Ihminen pelkää lähtökohtaisesti muutosta. Totumme nopeasti kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen ja olotilaan emmekä usko, että meille voisi olla luvassa parempaa. Oravanpyörästä on vaikeaa hypätä ulos. Kuinka sitten pitäisi lähestyä ajatusta turvallisen palkkatyön hylkäämisestä ja yrittäjäksi ryhtymisestä?

Elämässä ei mikään ole varmaa ja pysyvää. Ei edes se vakituinen, turvallinen palkkatyö. Koska vaan saattaa alalla kuin alalla tulla nykyään yt-neuvottelut eteen ja siinä kohtaa saattaa huomatakin olevansa tyhjän päällä. Näin itse ajattelin muutama vuosi sitten kun itse keräsin rohkeutta oravanpyörästä hyppäämiseen. Olin vasta reilua vuotta aiemmin saanut kauan himoitsemani vakituisen työsopimuksen pitkälliseltä työnantajaltani. Olin kumminkin tyytymätön työhöni ja siihen, ettei se juurikaan tarjonnut enää uusia haasteita. Lisäksi työtä oltiin alettu rajoittaa ylemmältä taholta niin, että monissa työtehtävissä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön olivat olemattomat. Tilanne oli juuri sopiva siihen, että henkeäni pidättäen hyppäsin tyhjän päälle ja jätin kaiken.

Miltei saman tien ilmaa halkoi jälleen uusi karjaisu.

-Tule mukaan, Elmeri! norsut huusivat, kun ne rynnistivät ohi. – Tuolla on hirviö!

– Minä en ole ikinä nähnyt hirviötä, Elmeri sanoi.

– Ei sitä tarvitse nähdä. Jo sen kuvitteleminen on tarpeeksi kamalaa, yksi norsuista sanoi ja katosi sitten muiden perään. (McKee 2014, 13-14.)

Koska emme oikeasti tiedä, millaiseksi elämämme muutoksen jälkeen muuttuu, kuvittelemme tilanteen usein surkeammaksi kuin mitä se todennäköisesti tulisi edes olemaan. Tuntuu, että suomalainen yhteiskunta ei kannusta yrittäjyyteen ja se lienee peruste sille, että usein ympärillämme olevat ihmisetkin varoittelevat meitä hylkäämästä palkkatyötämme. Tottahan se on, että yrittäjän leipä on aina epävarmaa, mutta usein palkitsevampaa kuin duunarilla. Olen seurannut ystäviäni ja läheisiäni, jotka ovat uskaltaneet vaihtaa palkkatyönsä yrittäjyyteen. Heillä on paljon samaa. He ovat halunneet enemmän vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä, mielekkyyttä, haasteita, omaa aikatauluttamista ja vapautta. Heitä on kaikkia myös pelottanut ja he ovat uskaltaneet sen ääneen myöntää moneen otteeseen. On pelottanut perustaa yritys, on pelottanut hankkia ensimmäiset asiakkaat, on pelottanut tehdä investointeja sekä palkata työntekijöitä. On pelottanut kaikki se vastuu, mikä yrittäjyydestä seuraa.

Kun seuraava karjaisu kuului, Elmeri osasi jo odottaa sitä.

– Oliko tuo hirviö? Elmeri huikkasi ohi viilettäville krokotiileille.

-Oli, ja äänestä päätellen se on todella hirmuinen, krokotiilit sanoivat. – Käänny takaisin, Elmeri!

Tai jatka matkaa varovasti, Elmeri tuumi itsekseen. (McKee 2014, 9.)

Rohkeus ja itseluottamus ovat tärkeitä yrittäjän ominaisuuksia. Mutta vaikka on rohkea, täytyy mielessä pitää myös rahtunen tervettä varovaisuutta. Muttei sitäkään liikaa, epäonnistumisia ei kannata pelätä. Virheet kasvattavat ja opettavat huomaamaan, mikä pitää seuraavalla kerralla tehdä toisin. Jonkinlainen aloittavan yrittäjän mentaalivalmennus olisikin varmasti loistava bisnes!

Kun opintojani on nyt takana vuosi, en oikein vielä osaa sanoa, minkälaista mentaalivalmennusta akatemia oppilailleen tarjoaa. Tuleeko eteen jo kouluaikana tarpeeksi tiukkoja paikkoja, joissa joutuu haastamaan itseään ja luottamaan itseensä ja omaan osaamiseensa? Melko moni akatemialainenkin käy opintojensa ja projektiensa ohessa myös palkkatöissä. Rajoittaako se riskinottoa liikaa? Tuudittaako se osin valheelliseenkin turvallisuuden tunteeseen? Kuinka voisimme kannustaa toinen toisiamme vielä enemmän siihen, että uskaltaisimme tehdä elämässämme itsemme näköisiä valintoja? Minkälainen työura olisi juuri sinun unelmasi?

Meillä Eventassa on käyty paljonkin keskusteluja tiimin kanssa siitä, että kannattaako palkkatyö akatemian ohessa. Olemme kannustaneet toinen toisiamme siihen, että saisimme omista projekteistamme tarpeeksi tuloja, jotta jokainen meistä uskaltaisi hypätä oravanpyörästä. Suurin pelko, joka on myös monia yhdistävä, on se, ettei omaa tulevaisuutta pysty näkemään valmiina polkuna. On vain kuljettava eteenpäin ja selvittää pikku hiljaa, mitä matkan varrella vastaan tulee. Epävarmuus on normaalia ja sitäkin tunnetta on opittava sietämään, jos oma unelma on ryhtyä yrittäjäksi. Tässä kohtaa asennoitumisemme ratkaisee. Suhtaudummeko epävarmuuteen niin, että annamme sen kasvaa meitä rajoittavaksi peloksi vai käännämmekö epävarmuuden tunteen tavoitteitamme ruokkivaksi energiaksi. Jos asennoidumme epävarmuuteemme haasteena, se voi hyvinkin kääntyä juuri sellaiseksi voimaksi, joka vie meitä eteenpäin kohti unelmiamme.

Ihmiskunnan suurin este on ajatus siitä, ettei jokin ole mahdollista. Tämä ajatus on voimakkain kehitystä ja edistystä jarruttava voima, koska sen todesta ottaminen estää meitä yrittämästä ja kokeilemasta uutta. Jotta voimme vapautua siitä, meidän ei välttämättä tarvitse uskoa, että jokin on mahdollista. Riittää, että alamme epäillä ajatusta sen mahdottomuudesta. (Leppänen & Leppänen 2017, 185.)

Lähteet:

Leppänen, N., Leppänen, M. 2017. Itseluottamus – kestomenestys mielessä. Helsinki: Viisas Elämä Oy.

McKee, D. 2014. Elmeri ja hirviö. Karkkila: Kustannus-Mäkelä Oy.