakaan hidastumaan, vaan päinvastoin.

Luovuus osana yrittäjyyttä

”Luova työ vaatii asiantuntijuutta, jotta ymmärtää mitä voi tehdä toisin.” – Saku Tuominen

Mikäli luovuutta osataan yrityksessä hyödyntää, se on todellinen työkalu kilpailukyvyn säilyttämiseen tai parantamiseen. Jokaisen yrityksen tulee pysyä muuttuvien markkinoiden mukana, joten yrityksen täytyy pystyä luomaan jatkuvasti uutta. Yritys, joka ei ole valmis muovaamaan omaa toimintaansa jää todennäköisesti kilpailijoiden jalkoihin.

Saku Tuominen nostaa kirjassaan esiin, että työpaikoilla innovaatiot ja uuden luominen nostaa käsikarvoja pystyyn. Tähän Tuomisen mukaan yksi suurimmista syistä on, että yritykset hakevat ratkaisuja ongelmiin pakottamalla luomaan. Luomista on vaikea pakottaa. Toisaalta on ymmärrettävää, että ongelmaan etsitään ratkaisua, jonka vuoksi kasataan tiimi ratkomaan ongelmia. Tämä kuitenkin usein tekee luovasta työstä pakkopullaa. Sen sijaan uuden luominen tulisi pitää osana arkea, ei vain ongelman edessä. Kun yritykseen luodaan ratkaisuja hakeva, jatkuvasti kehittyvä ja innostava ilmapiiri, todennäköisesti koko organisaatiota eteenpäin vievät ideat syntyvät arjen keskellä. Tämä pitää yrityksen jatkuvasti liikkeellä. Kun yrityksessä on kulttuuri, jossa kaikkien ideoita kuunnellaan, saa se yrityksen työntekijät sitoutumaan yritykseen entistä paremmin. Työntekijöiden osallistaminen uudistukseen onkin valtava voimavara organisaatiolle, sillä kukaan muu ei osaa ratkoa toisen työtehtäviin liittyviä haasteita yhtä hyvin kuin työntekijä itse.

Uudet ideat ovat täysin hyödyttömiä, jos ne eivät siirry osaksi yrityksen toimintaa. Oleellista onkin tunnistaa ideat, jotka tulee tavalla tai toisella saattaa käytäntöön. Johtajan on oltava tämän asian edessä rohkea. Useimmilla yrityksillä, jotka eivät uskalla uudistua ongelmana on pelko, eikä uskalleta kokeilla uutta. Uusi on aina pelottavaa, siksi on niin helppoa pysyä vanhassa tutussa ja turvallisessa. Mutta mikäli yritys ei uskalla ottaa riskiä uusien käytäntöjen löytämisessä, ei yritys myöskään muutu ja kehity. On uskallettava yrittää, jos uudistus ei ole hyvä, aina voi palata vanhaan. Tässä kohtaa Saku Tuomisen mukaan yritykset tekevät helposti virheen. Uuden edellistä huonomman tavan korjaaminen tulisi aloittaa palaamalla vanhaa ja miettiä sitten asiaa uudestaan. Mikäli uuden huonomman päälle lähdetään innovoimaan lisää muutosta, todennäköisesti tulos ei tule olemaan kestävä.

Mitä luovuus vaatii

Luova työ vaatii jonkin ongelman, jonka uusi luova ajatus voi ratkaista. Ongelman ei tarvitse olla suuri, mutta siihen täytyy pystyä keksimään jokin uusi keino. Mikäli mitään ongelmaa ei ole, ei ole syytä tehdä myöskään asioita eri tavalla. Jotta tietää mihin luovalla työllä pyritään, on asetettava tavoitteita. Tavoite on yleensä sidonnainen ongelmaan ja tavoite onkin ratkaista ongelma.

Idean ja luomisen suurin ero on tekeminen. Jokainen voi suunnitella tekevänsä mullistavia asioita, mutta suunnitelmat ja haaveet ovat vain sanojen helinää niin kauan kun ympäriltä puuttuu konkreettiset teot. Saku Tuominen kertookin kirjassaan, että suurin osa luovista hyvistä ideoista kaatuvat tekemisen puutteeseen. Ideat jäävät vain ideoiksi, jotka ajan saatossa unohtuvat tai vanhenevat.

Oli sitten kyseessä yritys tai yksittäinen henkilö, luovuus vaatii ympäristön, joka mahdollistaa olla luova. Ympäristöllä tarkoitetaan konkreettista paikkaa, jossa on kaikki tarvittava kyseiseen luovuuteen. Tämän lisäksi ympäristöllä tarkoitetaan muita ihmisiä, sillä ihmisten luoma ilmapiiri voi joko myrkyttää luovuuden, tai viedä sen täysin uudelle tasolle.

Kun luovaan työhön ryhtyy, yksi asia nousee kuitenkin kaiken yläpuolelle, ja se on motivaatio. Jos haluaa mennä helpoimman kautta, se ei tule keksimällä ratkaisuja uudelleen. Luova työ vaatii suunnattoman paljon vaivaa, ennen kuin työ alkaa kantamaan hedelmää. Toki tämä on hyvin ongelma kohtaista, mutta mitä suuremmasta ongelmasta on kyse, sitä enemmän työn maaliin saattaminen vaatii motivaatiota ja kärsivällisyyttä. Luovan työn maaliin saattaminen onkin polku, joka on kuljettava alusta loppuun. Oikoreittejä ei ole. Matkalla tulee vastaan ongelmia, jotka saattavat laittaa aloittamaan työn lähes alusta. Silloin on löydyttävä motivaatiota ja uskoa aloittaa työ uudelleen. Koska uuden luominen tarkoittaa sitä, että asiat tehdään eri tavalla kuin ennen, luova työ vaatii myös erilaista ajattelua. Esimerkiksi Henri Hyppönen kertoo kirjassaan, että Uber on syntynyt kaverusten ajatuksesta kostean illan pikkutunneilla, että kuinka helppoa olisi, jos he voisivat vain kutsua kyydin appin avulla. Kaverusten ajatus on jälkeenpäin katsottuna mullistanut koko taksi bisnestä ympäri maailmaa. Idea ei ollut täysin uusi, mutta kaverusten ajatus jo vanhasta oli täysin erilainen.

Yhteenveto

Mielestäni Proakatemia on loistava paikka harjoitella luovuutta. Proakatemia on ympäristönä todella inspiroiva ja kannustava uuden kokeiluun. Tämän lisäksi Proakatemialta on hyvin helppoa löytää samanhenkisiä ja ideasta innostuvia ihmisiä. Jokainen voi olla luova tiettyyn pisteeseen saakka, mutta yhdessä olemme aina luovempia. Tässäkin asiassa ei kannata aliarvioida yhteisön voimaa. Kaiken tämän lisäksi Proakatemian valmentajilta löytyy valtavasti tietoataitoa, jota osataan ainakin oman näkemykseni mukaan hyödyntää harmillisen vähän. Osittain tämä saattaa johtua poikkeuksellisista ajoista, jonka vuoksi emme näe ihmisiä päivittäin Proakatemian käytävillä, jossa asia saattaisi luontevammin tulla esiin.

Olen aina nauttinut siitä, että saan käyttää luovuutta. Haluan myös asian pysyvän sellaisena. Tämä on myös hyvin paljon asenne kysymys. Jos lähtökohtaisesti ajattelee, ettei tämä ole minua varten, onko asialle antanut edes aitoa mahdollisuutta? Tähän sudenkuoppaan ajautuu helposti, mutta onneksi kuopasta on aina mahdollisuus nousta takaisin ylös. ”meidän luotava, sillä se on vastalääke vieraantumiselle” – Henri Hyppönen