Aika monelle tulee varmaan mieleen hieman sotkuinen työtila, jos mietitään taiteilijoita ja muita luovan alan tekijöitä? Taiteilijoiden ateljeet saattavat olla täynnä keskeneräisiä maalauksia, maalipurkkeja ja muita välineitä ympäri tilaa, auki jätettyjä kirjoja ja useita unohdettuja kahvikuppeja. Jollekin tämä saattaa kuulostaa ahdistavalta, kuinka sellaisessa sotkussa kukaan voi työskennellä? Mutta sotkua tarvitaan, sillä luova kaaos on hedelmällinen maaperä uuden synnyttämiselle.

On myös hyvin yleistä, että luovat ihmiset tekevät yhtä aikaa useita eri projekteja ja hyppivät näiden välillä ongelmitta. Olen itsekin juuri tällainen ihminen, joka ei pysty tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, vaan käynnissä täytyy olla yhtä aikaa monia eri projekteja, jotta mielenkiintoni tekemiseen säilyy. Tätä tekemisen tapaa on tutkittu ja sitä kutsutaan ”hankkeiden verkostoksi”. Tutkijoiden Howard Gruberin ja Sara Davisin mukaan yhtäaikaisten keskeneräisten asioiden parissa työskentely on tietynlaista venytettyä kaaosta tai sotkua, ja sen sietäminen on yksi luovan toiminnan perusedellytyksistä. Luova kaaos on terminä todella osuva ja uskon sen kuuluvan kaikkien luovien alojen toimijoiden työarkeen vahvasti.

Tim Harfordin kirjassa Messy tutkitaan juurikin epäjärjestyksen merkitystä luovuudelle. Hankkeiden verkosto on käytetty termi hänen kirjassaan ja Harford näkee toimintamallissa neljä eri hyötyä:

1. Ristiinpölytys

Se, että tekee ristiin erilaisia projekteja, ruokkii toinen toistaan. Yhdessä projektissa opittu tai käytetty keino voi palvella toisessa aivan eri tavalla ja avata uusia näkökulmia siihen. Eri asioiden parissa työskentely laajentaa ajattelua ja tiedon yhdistäminen voi luoda jotain aivan uutta. Esimerkiksi taulun maalaaminen voi synnyttää sellaisen maiseman, jonka haluaa sanoittaa ja keksii sitä kautta uuden tarinan aiheen kirjaan, tai toisinpäin.

2. Vaihtelu

Vaihtelu virkistää ja antaa aivoille uusia ärsykkeitä. Vaikka usean eri projektin välillä seilaaminen saattaa tuntua kuormittavalta ja hankalalta hallita kokonaisuutta, niiden tarjoama vaihtelu ruokkii mielikuvitusta suuresti. Filosofi Kierkegaardin on sanonut, että luovassa työssä vaihtelu on tärkeää: ”Et voi loputtomiin kasvattaa pellossasi samaa viljaa. Aika ajoin maaperä on virkistettävä istuttamalla jotain uutta – tai yksinkertaisesti vain pitämällä tauko.”

3. Alitajunnan hyödyntäminen

Kun työskentelemme yhden asian parissa, työskentelee alitajuntamme saman aikaisesti usean muun parissa. Esimerkiksi samalla kun taiteilija maalaa taulua, saattaa hän miettiä käyttämistään väriyhdistelmistä inspiroituneena jo uutta maalausta tai vaikka gallerian uutta järjestystä. Alitajunta tekee paljon työtä huomaamattamme ja välillä tuntuukin, että joku on jo miettinyt jonkun asian valmiiksi puolestasi. Asiat saattavat yhdistyä yllättävästi ja kuin itsestään, kiitos alitajunnan.

4. Rakentava eskapismi

Kun joku asia tökkii, kokee helposti halua karata sitä jonnekin ja jättää asia kesken. Tämä on täysin hyväksyttävää ja tärkeää. On hyvä, jos ihmisellä on vaihtoehtoja tekemiselle silloin, kun joku tökkii ja asia ei edisty. Kannattaa mieluummin vaihtaa johonkin toiseen keskeneräiseen työhön silloin kun seinä on tullut vastaan toisen kanssa. Näin saa aikaiseksi jotain ja aivot todennäköisesti virkistyvät vaihtelusta ja kesken jäänyt työ etenee taas vaikka seuraavana päivänä. Välillä on myös hyvä pitää aivan kokonaan taukoa kaikesta tekemisestä ja antaa vain aivojen levätä ja ajatusten virrata. Myös se on tärkeää työtä.

Samaistun itse täysin kaikkiin näihin kohtiin ja hankkeiden verkoston hyödyntämiseen. Jos joutuisin puurtamaan vain samojen tehtävien parissa, turhautuisin eikä tekeminen tuntuisi enää mielekkäältä. Esimerkiksi, aikaisemmassa työhistoriassani tein vain valokuvaajan töitä. Pidemmän päälle kuvaukset ja kuvien editointi alkoi kyllästyttää, vaikka kuvausten kohteet ja tyylit vaihtuivatkin. Se ei kuitenkaan ollut itselleni tarpeeksi riittävää vaihtelua ja kyllästyin valokuvaukseen luullen, että en enää koskaan halua valokuvata työkseni.

Nyt olen kuitenkin löytänyt valokuvauksen kipinän taas itselleni, kun olen saanut tehdä myös muita asioita työkseni. Mielassa pääsen työskentelemään todella monipuolisesti eri tehtävien parissa. Teen markkinointia ja valokuvaan tuotteitamme markkinointimateriaaleja varten. Suunnittelen ja kirjoitan somepostauksiin tekstejä, sekä vastailen postauksiin tulleisiin kommentteihin ja pidän sometilimme aktiivisina tykkäämällä ja kommentoimalla muiden postauksiin. Jotkut päivät vietän kokonaan nettisivujamme ja verkkokauppaamme päivittämällä ja kehittämällä. Näiden lisäksi olen muutamana päivänä viikosta kaupalla palvelemassa asiakkaita ja tekemässä kaupan ylläpitoon liittyviä toimia. Välillä käynkin tilaisuuksissa ja tapaamisissa verkostoitumassa eri brändien edustajien ja muiden alan tekijöiden kanssa.

Ja tämän monipuolisen designyrittäjyyden lisäksi teen taas hääkuvauksia ja muita kaupallisia asiakaslähtöisiä kuvauskeikkoja ja kuvankäsittelyä, sekä muita työtehtäviä, mitä valokuvaajan ammattiin liittyy. Ajatuksissani ja toiveissani on myös kirjoittaa enemmän vaikuttavia tekstejä esimerkiksi omaan blogiin ja jakaa ajatuksiani maailmalle. Ehkä kirjoittaa artikkeleja lehtiin, kuvata enemmän taiteellista valokuvaa, työstää runoja ja kaunokirjallisuutta, opettaa ja kouluttaa muita, sekä taiteilla myös noin yleisesti eri välineitä ja keinoja hyödyntäen.

Näin pystyn hyödyntämään luovuuttani monipuolisesti ja ruokkimaan sitä tarpeeksi vaihtelevilla sisällöillä. Kaikki tämä tekemisen sotku ja silppu inspiroi minua suuresti ja uskon, että koko työelämäni tulee aina koostumaan todella erilaisista ja vaihtelevista projekteista ja tehtävistä. Aion poimia töitä ja projekteja kuin irtokarkkeja omaan pussiini – toisistaan erilaisia ja juuri sellaisia, mitkä sillä hetkellä maistuvat parhaiten. Se on luovan tekijän suurin etu työmaailmassa.