Bada pim bada pum ja tässä sitä taas ollaan! Kaiken kiireen keskellä uhraamassa lauantai-iltansa kirjaesseille. Tämän kertainen esseeni perustuu kirjaan Projektinhallinnan taito, ja vielä tarkemmin siinä käsiteltävään aiheeseen; luottamus. Luottamus on itseasiassa hyvinkin suuri syy siihen, miksi näitä pisteitä haalin kokoon. Totalissa meillä on tehty selkeä linjaus; esseepisteet ovat jokaisella koossa, kun deadlinekello kilahtaa. Tässä ollaankin onnistuttu varsin hyvin, koska jokainen meistä ymmärtää tämän olevan sekä yksilön, että tiimin etu. Meidänkin tiimissä puhuttiin joskus paljon siitä, riittääkö että pysyy akatemian omissa deadlinessa, vai onko tiimimme omiin deadlineihin jokaisen sitouduttava. Enää ei aiheesta tarvi keskustelua käydä, jolloin siihen kuluva aika voidaan käyttää johonkin muuhun, paljon arvokkaasempaan. Yleensä ne ovat aina samat henkilöt, jotka saavat pisteensä kokoon viimeisimpinä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska ne kuitenkin saadaan kokoon. Meillä luotetaan siihen, että tämä on asia missä jokainen hoitaa oman tonttinsa, mistä päästäänkin itse asiaan…

Luottamus on asia, josta voisi varmasti kirjoittaa “samoilla silmillä” puolikin vuotta, ja siitä huolimatta olisi käsitellyt aiheesta vain pintaraapaisun. Käsitellään tänään kuitenkin vain kirjanoppeja peilaten omaan ajatusmaailmaani, minkälainen vaikutus luottamuksella on projektinhallintaan. Ensimmäinen silmiä avaava oppi oli se, kun kirjassa sanottiin että henkilökemioilla ei ole suoranaista vaikutusta tiimissä vallitsevaan luottamukseen. Tämä kuulostaa mielestäni vähintäänkin absurdilta, mutta kun luin asiasta enemmän, tulin vakuuttuneeksi asian olevan juurikin näin! “Jos kysyisin sinulta, kenen käsiin luottaisit henkesi vaarallisessa tilanteessa, valitsisit kyseisen henkilön aivan eri perusteella kuin jos kysyisin, kenen kanssa haluaisit mennä elokuviin.” “Henkilökohtaisten kemioiden ja luotettavuuden ei tarvitse liittyä toisiinsa millään tavalla.” Nämä kaksi lausetta saivat minut miettimään asiaa paljon, ja lopputuloksena olen aivan samaa mieltä. Luottamusta itsessään on mielestäni liian laaja käsite sanomaan kenenkään olevan luotettava tai epäluotettava. Vaikka keskusteluissa yleensä näin tehdäänkin. Luottamusta voidaan avata useisiin eri tekijöihin.  Joku voi olla epäluotettava ja juoruta asioitasi selkäsi takana, mutta voit luottaa hänen ammatilliseen osaamiseensa vaikka yhteisessä projektissanne. Toinen voi puolestaan olla lojaalein henkilö ketä tiedät, mutta et voi luottaa häneen vaikkapa asiakastapaamisessa, missä hän “sössisi” koko homman osaamattomuudellaan. Toisaalta luottamusta on ehkä helpoin mitata siten, että kun sanot tekeväsi jotain, miten todennäköisesti se tulee tapahtumaan. Tälläkin laskukaavalla huomaa nopeasti sen, että henkilökemioilla ei tosiaan ole vaikutusta suoranaisesti itse luottamukseen

Epäjohdonmukainen käyttäytyminen johtaa luottamuksen menettämiseen.

Helpoin tapa menettää luottamus nopeasti, on jättää lupauksensa toteuttamatta. Joka kerta kun jätät tekemättä asian, se syö luottamustasi. Tarpeeksi usein kun toistaa tätä kaavaa, huomaa olevansa luottamus pulassa. Jos lupaat esimerkiksi tiimillesi varata jokaiselle hotelli huoneet ajoissa, ja he kokevat sinut epäluotettavana, joutuvat he käyttää aikaansa miettiessään sitä, oletko muistanut asiaa hoitaa. Tässä kohtaa luottamus syö tiimiä, sillä tähänkin käytettävän ajan voisi tiimi käyttää paremmin. Toinen tapa menettää luottamus nopeasti on ns. selkäänpuukottaminen. Kun olet sopinut jonkun kanssa yhteisestä linjauksesta, mutta tuleekin tilanne että muut ovat asiaa vastaan, käännät selkäsi saman tien. Sillä että olette yhdessä sopineet tavan miten toimitaan kun olette keskustelussanne siihen tulleet, mutta kun joku “vahvempi persoona” kyseenalaistaakin tätä, olet heti valmis kääntämään kelkkaa mielipiteessäsi. Esimerkkinä jos Totalissa sovittaisiin yhteisestä linjauksesta, ja esittäisimme tämän vaikkapa koko akatemialle joka olisi asiasta ihan eri mieltä, niin sinä kääntäisitkin selkäsi tiimillesi ja olisit yhtäkkiä valmis olemaan tiimisi kanssa erimieltä, ja loppuun vaikka huutamaan vielä “näinhän mä sanoin.” Tässä tapauksessa kukaan ei enää luota siihen voiko tiimi olla yhtä mieltä, vai saattaako olla että joku kääntää aina kelkkansa tilanteen tullen. Toki tällaisia tilanteita tulee monesti, että kun jotain on porukalla sovittu, mutta tuleekin uusi näkökulma asiaan sitä on hyvä vielä miettiä. Tässä tilanteessa voi kuitenkin sanoa niin, että olemme tiiminä tulleet tähän tulokseen (vaikka itse olisitkin aivan eri mieltä), mutta voimme asiasta vielä keskustella, säilytät luottamuksesi tiimiisi.

Luottamus on myös yksi Proakatemian arvoista, ja mielestäni erittäin tärkeä sellainen. Omalla kohdallani olen paljon asiaa miettinytkin. Missä asioissa tiimi voi luottaa minuun? Missä ei? Miten luottamusta pystyy parantaa? Mikä aiheuttaa epäluottamusta? Onko luottamuksen vaaliminen miten tärkeää? Itselläni on monessa kohtaa parannettavaa, mutta tilanne on siinä mielessä jo positiivinen että asian tiedostaa. Silti tämä on asia jota kannattaa mielestäni vaalia, ja miettiä myös tiimin kannalta. Vaikka luottaisit moneen yksilöön tiimissäsi, voitko luottaa tiimiisi? Nämäkin ovat kaksi eri asiaa joita kannattaa varmasti väliajoin ottaa esille. Yleisellä tasolle koen jälleen kerran suurta ylpeyttä kuuluvani Totaliin, vaikka meilläkin paljon vielä työtä riittää!