Tampere
26 Nov, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Luovaa hulluutta



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Nappasin kirjastosta mukaan Jussi T. Kosken kirjan, Banappelsiinin. Kannen mukaisesti kirja sisältää ideavitamiineja henkilökohtaisen luovuuden kehittämiseksi. En ole koskaan kokenut itseäni erityisen luovaksi ihmiseksi. Musiikin sävellys yritykseni ovat jääneet lähes poikkeuksetta lyhyeen ja olen keskittynyt sitten johonkin muuhun. Mutta luova työskentely on muutakin kuin miten itse käsitän  usein luovuuden. Tieteen kuvalehti kuvailee luovaa hulluutta ennakkoluulottomaksi ja tavallisesta poikkeavaksi toimintatavaksi. Eli sen lisäksi, että termi on Stam1nan kappale, niin se myös kuvaa idearikasta toimintatapaa. Kuten Bill Gates on sanonut, että hän palkkaa laiskan ihmisen tekemään vaikean työn, koska laiska henkilö keksii tavan tehdä sen helpommin. Banappelsiini 101 erilaista vinkkiä luovuuden kehittämiseen ja käsittelen niistä omia suosikkejani, jotka sopivat myös omiin toimintatapoihini.

Ensimmäinen vinkki, joka iski silmään vahvasti oli, että löydä oma alasi. Hyvinkin yksinkertainen asia, mutta usein hyvinkin haastava. Jokaisen täytyy itse löytää omat mielenkiinnon kohteet, missä pystyy olemaan luova ja nauttimaan siitä. Joillekkin se on arkkitehtuuri, toisille musiikki ja joillekkin ruuanlaitto. Kuitenkin oma ala on sellainen mihin haluaa käyttää aikaa, opiskella alaa ja kehittää omaa tietämystään alasta. Kun tuntee hallitsevansa alan, voi kehittyä siinä luovemmaksi toimijaksi. Lyhyesti sanottuna, jos haluaa olla luova tekijä, täytyy löytää se oma juttu.

“Ihmisen huomiokyky on rajallinen resurssi.” Suora lainaus Jussi T. Koskelta. Eli vältä liikaa infoa yhden päivän aikana. Aivan varmasti jokainen on istunut useilla luennoilla ja oppitunneilla päivän aikana, ja viimeisen alkaessa toteaa jo, ettei saa enää mistään kiinni. Tämä on tietenkin henkilökohtaista. On niitä yksilöitä, jotka voivat ahmia tietoa lähes rajattomasti, koska he kykenevät siihen ja haluavat tehdä niin. Minä en ole niitä ihmisiä. Jossain kohtaa tulee raja vastaan eikä enää fyysisesti jaksa keskittyä. Pää alkaa tuntua ylikuormitetulta ja mieli halajaa jotain, missä voin sulkea ajatukset ja nauttia siitä mitä teen. Näissä tilanteissa vetäydyn usein sarjojen katseluun, kitaran soitteluun tai pelaamiseen. Osittain kyse on stressin lievittämisestä, mutta myös ajatusten vapauttamisesta. Jos ei kykene oikeasti keskittymään johonkin, niin siitä ei opi yhtään mitään.

Jokaisen luovuus voi kukoistaa, jos ei ajattele sitä mitä muut ajattelee sinusta. Nyky-yhteiskunnassa monet ajattelevat liikaa sitä, mitä muut ajatelevat. Miltä muiden mielestä näytät, miten puhut ja mistä puhut. Sorrun itsekkin siihen aika ajoin, mutta iän myötä alan päästä irti siitä. Vähän väliä täytyy sanoa vain v*tut ja antaa mennä. Sen voi aloittaa ihan yksinkertaisista asioista. Jos ei kehtaa mennä ihmisten ilmoille college-housuissa ja sluibailu hupparissa, voi aloittaa vauvanaskelilla ja käydä vaikka kaupassa kyseisessä varustuksessa. Esimerkkejä on monia, mutta pääpointti on se, että pitää uskaltaa olla oma itsensä. Vasta sitten kun on sinut itsensä kanssa eikä mieti, mitä mieltä muut ovat siitä, mitä sinä itse olet, voi luovuus päästä valloilleen. Jokaisella on oikeus olla outo omalla tavallaan ja kenelläkään ei ole oikeutta tuomita siitä.

Tämä seuraava vinkki on puhtaasti lusmuamista. Vietä sellainen päivä milloin aikataulut eivät merkitse, et tee mitään työhön tai vastaavaan liittyvää. Eli päivä jolloin voi vain fiilistellä elämää ja mennä paikasta toiseen ilman määränpäätä. Tarkoituksena on sulkea ajatukset stressistä ja työtä. Silloin mieli virkistyy ja seuraavana päivänä keho kiittää. Tietty patternien rikkominen herättää luovuutta ja antaa uusia ajatustapoja. Pelkästään yksi päivä ilman mitään voi tehdä jo niin paljon.

Sitten puhutaan omasta intohimostani, musiikista. Musiikin kuuntelu auttaa minua kaikessa. Kun en joudu kuuntelemaan mitään muuta, niin todennäköisesti kuuntelen musiikkia. Tässä teksitä naputellessanikin kuuntelen musiikkia. Vähän väliä keskittyminen voi herpaantua, jos biisi on yksinkertaisesti liian hyvä. Mutta se ei haittaa minua. Osaan hetken kuluttua taas keskittyä siihen mitä olinkin tekemässä. Mutta pääsääntöisesti osaan keskittyä vain siihen mitä teen ja nauttia musiikista taustalla samanaikaisesti. Eli vähän niin kuin “multitaskingia”. Tämä koskee siis käytännössä kaikkea minun kohdalla. Lukemista, pyöräilyä, ajamista, kävelyä, siivoamista, kokkaamista. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Täytyy tuntea itsensä sen verran hyvin, että tietää mikä musiikki kiihottaa omaa mieltä ja mikä ei. Jos et nauti musiikista, niin älä kuuntele sitä. Itse kuuntelen usein Spotifyn daily mixiä, jos en tahdo miettiä sen tarkemmin mitä kuuntelisin.

Tämän esseen deadline on 15.11.2017 klo 23:59. Olenko stressaantunut tästä aikamääreestä? En. Se on olemassa ja se auttaa minua tekemään asiat siihen mennessä. Deadlinet ovat aina pieni tuli takamuksen alla, joka johtaa toiminta eteenpäin. Usein huomaan, jos teen jotain ilman deadlinea, niin se voi jopa jäädä tekemättä. Siinä kohta aseta itselleni ajankohdan milloin asia pitää olla tehty. Esimerkiksi pyykinpesu, asetan itselleni tarkan päivämäärän ja kellonajan milloin pesen pyykit taloyhtiön pesutuvassa. Sitten asia on tehty tasan tarkkaan aikamääreiden mukaisesti. Aikamääreet tuovat elämään ryhtiä ja pakottaa tekemään. Ei kukaan ole luova, jos ei tee yhtään mitään. Aiemmin puhuin siitä, ettei pitäisi tehdä välillä mitään. Joskus taas pitää mennä määräaikojen mukaisesti, jotta toiminta olisi määrätietoista ja tehokasta.

Viimeinen vinkki mitä ehdottomasti haluan käsitellä on yksinolo. Tunnen itsessäni paljon introverttisiä piirteitä, mutta en koe sitä ongelmaksi. Välillä on ehdottoman hyväksi olla muiden kanssa ja avata omia ajatuksia mulle ihmisille, mutta välillä itsekseen oleskelu ja pohdinta edesauttaa omaa luovuutta. Kaikki eivät kestä yksinäisyyttä, mutta nämä ihmisetkin voivat siitä hyötyä. Jokaisen tarvitsee vain löytää oma rajansa, että kuinka paljon yksinäisyyttä on hyväksi. Toisille se on kaksi tuntia, toisille vuorokausi ja enemmänkin. Luovat prosessit vaativat vetäytymistä muista ihmisistä. Itse usein nautin tekemisestä yksin omissa oloissa. Kun olen ihmisten ilmoilla, haluan keskittyä siihen. Kun taas olen yksin, haluan keskittyä itseeni ja omaan tekemiseeni. Yksinäisyys auttaa avaamaan omia ajatuksia, ja on usein jopa terapeuttista.

Suosittelen tutustumaan Banappelsiiniin. Kirjan voi avata mistä tahansa kohtaa, ja silti saada paljonkin irti. Jokainen voi lukea kirjan tahtomallaan tavallaan. Kirja auttaa pohdiskelemaan ja hieman tutustumaan itseensä. Jokainen vinkki ei ole kaikille sopiva, mutta siinä taas tunnistaa omia puoliaan. Itse koin kirjan avulla tunnistavani itsestäni asioita paljon. Joidenkin vinkkien kohdalla totesin saman tien: “Minähän en noin tee” tai “Ei auta mua mitenkään”. Mutta se on osa oppimisprosessia. Luova ihminen tuntee itsensä.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close