Tampere
19 Apr, Friday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Luomista ja päättelyä



Kirjoittanut: Jonna Satama - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Jokaisella on oma tapa nollata aivonsa. Moni kaivaa kännykän esiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, koska koko ajan täytyy tehdä jotain. On vaikeaa olla vain hiljaa omien ajatusten kanssa tekemättä mitään.

Ainainen ruutujen tuijottaminen on kuitenkin myös kuormittavaa ja niiden sijaan moni voi löytää mielen rauhoittamiseen keinon vaikkapa palapeleistä, värityskirjoista tai käsitöistä. Ne kaikki käyvät pään nollaamiseen, jossa mieli voi rentoutua ja keskittyä toiminnallisen tehtävän kautta juuri siihen tekemiseen.

Oma elämäntilanteeni on viimeisten vuosien ajan ollut melko hektinen, jonka takia pää käy kierroksilla oikeastaan yötä päivää. Päivät ovat yleensä tarkkaan suunniteltuja aamusta iltaan ja rentoutumiseen tai nollaamiseen on yleensä löytynyt apu puhelimesta tai televisiosta. Siinä omat ajatukset ovat edes hetkeksi jäänyt taka-alalle, kun mieli käsittelee ulkoapäin tulevaa informaatiota.

Joululoma kuitenkin pysäytti pitkästä aikaa totaalisesti hektisen elämäni. Yleensä olen lomista huolimatta mennyt työpaikalle, koska pysähtyminen on ollut kerta kaikkiaan mahdotonta. Nyt kuitenkin pysähtyminen otti totaalisen vallan. Ikään kuin joku olisi ottanut töpselin pois seinästä. Siinä sitä sitten olin täydessä tyhjyydessä tekemättä yhtään mitään.

Vaikka fyysisesti oli veto pois, niin tuntui, että mieli täytyisi saada vielä rauhoittumaan. Jotain toiminnallista oli tehtävä. Palapelit tuntuvat turhilta, koska valmiiksi saatuaan ne puretaan takaisin laatikkoon. Niissä kyllä kokemukseni mukaan mieli keskittyy vain siihen, mutta lopputulos ei ole erityisen palkitsevaa. Niinpä palasin toisen vanhan mielen rauhoittamisen pariin ja aloin neulomaan. Se on vähän kuin palapeliä, mutta lopputuloksesta jää konkreettinen tuotos.

Yleensä olen suunnitellut etukäteen villasukat tai lapaset mitä neulon ja suorittanut ne sitten lopputulos edellä. Tällä kertaa otin toisenlaisen kulman ja neuloin vain neulomisen ilosta. Toiseen pariin tein kuvioita ja toisen sitten palapelimäisesti kopioin samanlaiseksi. Neulominen keskitti ajatukset juuri siihen hetkeen ja vei mukanaan.

Välillä taas kuvioiden sijaan neulon yksinkertaisempaa ja helppoa neuletta. Siinä puolestaan pystyy ajattelemaan muuta tai kuuntelemaan äänikirjaa. Silloin neulominen toimii keskittymisen helpottamisena ja mahdollistaa ajatustyön tekemistä jonkun asian käsittelemiselle. Yle areenasta kuuntelemassani jaksossa “Käsityöt aktivoivat aivoja” aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, että käsityöt aktivoivat monipuolisesti aivojen eri osa-alueita ja niillä on ihmisen hyvinvoinnille suuri merkitys. Jos ihminen tekee jotain yksinkertaista käsillään, silloin kuulon varainen oppiminen on tutkitusti parempaa. Huotilainen sanoo, että tätä selitetään sillä, että yksinkertainen motorinen toiminta saa aikaan aktiivisuutta ja kun se ei ole kielellistä toimintaa niin se vapauttaa resursseja eli pystytään vastaanottamaan informaatiota. Hän suosittelee käsitöitä, jos täytyy palautua tai rentoutua. Ja silloin kun täytyy löytää itselleen tapa millä päästä stressaavasta tilanteesta vapaa-ajan tunnelmaan.

Ainakin itselleni se toimi juuri tällä tavoin, joten allekirjoitan aivotutkija Huotilaisen näkemyksen tästä.

Minna Huotilainen kertoo myös, että käsityöt ovat erinomainen tapa tarkastella omaa asennettaan epäonnistumiseen ja mitä siitä ajattelee. Jos välillä tulee epäonnistumisia niin voi ajatella, että on ottanut riittävän ison haasteen. Se ei ole pysyvän osaamattomuuden merkki vaan tekemällä oppii. Käsitöissä voi altistaa itsensä epäonnistumisen mahdollisuudelle ja yrittämällä ja tekemällä huomaa, että taidot kehittyvät.

Virheitä tulee väkisinkin ainakin tällaiselle aloittelijalle, etenkin jos vähänkin monimutkaisempaa kuviota alkaa rakentamaan. Aluksi päätin, että tuli mitä tuli, niin mitään en pura. Se on, mitä se on ja virheet kuuluvat siihen. Enhän tee näitä ”terapiatekeleitä” tarpeeseen vaan enemmänkin tekemisen vuoksi. Jossain kohtaa kuitenkin muutin ajatustani ja päätin että puran ja teen kuvion uudestaan niin kauan, että se tulee oikein. En sen takia, että en sietäisi virhettä vaan koska halusin onnistua siinä. Mutta kuvioita lukuun ottamatta ei se ole niin justiinsa.

Pääasia että mieli lepää.

LÄHTEET:

Käsityöt aktivoivat aivoja

https://areena.yle.fi/1-3551576

Kommentoi