Tampere
29 Nov, Sunday
0° C

Proakatemian esseepankki

Luottamus syntyy tekemällä



Kirjoittanut: Konsta Linkola - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mietimme tässä talvella pienen porukan kanssa, mistä luottamus syntyy, ja miten uusia Proakatemialaisia voitaisiin ohjeistaa rakentamaan sitä. Monia ajatuksia esitettiin, mutta kaksi teemaa jäi päälimmäisiksi: dialogi ja yhteinen tekeminen. Mutta vaikka kuinka nautin keskustelusta, tapahtui se toimistolla tai leirinuotiolla, päästään sillä aina vain rajallisiin tuloksiin, koska luottamus ei testaa mennyttä vaan tulevaa. Poislukien usko, ihmisten ei tarvitse luottaa menneeseen, koska sitä ei voi enää muuttaa. Tehty mikä tehty. Vaikka oppisimme toistemme taustoista ja ajattelutavoista, lempikirjailijoistamme ja huumorintajustamme, emme silti voi olla varmoja siitä miten käyttäydymme tulevaisuudessa. Emme välttämättä edes tiedä sitä itsestämmekään. Saatamme hyvin luulla toimivamme jollain tavalla, kun eteen tulee haaste, mutta kun haaste tulee, saatammekin toimia jollain toisella tavalla. Yhteinen tekeminen ja erityisesti ongelmien ratkaisu osoittaa meille käytännön tasolla miten toimimme ja millaista luottamusta tarvitaan. Nämä ei tietysti ole toisiaan poissulkevia. Yhteisestä tekeminen on todennäköisemmin tuottoisaa jos pohjalla on yhteisiä arvoja ja eri toimijat tuntevat toisiaan, ja samoin tekemisestä opitaan enemmän, kun sitä puretaan jälkikäteen yhdessä keskustelemalla.

 

Aihe tuli minulle mieleen luettuani Ranskan presidentin Emmanuel Macronin avoimen kirjeen eurooppalaisille, jossa Macron avaa huoltaan Euroopan kriisistä hajota. Äärinationalismi uhkaa erottaa liiton, joka perustettiin tarpeesta yhdistää kansat välttääksemme riidat ja konfliktit, jotka heikentäisivät, ehkä jopa tuhoaisivat Euroopan.

 

“Koskaan toisen maailmansodan jälkeen ei Eurooppa ole ollut yhtä tarpeellinen. Mutta se on myös suuremmassa vaarassa kuin koskaan aiemmin.”

 

Voiko tosiaan olla niin, että eurooppalaiset ovat unohtaneet, kuinka vaikeaa elämä voi olla, vaikka toisesta maailmansodasta ei ole sataakaan vuotta. Tulee mieleeni keskustelu Taru Sormusten Herrasta, jossa sormusten ritarit valmistelevat kylän miehiä taisteluun:
Aragorn: Farmers, ferriers, stable boys. These are no soldiers.
Gimli: Most have seen too many winters.
Legolas: Or too few.

 

Sotahan saattaa olla yksi ankarimmista yhteisistä askareista, jossa luottamusta rakennetaan ja testataan. On tietysti kaikille parasta, että sodankäynti ei ole ollut kannattavaa sitten toisen maailmansodan ja kylmän sodan uhan. Aseteollisuus kyllä kasvaa, erityisesti viimevuosina, mutta sota on vielä kannattamatonta. Voisiko kuitenkin yksi Euroopan ja globalismin ongelma olla juuri se, ettei me olla jouduttu kunnon pinteeseen pitkään aikaan? Siellähän sitä luottamusta rakennettiin, samalla rintamalla, yhteistä vihollista vastaan. Nationalismi ja kansan turva ovat myös tarpeeksi vanhoja tarinoita, että ne ovat hyvin juurtuneita meihin. Jos niitä uhataan, on helppo kohdella kriisiä kriisinä, johon kuuluu yhteinen tekeminen.

 

Tulee mieleeni myös vertaus perheyrityksiin. On näyttöä siitä, että monet perheyritykset eivät selviä kolmannen sukupolven yli. Syyksi on havaittu useita taloudellisia, kasvatuksellisia ja kulttuurisia tekijöitä, mutta toisinaan mainitaan myös apatia. En halua vetää liian selkeää siltaa perheyritysten ja Euroopan välille, mutta jotain analogiaa niistä voi hakea.

 

Yrityksen perustajat ovat joutuneet tekemään lujasti töitä menestystarinan eteen. Mikään ei tullut ilmaiseksi, vaan vaadittiin sinnikkyyttä ja uuden oppimista. Heidän lapsillaan on jo hieman helpompaa, kun ei tarvitse aloittaa ihan alusta. Töitä on vielä tehtävä, joskus siihen jopa pakotetaan, josta syntyy ehkä jopa pientä anarkiaa. Vanhemmat kuitenkin toimivat malliesimerkkinä kovasta työstä. Kolmas sukupolvi syntyy jo ihan eri maailmaan kuin heidän isovanhempansa. Yhtiö on menestyksekäs, taloudellinen tila on vakaa, on varaa ylellisyyksiin mukavaan elämään. Ei ole pakko tehdä enää niin paljon töitä, kuin ennen, eikä vanhemmat välttämättä tajua kouluttaa tarvittavia taitoja lapsilleen.

 

Olemmeko me yhtenäisen Euroopan kolmas sukupolvi? Minä itseasiassa oikeasti olen. Isovanhempani syntyivät sodan aikana ja pian sen jälkeen. Toisaalta 2017-2018 vuoden vaihteessa tutkimuksessa todettiin, että 81% suomalaisista nuorista suhtautuu EU:hun positiivisesti, joidenkin näyttöjen mukaan jopa vanhempiaan positiivisemmin. 2016 Taloustukimuksen tutkimuksen mukaan 40% suomalaisista haluaisi lähteä EU:sta. Vaikka tutkimuksien välissä on vuosi, voidaan tutkimuksesta arvioida jotain eroa koko kansan ja nuorten mielipiteiden välillä.

 

Yuval Noah Hararin teoksessa “21 oppituntia maailman tilasta” voi lukea samankaltaisen viestin, mitä Macronilla on. Mitä pidemmälle ihmiskunta kehittyy, sitä laajemmaksi meidän ongelmat ovat kasvaneet. Emme elä enää kylissä tai kuningaskunnissa, vaan valtioissa, jotka on luotu suojaamaan omaa kansaamme. Olemme aina ajatelleet me muodossa. Vain se, ketä kuulu meihin, on muuttunut. Pohjoismaat ja EU luotiin ajamaan taas isomman kokonaisuuden intressejä. Ja vaikka olemme kiireisiä miettimään lähipolitiikkaa, kohtaa ihmiskuntaa tällä hetkellä sellasia globaaleja ongelmia, jotka vaatisivat taas laajempaa me-ajattelua. Ilmastokriisi, teknologian uusi disruptio ja varallisuuden kasvava keskittyminen muutamille tekijöille koskettaa kaikkia globaalilla pelikentällä, eikä niitä ongelmia voida ratkaista enää vain kylissä tai valtioissa. Mutta ehkä juuri siinä olisikin meidän uusi toivo. Saisimme taas yhteisen ongelman, jota vastaan taistella. Syntyisikö siitä ihmisille uutta merkityksentunnetta ja luottamusta muihin.

 

En kehota sinua, organisaatiotasi tai tiimiäsi julistamaan sotatilaa, vaan haluan, että todella mietit mistä luottamus syntyy ja miksi se on tärkeää. Jos perheessäsi on luottamuspulaa, tehkää yhdessä jotain! Pakohuonepelit, yhteiset retket, puutarhanhoito ja kokkaus on kaikki konkreettista tekemistä, jossa ollaan interaktiossa toisten kanssa ja työskennellään yhteistä tavoitetta kohti. Vaikka Microsoft ei ole perheyritys, on Bill Gates esimerkki siitä, mikä on lapselle hyväksi. This Morning keskusteluohjelman haastattelussa hän kertoo, miksi ei aio jättää miljardien dollareiden omaisuuttaan lapsilleen. Yrityksellä tavoitteena on tietysti liiketoiminnan perustaminen ja sen toteuttaminen. Jos haluat tiimisi kehittyvän, antakaa sen ajautua niin haastaville vesille, että siellä on pakko puhaltaa yhteiseen hiileen, jotta selvitään.

 

 

 

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006023600.html

2. Lord of the Rings: The Two Towers

3. https://www.smartcompany.com.au/business-advice/four-reasons-family-businesses-fail/

4. https://www.linkedin.com/pulse/keeping-wealth-past-3rd-generation-scott-mccollum/

5. http://eurooppanuoret.fi/2018/03/eurooppanuoret-selvitti-suomalaiset-nuoret-pitavat-suomen-eu-jasenyytta-erittain-hyvana-asiana/

6. Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta

7. Bill Gates on Leaving Money to His Children – This Morning: https://youtu.be/auqJwx2h0hU

Aihetunnisteet:

Vuoden raivaaja 2019

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close