Tampere
15 Jan, Friday
-15° C

Proakatemian esseepankki

Luottamus – Kaiken hyvän ja pahan alku



Kirjoittanut: Arttu Hilli - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tekijät: Veli-Matti Kolari ja Arttu Hilli 

 

Johdanto 

Luottamus. Itsestään selvä ja melko yksinkertainen asia, ainakin teoriassa. Tunnetta tai varmuutta siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä (Wikipedia). Pieni ja yksinkertainen asia, jonka ympärille voi rakentua merkityksellisiä suuntia. Vai luoko luottamus merkityksellään nämä suunnat? Mikä merkitys luottamuksella on ollut yhteiskuntiin ja maailmaan? Vahva luottamus voi saada aikaan niin hyviä kuin pahojakin asioita. Perehdymme tässä esseessä näihin asioihin ja pohdimme luottamuksen rakentumista uudesta näkökulmasta, psykologian teorioiden avulla. 

 

Luottamus hyvässä 

Sapiens – Ihmisen lyhyt historia kirjassa kerrotaan, että ihmiset eivät ole erityisen kyvykkäitä yksilöinä verrattuna muihin eläimiin. Samoin oli noin 70 000 vuotta sitten. Ihmisten voima perustui silloin joukkona toimimiselle. Pelkkä joukkovoima ei kuitenkaan tehnyt eroa esimerkiksi ampiaisiin ja muurahaisiin, jotka voivat toimia valtavissa joukoissa ja rakentaa isojakin yhteiskuntia. Ihmisen kannalta ehkä suurin ja nykymaailmaa eniten määrittelevä tekijä on kyky kertoa ja uskoa tarinoita. (Harari 2018.) Uskotko sinä tarinoihin? 

Hararin mukaan eilen keksitty uusi tarina voi olla tänään koko heimon jaettu uskomus. Valtiot, yritykset, raha, uskonnot ja ihmisoikeudet ovat kaikki tarinoita, joihin me ihmiset olemme päättäneet yhdessä uskoa. Kaikki tämä yhdessä uskominen on mahdollistanut luoton tuntemattomiin, tähän muut eläimet eivät kykene. Apina ei luovuta banaania vastapalvelukseksi taivaaseen pääsystä, vaikka kuinka yrität. Apina ei osaa luottaa tuntemattomaan, yhteisestä tarinasta puhumattakaan. (Harari 2018)  

Monet asiat ja uskomukset ovat niin arkipäiväisiä, ettemme ymmärrä niiden pohjaa. Luotamme vain tarinaan. Luotamme prosessiin.  

 

Luottamus pahassa 

Löytöretkien aikaan 1400-luvulla moni haaveili rikkauksista ja kunniasta, mitä uusia maailmoja löytämällä voi saada. Perustettiin yritys ja mahdollisille rahoittajille pitsattiin suunnitelmaa, miten ja mistä uusia rikkauksia löytyy. Saatiin retkikunnan rahoitus kuntoon ja lähdettiin toteuttamaan suunnitelmaa. Valtioiden rooli monesti retkikuntien suhteen saattoikin olla vain yhtenä rahoittajana ja hyötyjänä. (Harari 2018.) Voiko luottamusta myös käyttää väärin? 

Harari nostaa esille, että retkikuntien kuuluisat konfliktit oli saattanut lähteä siitä, että kummatkin yritykset (retkikunnat) tavoittelivat entistä suurempia rikkauksia. Monesti koetaan, että naapurin puolella ruoho on vihreämpää ja haluttiin päästä osingoille toisen voitoista. Välttämättä mitään konfliktia ei ollut aluksi, vaan tajuttiin oman retkikunnan suunnitelmien epäonnistuneen ja oli pakko keksiä ratkaisu, mistä saadaan tuottovastinetta rahoittajien rahoille. Välillä retkikuntien suunnitelmat olivatkin ylioptimistisia uusien rikkauksien ja löydöksien suhteen, joten rahoittajille ylilupaaminen ohjasi retkikunnat konflikteihin. (Harari 2018.) Paljon olisi voinut jäädä kokematta ja löytämättä, jos emme luottaisi.  

 

Luottamuksesta instituutiohin 

Luottamuksessa on myös mielenkiintoisia eroja yksilöiden ja valtioiden välillä. Kaverin luottamuksen voi menettää jonkin teon seurauksesta, kun tulee huonoja kokemuksia. Joissakin maissa ei ole luottamusta valtion toimintaan, vaikka kyseisillä yksilöillä ei olisi kokemuksia valtion toiminnasta. Mikä tätä selittää? 

Niklas Luhmann tekee eron luottamuksen (kohdistuu ihmisiin) ja luottavaisuuden välillä. Instituutioihin ja abstrakteihin systeemeihin kohdistuvaa luottamusta hän kutsuu luottavaisuudeksi. (Luhmann 1988.) Jako kuulostaa selkeältä, mutta silti niitä on vaikea ymmärtää toisistaan erillisinä. Kun yksilö luottaa lääkäriinsä, luottamuksen tukena on luotettavasti toimiva terveydenhoitojärjestelmä Luhmannin mukaan. Voitaisiin siis sanoa, että luottavaisuus on luottamusta, joka on jo vakiinnutettu tai rakennettu. (Luhmann 1988.) 

Luhmann muistuttaa, että luottamukseen liittyy olennaisesti myös haavoittuvuus. Kun luotamme jonkin asian toisen haltuun, toiminta sisältää petetyksi tulemisen riskin. Riskin suuruus riippuu siitä, mitä olemme luottamassa toiselle. Mitä arvokkaampi kyseinen asia on, sitä suuremman riskin otamme ja sitä haavoittuvaisempia olemme. Toinen pystyy itselleen luotetun resurssin välityksellä käyttää valtaa luottajan suhteen. Vallankäyttö voi olla luottajalle myös solidaarista, sosiaalista tukea, mutta se voi yhtä hyvin olla oman edun tavoittelun vuoksi tapahtuvaa luottajan hyväksikäyttöä. Tämän vuoksi kaipaamme luottamukselle jonkinlaisia takeita, esimerkiksi tietoa ja instituutioita. (Luhmann 1988.) Ihmiset selkeästi kaipaavat psykologista turvallisuutta. 

 

Psykologisien perustarpeiden teoria avaimena luottamuksen rakentamiseen? 

Frank Martela jakaa blogissaan (2014) ihmiselämän psykologiset perustarpeet seuraavanlaisiin kokonaisuuksiin: 

  1. Omaehtoisuustarkoittaa kokemusta siitä, että on vapaa päättämään tekemisistään eli on oman itsensä herra.
    2. Kyvykkyys on kokemusta siitä, että osaa hommansa ja saa asioita aikaan.
    3. Yhteenkuuluvuus syntyy siitä, että kokee että ympärillä on ihmisiä, joista välittää ja jotka välittävät minusta. Se on yhteyttä toiseen ihmiseen.
    4. Hyväntekeminen tarkoittaa kokemusta siitä, että omalla toiminnallani on myönteinen vaikutus muiden ihmisten elämään 

On mielenkiintoista ajatella, voisiko luottamuksen rakentuminen olla ihmisen psykologisien perustarpeiden täyttöä. Eli luoko psykologisen turvallisuuden tunne luottamuksen ja riittääkö takeeksi kuitenkin lähtökohtaisesti perustarpeiden täyttö. Käsitellään asiaa luottavaisuuden näkökulmasta (yksilö + instituutio): 

Jos instituutio suo yksilölle vapautta valita (Omaehtoisuus), mahdollisuuden käyttää kykyjään ja saa siitä arvostusta (Kyvykkyys) sekä yksilö tuntee kuuluvansa instituution luomaan yhteisöön (Yhteenkuuluvuus), miksi yksilö ei luottaisi instituutioon? 

Jätin yhden Martelan mainitseman psykologisen tarpeen vielä käsittelemättä: Hyväntekemisen. Alunalkujaan Richard Ryan ja Edward Deci (2000) ovat määritelleet ihmisen psykologisiksi perustarpeiksi vain omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden. Martela on omalla tutkimuksellaan tuonut myös hyväntekeväisyyden näiden joukkoon.  

Jos tekee toiselle hyvää, ohjaisiko se suoraan luottamaan toiseen? Se kuulostaa samalla hölmöltä, mutta käytännön kautta hyvin järkeenkäyvältä. Kun tekee toiselle hyvää, tulee siitä itselle hyvä mieli. Jos “toinen saa” sinut hyvälle mielelle ja arvostaa tekoasi, niin ihmissuhde alkaa rakentua ja sitä myöten myös luottamus kasvaa. Hyväntekemisen luottamuksen rakennuspalikkana voisi perustella myös muilla ihmisen psykologisilla perustarpeilla – esimerkiksi kun näkee, että toinen arvostaa apua, kokee ihminen onnistuneensa (Kyvykkyys). Yhdessä koetun auttamisen hetki luo myös yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä tukee omaehtoisuutta, jos vastapuoli ottaa avun vastaan. 

Lyhyen pohdinnan pohjalta voidaan siis varovasti todeta, että psykologisten perustarpeiden täyttö luo luottamuksen. Ainakin yhdellä tapaa, teoriaa pureskellen 

Vaikka kaikki muut luottamuksen rakentumiseen tarvittavat palaset olisivat kohdillaan, on yksi asia, joka voi silti musertaa luottamuksen – toisen ihmisen mielipide. Anne Böckler-Raettig mainitsee TED Talkissa (2017), että hyvän ystävän kertoessa toisesta ihmisestä hyvää, antaa kuulija miltei kaiken toiminnan toiselle ihmiselle anteeksi ja luottaa silti. Sama pätee tottakai toisinkin päin, jos ei ole ehtinyt rakentaa jo vahvaa luottamuspohjaa ihmisen kanssa, josta hyvä ystävä puhuu pahaa.  

Tämä sama vaikutus näkyy myös tarinoiden kerronnan vaikuttavuudessa. Jos tarinan kertoo joku, johon luottaa täysin, otatetaan sen miltei suorilta todesta. 

 

Luottamuksen testaus 

Luottamukseen on olemassa erilaisia testejä. Petri Rajaniemi mukaan alla oleva lause testaa luottamusta yksinkertaisuudessaan ja laittaa puhuttelemaan:  

 

”Jos tuo ihminen saisi yksin päättää, hän haluaisi minulle hyviä asioita.” 

 

Aina puhutaan siitä, että yrityksien pitää voittaa asiakkaiden luottamus. Ehkä myös alitajuntaisesti ajattelemme, että asiakkaiden olisi voitettava yrityksien luottamus. Kaikilla varmasti tulee mieleen jokin asiakasryhmä, joista omaa ennakkokäsityksiä. Eikö vaan? Harvemmin tulee mietittyä, miksi ajattelee näin ja voiko käsitys olla väärä. Onko oikeasti jotain konkreettista syytä, mihin ennakkokäsitys pohjautuu? Olennaisessa osassa on omien mielenmallien tiedostaminen ja niiden reflektointi. Luottamus.   

 

Pohdinta 

Me suomalaiset yleisellä tasolla tunnumme luottavamme toisiimme ja valtioon aika hyvin. Maailmalla on hämmästelty, kuinka hyvin suomalaiset noudattavat pelkästään korona suosituksia. Olisiko tässä ehkä aika käyttämätönkin kilpailuvaltti elinkeinoelämälle? Sixten Korkmanin mukaan Suomen suurin rikkaus on luottamus ihmisten ja yhteiskunnan välillä. Voisiko tämä itsestään selvä ja yksinkertainen asia olla seuraavan Nokian alku, vaikka se ei ole mitään konkreettista? Vai kaipaammeko me suomalaiset aina jotain fyysisesti konkreettista 

Luottamus on miltei täysin elinehto koko yhteiskunnan toimivuudelle. Pahimmillaan luottavaisuuden puute johtaa konflikteihin, syrjäytymisiin ja jopa yhteiskunnan kaatumiseen. Kaikki poikii yhdestä tunteesta, tekijästä – luottamuksesta. Yksilöiden pitäisi ymmärtää luottamuksen merkitys yhteiskunnan ja yhteisen hyvän edistäjänäYksilön luottavaisuus yhteiskuntaan on helppo testata muotoilemalla Rajaniemen luottamustestiä: ”Jos valtio saisi yksin päättää, se haluaisi minulle hyviä asioita.” Luottamuksen rakentaminen pirstaloituneeseen yhteiskuntaan on taas asia erikseen. Varsinkin käytännön toimintaa, joka rikkoo ihmisten luottavaisuuden valtioon, on melko vaikea korjata. Avaimia siihen voisi kuitenkin löytää esimerkiksi syventymällä käsittelemiimme ihmisen psykologisiin perustarpeisiin. 

 

“Paras lukittu ovi on sellainen, jonka voit jättää avoimeksi.” – Kiinalainen sananlasku 

 

 

Lähteet 

Böckler-Raettig, Anne. “The Psychology of Trust”. https://www.youtube.com/watch?v=wc3VhvgUtB8Julkaistu 11.1.2017. Katsottu 9.12.2020. 

Deci, Edward L. Ryan, Richard M. 2000. “The What and Why of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior.” Psychological Inquiry. https://users.ugent.be/~wbeyers/scripties2012/artikels/The-what-and-why-of-goal-pursuits.pdf. 

Harari, Y. 2018. Sapiens: Ihmisen lyhyt historia. Äänikirja. Bazar. 

Luhmann, N. 1988. Familiarity, confidence, trust: problems and alternatives. Teoksessa D. Gambetta, Trust: Making and breaking cooperative relations. Oxford: Basil Blackwell. 

Martela, Frank. Yhden vuoden yksinäisyys – Vuoteni Yhdysvalloissa”. 2014. https://frankmartela.fi/tag/psykologiset-perustarpeet/ 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close