Tampere
20 Apr, Tuesday
13° C

Proakatemian esseepankki

Luova kirjoittaminen



Kirjoittanut: Tatu Arminen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Luova mieli
Claes Andersson
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto

Kirjoittaminen on tavallaan vielä kirjoittamattoman lukemista. Näin kertoi Claes Andersson kirjassaan: Luova mieli. Kirja kertoo luovan kirjoittamisen prosessista. Minua kiinnostaa jakaa omia ja Andersonin ajatuksia siitä, miten luovaa kirjoittamista voi itse helpottaa sekä se, mitä luova kirjoittaminen voi antaa itse kirjoittajalle.

Itse teen biisejä. Siis sävellän ja sanoitan niitä. Voisin kutsua myös tätä luovaksi kirjoittamiseksi.

”Kirjoittaminen on tavallaan vielä kirjoittamattoman lukemista”. Tämä kiteyttää aika hyvin luovan kirjoittamisen syvimmän annin. Uskon, että Andersson tarkoittaa tällä sitä, että luovalla kirjoittamisella ihminen kykenee kokoamaan yhteen oppeja elämänsä eri osa-alueilta. Niin arvoja, kokemuksia, mystisiä mielenmalleja kuin uniakin.

Ehkä luovalla kirjoittamisella ihminen kykenee sanottamaan mielensä syövereistä asioita itselleen. Asioita, joita ei ole koskaan uskaltanut tai osannut sanoa ääneen. Kirjoittamisella ihminen voi etsiä identiteettiään rauhassa. Unista puheen ollen; Andersson kertoi, että unet ovat raaka-ainetta hänen kirjoittamissaan runoissa. Hänen mukaansa unien ja runojen avulla ihminen voi oppia tunnistamaan omia kollektiivisiä, jopa alitajuntaisia kokemuksiaan. Tämä ehkä kulkee käsikädessä yllä esittämäni väitteideni kanssa.

 

Mikä luova kirjoittaminen?

Kun ihminen kirjoittaa luovasti, tarkoitan tällä kirjoittamista, jossa tekstin ulosanti, kieli ja teksin rakenne ei ole ennalta määriteltyä ja struktuurista. En puhu siis opinnäytetöistä tai tutkielmista. Puhun kirjoista, runoista, muistiinpanoista, päiväkirjoista, biisin lyriikoista ja vaikka kirjeistä. Jos luovalle kirjoittamiselle on virallisempi selitys, en tiedä sitä. En ehkä haluakaan, sillä alkaisin heti kirjoittamaan anarkistisesti raamien ulkopuolelle uudenlaista tekstiä. Toivon, ettei luovassa kirjoittamisessa ole raameja. Luovuus on huojentavaa, koska sinua ei lähtökohtaisesi hidasta mikään. Voit itse määritellä mitä luot ja miten sen luot. Eli tekstin.

Luova kirjoittaminen voi olla hyvin vapauttavaa ja terapeuttista. Mitä syvemmälle kirjoittamisen prosessiin ja tekstiisi uppoudut, sitä raskaampaa se voi myös olla. Henkisesti ja fyysisesti. Luovasta kirjoittamisesta tarvitsee myös palautua. Oman itsensä tutkiminen tekstin välityksellä on samalla ihanaa, mutta voimia vievää.

 

Konkretiaa luovuudesta

Kun puhutaan luovuudesta, on hyvä ottaa huomioon tiettyjä seikkoja. Kliseisesti sanottuna; luovuutta ei voi pakottaa. En osaa sanoa, että mikä olosuhde kirjoittamiselle olisi paras, mutta olen huomannut, ettei luovan kirjoittamisen inspiraatiota osaa aina odottaa. Se voi tulla vastaan ,kävelyllä kirjaimellisesti seuraavan kulman takaa. Kun luovan kirjoittamisen inspiraatio iskee, siihen kannattaa tarttua heti. Jos vain pystyy. Tässä on hyvä todeta, että tämä näkemys polveutuu aika vahvasti biisin kirjoittamiseen. Samalla hengen vedolla voin todeta myös, että mitään tekstiä ei myöskään synny jos ei vain irrota aikaa tekstin synnyttämiselle ja kokeilemiselle. Jos ei koita, ei voita.

Kun puhun kirjoittamisen inspiraatiosta, tarkoitan, että minulla on jollain hetkellä niin hyviä ajatuksia, että ne on saatava kirjoitettua ylös. Hyvä ajatus voi tarkoittaa mitä vain. Esimerkiksi biisin kirjoituksessa se voi olla kaunis riimi tai hyvin kärkäs ja kantaaottava riimi.  Hyvä ajatus voi myös olla uusi oivallus, jonka haluan muistaa. Siksi kirjoitan sen ylös. Se voi olla mitä vain, millä on sinulle merkitystä.

Olen myös huomannut, että minun tarvitsee keskittyä ajatuksiini, jotta voin ohjata ne paperille tai tietokoneen näytölle. Ajatukset yhdistyvät suuremmaksi tarinaksi päässäni. Haluan säilyttää punaisen langan, sillä yksittäiset pienet punaiset langat voivat kadota, jos hukkaan keskittymiseni. Hukattuani pienen punaisen langan, voi olla hyvin vaikea löytää sitä uudelleen. En usko saavani sitä googlettamalla takaisin.

En siis erityisemmin halua keskittyä muuhun yrittäessäni sanallistaa ajatuksiani, sanapareiksi, lauseiksi, tekstiksi.

 

Ajatusprosessi kirjoittamisen taustalla

Luovan kirjoittamisen prosessiin kuuluu pitkä ajattelun ja oppimisen vaihe. Tämä vaihe kestää helposti kauemmin kuin itse kirjoittaminen. Kokemukset ja opit kypsyvät ajatuksiksi. Ajatuksia tarvitsee myös haudutella, ennen kuin osaa sanoa, mitä mieltä on omista ajatuksistaan.

Andersson kertoo kirjoittamisen vaikeuksia käsittelevässä kappaleessa, että kirjoittamiseen liittyy poikkeuksetta runsaasti ambivalenssia. Ambivalenssi tarkoittaa tarpeiden ja tunteiden kaksijakoisuutta. Ambivalenssi saattaa herättää ristiriitaisia tuntemuksia itse kirjoittajassa. Tiivistetysti: on halu kirjoittaa, muttei saa kirjoitettua. Kirjoittaminen voi tuntua liian vaikealta, henkilökohtaiselta, arkaluontoiselta tai yksinkertaistavalta. Haluaa tuoda ajatuksiaan esille, mutta pelkää ottavansa kantaa liian kärkkäästi. Ambivalenssi voi olla jotain tällaista.

Andersson perään kuuluttaa, että kirjailijan on hyvä oppia kätilön perussääntö: älä hätäile, älä pakota, odota ja auta kun aika syntymiseen on kypsä, mutta tiedä myös koska keisarileikkaus on tarpeen tai jopa välttämätön.

Välillä kirjoittaja tarvitsee potkua persuksilleen, jotta saisi aloitettua. Andersson päättelee, että kirjoittamisen aloittamisen vaikeus on lähtökohtaisesti peräisin siitä, että omien ajatusten syövereihin sukeltaminen sekä niiden ylös kirjoittaminen on pelottavaa ja ahdistavaa. Samalla se taas on kiehtovaa ja sopivan haastavaa.

 

Oma ajatusprosessi kirjoittamisen taustalla

Itseä monesti hidastaa liian huolellinen suunnittelu ja pitkä ajatusprosessi. Koen, että paikoitellen liika suunnitteleminen ja pohtiminen on vain psykologinen keino vältellä itse kirjoittamista. Olen silti onnistunut kasvattamaan jonkinlaisen muurin kirjoitustyölleni. Itsekritiikin muurin. Esimerkiksi, kun mietin esseiden kirjoittamista Proakatemialla: Haluan kirjoittaa fiksusti ja syväluotaavasti asioista. Silti välttelen esseiden aloittamista. Pelkään, että hutaisen. Ajattelen, että tiedän kirjoittamastani aiheesta liian vähän, eikä minulla ole kantaa siihen. Eniten tämä asia vaivaa siirryttäessä esseisiin, joissa koen asiatekstin ja luovan kirjoittamisen yhdistyvän. Kieli harvemmin on esseissä runollista, mutta asioista voi kirjoittaa tunteella vapaamuotoisesti ja vain omasta näkökulmasta, esimerkiksi blogiesseessä.

Ylläkuvaamaani ”muuriin” pähkäilen ratkaisuksi, ettei minun aina tarvitse ottaa kantaa. Riittää, että pyörittelen ajatuksia auki paperille. Minun ei myöskään tarvitse kyetä aina kirjoittamaan syväluotaavasti, vaikka se olisikin hienoa. Voin kirjoittaa sen mitä osaan. Askel kerrallaan. Toki puhuttaessa esseistä, on hyvä ilmaista subjektiiviset olettamat ja mielipiteet; subjektiivisinä olettamina ja mielipiteinä. Puhutaan sitten esseen kirjoittajan tai satunnaisen kirjailijan mielipiteistä. Proakatemian esseet ovat kuitenkin oppimisen välineitä, joihin toivotaan paikoin tarkkoja lähteitä ja asiapitoistakin struktuuria. Riippuu varmaan esseestä.

 

Summa summarum

Yllä heittelin ajatuksia luovan kirjoittamisen prosessista. Seikoista, joita ajattelen ennen kuin kirjoittamista. Tavallaan en antanut vastauksia mihinkään.. Kerroin kätilön sääntöön viitaten, että luovaa kirjoittamistyötä voi olla hyvä pohtia ja suunnitella etukäteen. Mutta kerroin myös, kuinka suunnittelu ja asioiden liika-analysointi voi yksinkertaisesti johtaa kirjoittamistyön välttelyyn. Ehkä riittää, että tiedostaa näitä seikkoja. Voi miettiä omalla kohdallaan, että tuleeko omia tekstejä suunniteltua ja pohdittua etukäteen liikaa vai liian vähän. Jos vastasit kyllä kumpaan tahansa, niin mistä kyseinen johtuu?

Pakko tuoda myös se esille, että luovia tekstejä on monenlaisia. Voisin kuvitella, että esimerkiksi runoja tai biisin sanotuksia on turha analysoida liikaa. Jos tekstiä luonnostaan syntyy ja se tuntuu kirjoittajasta hyvältä, antaa mennä vain.

Suunnittelutyö voi yksinkertaisuudessaan tarkoittaa  omien ajatusten kokoamista ennen kirjoittamisen aloittamista. Vastapainona tällainen heitto; hienoja tekstejä syntyy pelkkien henkilökohtaisten tunnelatausten perusteella ilman, että edes miettii mitä kirjoittaa, kunhan kirjoittaa.

 

Lopuksi

Lisää heittoja. On varmasti hyödyksi lukea paljon erilaisia tekstejä ja tarkastella niitä. Teksteistä voi tarkastella monin silmin. Sisältöä eri näkökulmista ja tunteista, tekstin rakennetta, kielellistä ulosantia ja tekstin julkaisun kontekstia.

Omista ”luovan kirjoittajan työtavoista” kannattaa jakaa ajatuksia muille. Voi oppia muiden tavasta luoda tekstejä. Toki, liikaa ei kannata verrata muihin. Konkreettinen esimerkki vertailun mahdottomuudesta löytyy Anderssonin kirjasta. Kirjailija Andersson kertoo kerran kokeilleensa tekstin kirjoittamista yhteisestä aiheesta toimittajan kanssa. Andersson huomasi kokeilussa, että toimittaja kirjoitti napakan tekstin siinä ajassa, missä hän itse oli kesken vielä ajatustyön kanssa. Anderssonissa heräsi vahvoja tuntemuksia siitä, että hän olisi todellisuudessa huono tekstien luoja. Todellisuudessa hän vain kirjoittaa eri tavalla ja erilaisia tekstejä. Toimittajan taitavuus ei poista Anderssonin osaamista kirjailijana. On loputon työ vertailla itseään muihin ymmärtämättä tarkastelematta kokonaiskuvaa.

Tässä esseessä luultavasti eksyin luovan kirjoittamisen viitekehyksestä yleisesti kirjoittamiseen. Toivon, että punainen lanka välittyi kuitenkin. Kertokaa ihmeessä minulle jos esseeni herätti jotain kommentoitavaa!

Kommentit
  • Kukka-Maaria Halme

    Kiva ja mielenkiintoinen aihe. Oon käynyt lukiossa pari luovan kirjoittamisen kurssia, ja tämä herätteli vähän niitäkin ajatuksia mieleen. Kiitos Tatu!

    17.2.2021
Post a Reply to Kukka-Maaria Halme cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Kukka-Maaria Halme Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close